Suomessa taas jees box

Suomessa olo on vähän hassua. Kukaan ei puhu ranskaa. Kun ei ole vaatteita, pitää odottaa vielä pari päivää ennen kuin pääsee täältä lumen keskeltä ihmisten ilmoille. Forum on jo sentään tarkistettu, mutta muuten on vähän vaiheissa.

Joulu meni yllättävän hyvin. Silti ei ollut oikein jouluinen olo. Kaveri vinkkasi että suklaata nassiin vaan niin tulee jouluisampi fiilis. 600 grammaa myöhemmin kirosin sitä etten koskaan muista että suklaasta saa vain pahan olon ja reikiä hampaisiin. Näsäviisaampi voisi huomauttaa ettei mitään ole tarkoitus syödä niin paljon yhden illan aikana, varsinkaan suklaata, mutta toi se kuitenkin hiukan enemmän joulufiilistä.

Täällä on kivaa se ettei tarvitse tehdä ruokaa noin puolen sadan muun ihmisen käyttämässä keittiössä ja että Suomessa talot ovat hyvin eristettyjä ja öisin siis tarkenee nukkua. Kivaa oli myöskin viettää joulu sisarusten+ällän kanssa ja touhuta mukavia.

Fiilis: englantia. Lomalla ei jaksa yrittää.

La neige

Ranskalaiset ovat.

Heräsin aamulla kello 8.15, söin ja pakkasin loppuun ja lähdin raahaamaan matkalaukkuani keskustaan. Ilmeisesti jos sataa lunta, linja-autot eivät kulje. Aluksi tiet olivat ihan kolaamattomia, keskustaan mennessä tiet alkoivat jo hiukan parantua.

Rautatieasemalla kehotettiin tarkistamaan josko lentoni olisikin peruutettu. 50 senttiä ja cyber-kahvilavisiittiä myöhemmin palasin asemalle josta ostin junalipun Paris Nordiin asti. Normaali linja oli peruutettu.

Paris Nordista otin l'aero-èren (? Ihan sama) CDG:n terminaali 3:lle, josta edelleen menin shuttle carilla terminaali 1:lle. Kello oli kaksi kun saavuin.

Annoin matkatavarat pois ja sitten alkoikin käyskentely ympäri lentokenttää joka jatkui tunteja. Luin pikkuisen kokeisiin, söin, kävelin ympäriinsä, söin, kävelin, söin, kävelin. Jossain vaiheessa alkoi naurattaa koko puuha.

Lento viivästyi kolme-neljä kertaa mutta päästiin sitten viimein matkaan vähän alle 2 tuntia myöhässä. Ottaen huomioon että päivän mittaan tapasin useita matkalaisia joille oli käynyt paljon pahemmin, olen yksi päivän ns. voittajista.

Iskä ja Elli tulivat lentokentälle vastaan, ja sitten lähdettiin ajamaan. "Nyt väsyttää" on aliarvio. Saavuimme kuitenkin Jyväskylään kaikesta huolimatta. Vuhuu.

Au revoir

Huomenna on sitten edessä lento Suomeen.
Jos lentokone sattuu syttymään tuleen tai jotain muuta vastaavaa, perheeni (4, Elli, Heikki, iskä ja äiti) voi jakaa rahani keskenään. Tietokoneeni sisältö tulee tuhota. Oli ihan mukava tavata teidät kaikki. Eipä muuta.
Tämä on hirveän makaaberi päivitys jos jotain oikeasti menee vikaan.
M.

Makaaberi on ranskaa. http://fr.wikipedia.org/wiki/Danse_macabre

Je suis comme j'étais avant lycée

Viime perjantaina oli 'sen pelottavan kurssin' miehen pitämän puolen viimeiset tunnit. Se kirjoitti taululle erään ranskan kielisen ilmauksen ja minä huomautin että siltä puuttui aksentti. Se teeskenteli että se oli tehnyt sen tahallaan, nähdäkseen josko ihmiset olivat valveilla, ja sitten sanoi että minulla on silmää.

Sama mies on muuten virallisesti paras opettaja ikinä, koska se viittasi Terminaattoriin ensimmäisillä tunneilla joilla olin. Myöhemmin se kertoi yhden scifi-elokuvan olevan Jugoslavian sodan allegoria, mutta en muista sen nimeä juuri nyt (mutta suurin osa teistä ehkä tietää sen).

Olen vähän ylpeä nyt ja useastakin syystä.

Keskiviikon koe meni yllättävän hyvin, sitäkin enemmän koska luulin että minun olisi mahdotonta läpäistä sitä. Opettaja oli aiemmin kertonut että joku kiinalainen edellisiltä vuosilta oli käytännössä osannut ulkoa koko opiskelumateriaalin ja toistanut sen paperille. Kun kuulin tuon ensimmäisen kerran, ajattelin "hitsi mikä kone", mutta sitten kokeessa pistin menemään ihan kiitettävästi samalla mitalla. Ensimmäinen kysymys, 4 pistettä: Mikä on ranskan alkuperä ja mihin perheisiin se kuuluu? Tuohon vastaamiseen meni kolme sivua. Siinä vaiheessa kun olin vastannut ensimmäiseen kahteen kysymykseen, iso osa porukasta oli jo lähtenyt. Tästä kokeesta olin muuten ylpeä jo sen puolesta että en tarvinnut sanakirjan apua kuin kaksi kertaa (varmistaakseni "hellenistisen" ja jonkun toisen sanan).

Latinan koe virallisesti ohi. Nukuin pommiin (sen siitä saa kun asettaa herätyksen hyvissä ajoin jotta voisi vielä aamulla lukea, ja sitten vain jättää sen huomiotta) mutta ehdin syödä aamiaistakin ja kävellä aika rauhallisesti B:lle ennen kuin koe alkoi. Opettaja oli aiemmin sanonut "ette te mitään sanastoa tarvitse, minä annan teille kaikki sanat mitä tarvitsette. Kunhan opettelette 1., 2. ja 3. deklinaation ulkoa niin koe menee hyvin". Hm. Kokeeseen mennessä kävi ilmi että vaikka opettaja antoikin pikkuisen sanaston, suurin osa olikin sitten muistettava itse, mistä pääsemmekin tähän "olen ylpeä"-tunteeseen. Latina on ihmeellinen kieli siitä, että jos saat sanasta yhdenkin taipuneen muodon, voit siitä päätellä mistä deklinaatiosta se on peräisin ja etenkin mitkä sen muut muodot ovat. Vaikka koe olikin aikamoinen yllätys ja lähtökohdat eivät olleet kovin hurraavat, pidin tästä paljon enemmän kuin edellisestä kokeesta jossa opettaja huusi sanoja joka toinen hetki eikä siinä pystynyt edes ajattelemaan. Tällä kertaa pääsi ihan oikeasti töihin kielen kanssa, mikä nyt kai oli tarkoituskin.

Sain tietää että suurin osa kursseistani itseasiassa jatkuu keväällä, ja minähän olin ihan sekaisin koska olin suunnitellut opiskelevani vaikka mitä kevään puolella. Pelkäsin että minun olisi pakko valita samat kurssit uudestaan, mutta kuulemma näin ei ole. Huh.

Latinan kokeen takia minä ja pari muuta jouduimme jättämään kirjallisen historian tunnit väliin, joten niiden opettaja väitti laittavansa opintotoimistoon tuntien muistiinpanot. Huhhei, opintotoimistohan oli kiinni. Minulla ei ole suuria odotuksia tuon kokeen suhteen, mutta aion ainakin yrittää. Ranskalaisetkin ovat ihan sekaisin tuon kurssin kanssa, siksi muistiinpanojen saaminen osoittautui vaikeammaksi kuin luulisikaan. Tunnit ovat käytännössä sitä että opettaja heittelee nimiä, vuosilukuja ja vähän lisää nimiä jotka minä kirjoitan täysin väärin vihkooni. Luoja yksin tietää mitä tuo nainen sitten odottaa meiltä kokeessa.

Viikon hupipala: hauskin virhe mitä ranskan kielessä voi tehdä on kirjoittaa sana "orthographie" väärin.

Nyt olen tutkaillut aikatauluja lentokentälle meneville linja-autoille ja junille. Aamupäivästä ennen 12 menee kivoja rautapolleja joiden matka kestää vain tunnin ja risat, mutta jaksanko odottaa lentokentällä seitsemän tuntia? Ajoissahan on hyvä mennä, mutta rajansa kaikella. Iltapäivällä matka kestää vähintään kaksi tuntia, mutta odotus olisi siedettävämpi. Pah. Seikkailu CDG:llä, aarteenmetsästystä ja ilmapalloja! Ehkei. Jos ei mitään muuta, tällä kertaa järjestän syömiseni ja varsinkin juomiseni paremmin. Viime kerran nestehukka ei ollut täysin ihanteellinen tapa päätyä Ranskaan.

Sois mon avocat, chéri

Täytepäivitys kun on turha olo.

Näin täällä avokadoja myynnissä, mutta hinta oli 5,99 joten päätin etten ehkä rupeakaan kasvissyöjäksi. Sitten ehkä viikko myöhemmin joku kävi tuomassa rekallisen avokadoja jokaiseen kauppaan lähitienoolla, ja niitä sai parhaimmillaan halpakaupasta 50 sentillä. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet järkeviltä, joten ostin sellaisen sitten uudesta kaupasta 75 sentillä. Leclercistä ostin tänään kaksi 90 sentillä kipale. En usko että käytän niitä ravinnollisesti oikein, mutta nälkä lähtee ja se on tärkeintä.

Enemmän kuin milloinkaan pitäisi kohta päästä hammaslääkäriin. YTHS:lle ei vain aikoja varata sähköpostilla, ja nyt varmaan on liian myöhäistäkin juuri siihen saumaan mihin minä sitä tarvitsisin. Luottaako siihen että Ranskasta löytyy sitä edellistä puoskaria parempi hammaslääkäri vai menenkö suosiolla Kyllöön? Niinpä niin.

Ei ihan vielä päähän iskeydy että näen porukoita alle viikon päästä. Matkamuistojen kanssa tulee vielä kiire. Torstaina joulukaupoille vain.

Huomenna ranskan historian koe. Saa nähdä.

Mode d'emploi: une fête

Maarit juhlissa:
Vaihtoehtosi:

1) Löydä tsekkiläinen mies ja väittele hänen kanssaan toisesta maailmansodasta. Kun se innostuu liikaa, näe joku tuttu ja kiirehdi sen luokse.

2) Tapaa ukrainalainen tyttö ja muistele sitä vähää (tai sitä kaikkea, kuten kävi ilmi) mitä muistat venäjän opinnoistasi

3) yritä selittää kiinalaiselle vaihtarille miksi joulu ei ole alkuperältään katolinen tai edes kristillinen juhla (hän ei usko, mutta sinä olet silti oikeassa)

4) otata itsestäsi kuvia sen kivan turkkilaisen pojan kanssa joka tuntee jokaikisen vaihtarin täällä, osallistu myös ryhmäkuviin. Niitä kuvia et tule koskaan näkemään uudestaan, ellet sitten satu pyrkimään politiikkaan.

5) Tapaa se toinen suomalainen ja säästä itseltäsi vuosien terapiat kiroamalla sen kanssa väliin jääneitä linnan juhlia koska yle areena ei toiminut (kuulemma jo toisinto viime vuodesta)

6) kehu naisien koruja kauniiksi, vaikket erottaisikaan niitä rumista koruista.

7) kiitä juhlien järjestäjää niiden onnistumisesta, ja muista maistaa leipomuksia ja kehua niitä tekijöilleen

8) kerro kreikkalaiselle vaihtarille Islannista koska se aikoo sinne töihin, sitten keskustele muinais-kreikan ja nykykreikan suhteesta hänen ja erään toisen vaihtarin kanssa

9) löydä Trivial pursuit-kortti ja ihmettele mitä ihmettä ranskalaisessa versiossa kysytään

10) kun heräät seuraavana päivänä, kiitä vielä facebook-sivulla juhlia. Tulee mukavaa jatkumon tunnetta.

Ehkä minä vielä joskus opin.

Vous me manquez

Yritän järjestää itseäni Pariisin ennen lentoani. Mummon sukat pääsevät viimein näkemään Eiffel-tornin.

Kävin viimein aika sattumalta tarkistamassa koetulokseni lit popin opettajan ovelta. Oppilaita kurssilla oli 40-50, ja aika tasan puolet Erasmuksia. Oppilaista kahdeksan sai saman pistemäärän kuin minä, meitä paremmin meni ainoastaan kolmella ranskalaisella oppilaalla. Ottaen huomioon etten lukenut vaadittua kirjaa kokonaisuudessaan (ensimmäiset sata sivua + viimeiset sata, jotain jäi välistä)), koe meni siis aika hyvin. Paremmin olisi mennyt jos olisin lukenut koko kirjan, tietty, mutta ensimmäiseksi kokeeksi ihan mukava.

Ensi viikolla on latinan toinen osakoe, englannin TD-puolen koe sekä ranskan historian koe. Jälkimmäinen hermostuttaa kaikkein eniten. Tammikuun puolelle jää sitten englannin CM-puolen koe, kirjallisen historian koe (jaiks) ja "sen pelottavan kurssin" koe.

Ranskan historian opettaja vielä kaiken lisäksi lupasi kysyä täysin yksinkertaisia kysymyksiä, joten mikäli munaan sen, tunnen itseni vielä entistä aivokääpiömmäksi.

Ilmeisesti latinan opettaja oli hermostunut viime kerralla kun olin sairas enkä tullutkaan paikalle, ja se oli luullut että olin pelästynyt edellistä osakoetta ja lähtenyt kurssilta. Tällä kertaa aiheutin sille harmaita hiuksia unohtamalla kolmannen deklinaation monikon akkusatiivin. Okei, olihan se vähän noloa koska se oli oikeasti helpoin lause kääntää mitä sillä tunnilla käytiin, mutta pari viikkoa täysin ilman latinaa tekee hallaa muistamiselle. Kuinka paljon te muistatte ruotsin opinnoistanne?

Päivän hupipalana latinan tunnilla opettaja puhui delfiinistä, dauphin, ja minä kysyin onko tällä jotain tekemistä kuninkaan pojan kanssa, joka on myös dauphin (mutta vain jos hän perii isänsä, eli käytännössä ensimmäinen kruunun perijä). Kuvittelin jo jännittävää tarinaa jossa jonkun kuninkaan poika ystävystyi delfiinin kanssa ja kuninkaan pojan vaakunaksi tuli sitä kautta delfiini, mutta opettaja valisti minua että kyse on eräästä alueesta ja sillä ei ole mitään tekemistä delfiinien kanssa. Nyt kun kuitenkin tarkistin wikipediasta niin Guigues VIII:lla oli itseasiassa vaakunassaan delfiini (vähän erilainen kuin oikeat, mutta silti). Kikön perheessä sitten kulki arvonimi Dauphin de Viennois ja lopulta Kaarle V tuli ensimmäisenä kutsutuksi dauphiniksi. Tosi on tarua ihmeempää.

Toisin kuin mainostettiin, täällä joululoma ei ole pitkä. Tai olisi, jos olisin yhtä häpeämätön kuin se toinen suomalainen täällä ja tekisin kaikki kokeet joko ennen joulua tai uusintaviikolla juuri ennen kurssien alkamista. Se siis lomailee viitisen viikkoa, minä kaksi. Jees.

Kysyttäessä yritin eilen selittää muslimikavereilleni miksi kristinusko on siltikin monoteistinen usko vaikka Jeesus ja pyhä henki ovat mukana kuvioissa. En tainnut onnistua kovin hyvin. Toisaalta, erilaiset kristilliset uskonlahkot tappelevat samoista jutuista vielä nykyäänkin, joten ei ole minun asiani selvittää sitä. Katolisten ja luterilaisten eron selitin mielestäni paremmin. Sitten kun tuli kysymys kristittyjen rukoiluperiaatteista ja -ajoista vaihdoin puheenaihetta, mikä oli helppoa koska katedraali välkkyi. Olin siis kaverien kanssa keskustassa (hitsi, tästä pitää saada teille kuva) ja katedraaliin oli heijastettu useista eri valonheittimistä värejä, niin että katedraalin pienetkin yksityiskohdat näkyivät väreissä. Kävin katsomassa lähempänä ja näytti ihan siltä että katedraali olisi ollut luonnostaan värillinen. Taustalla kuului naisen ääni joka loi tunnelmaa kertomalla pari juttua katedraalista ja samalla valaistus/väritys vaihtuivat. Se oli hämmästyttävää.


Jännää: cathedra tarkoittaa itseasiassa tuolia, tarkemmin sanottuna piispan istuin. Katedraaliksi kutsutaan sitten kirkkoa joka on rakennettu em. istuimen ympärille. Nyky-Ranskassa katedraaliksi kutsutaan kaupungin pääkirkkoa, tässä tapauksessa Notre Damea.

Monoteistinen: vrt. polyteistinen. Yksi vastaan monta. (Monogamia <->polygamia). En tiedä tosin miksi hindu pitäisi laskea, koska vaikka hindut uskovat vaikka mihin jumaliin, niillä on kuulemma kaikilla joku yksi yhdistävä alkuperä.

Delfiini: delfinus on latinaa, mutta latinan versio tuli kreikan sanasta delfis joka liittyi myös kohtuun, delfus. Delfiini on siis 'kala jolla on kohtu'. Tosin oikeasti se on nisäkäs.

Otan minä tietoni muualtakin kuin wikipediasta, mutta delfiinit&kruununperilliset oli kyllä ihan sieltä. Hei, blogus meus, regulae meae.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Sain tänään tietää että Ranskan politiikkaan päästäkseni minun tulisi korjauttaa hampaani. Taidan siis palata Suomeen ainakin jossain vaiheessa.

Miten itsenäisyyspäivää juhlitaan? Poltetaan pari kynttilää ja katsotaan linnan juhlat? Miksei meille ole kehittynyt jotain perinneruokaa tälle päivälle?

Je vis toujours

Olin kipeä, menin kaverieni näytökseen ja nyt taidan olla taas kipeä. Kistus.

Täällä satoi lunta. Tänään, kun olin viimein tervehtynyt tarpeeksi päästäkseni ulos, se oli muuttunut loskaksi.

Elän jänniä aikoja. Ihan oikeasti.

Maanantaina on joku iltama yliopistolla, oletuksella haluavat vaihtareita jotka puhuvat hyvää englantia mutta voin olla väärässäkin. Silloin on myös Suomen itsenäisyyspäivä. En tiedä mitä silloin tekisin. Mitä yleensä teen itsenäisyyspäivänä? Sytytän pari kynttilää, ja siinä se? Onneksi tarkkanäköiset ystäväni pakkasivat mukaani tuikkujakin, joten nekin löytyvät omasta takaa.

Kaikkeen voi suhtautua hyvin tai huonosti. Voin olla kipeä, mutta on paljon kipeämpiäkin ihmisiä, ja minä paranen kyllä. Voin olla köyhä, mutta täytyy muistaa että köyhänäkin olen silti 80% maailman väestöä rikkaampi (tilasto täysin tuulesta vedetty). Kyse ei ole niinkään siitä että nauttisin muiden epäonnesta, vaan että tunnen velvollisuudekseni olla vähintäänkin tyytyväinen elämääni, olivatpa ongelmani mitkä tahansa. Millaista elämäni olisi jos olisin syntynyt täysin erilaiseen kulttuuriin toisella puolella maailmaa? Tai, kuten isäni aina muistuttaa, täysin erilainen kulttuurihan löytyy aivan naapuristakin. Tiettyjä viitekehyksiä löytyy, tietysti. Eroistamme huolimatta minä ja ruotsalainen ymmärrämme toisiamme aika hyvin, olemmehan yhdessä pohjoismaalaisia. Minä ja ranskalainen myös, olemmehan eurooppalaisia. Ja niin edelleen. Tärkeintä on löytää se yksi yhdistävä tekijä, joka tekee toisesta saman kuin minä. Tietysti niitä tekijöitä voi olla montakin, mutta oikeasti tarvitaan vain yksi. Mehän olemme kaikki ihmisiä.

Ylläoleva mietintä sai alkunsa siitä kun tapasin erään tummaihoisen äidin linja-autopysäkillä ja hetken juttelun jälkeen hän tuntui kuin ystävältä. Hänellä on varmasti ollut ihan erilainen elämä kuin minulla, mutta yksinkertainen odotus ja sen tuoma kylmä yhdisti meitä. Mietin ystäviäni, jotka ovat kiitettävän monialaisia ja -kokemuksisia henkilöitä. Mikä meitä yhdistää, mutta mikä toisaalta erottaakaan?

Eksistentialismiin lipsuttuani on aika mennä nukkumaan. Wikipedian mukaan se on joidenkin filosofien (tiedon ystävien) mukaan virheellinen termi, mutta olkoon. Exister on ranskaa, latinaksi existere. Termi-sanalle on yhtä vaikea löytää alkuperää kuin sanalle lista, koska hakiessa tulee listoja ja termejä muista sanoista. Triviana Terminus on roomalainen jumaluus joka suojeli hautakivien tekijöitä. Trivia-sanan alkuperän voitte itse lukea täältä, se on itseasiassa aika jännä tarina (http://en.wikipedia.org/wiki/Trivia). Nyt lopetan ennen kuin lipsun lisää anglismeja ja joudun kirjoittamaan selityksiä koko yön.

Ai niin, haastan teidät kokeilemaan kasvissosepuuroa: tehkää/ostakaa kasvissosekeittoa ja viskatkaa mukaan kaurahiutaleita. Keittäkää hetki. Ei täysin tyydyttävä makukokemus, sen voin sanoa, mutta nälän vei.

Espèce de coiffeur

Annoin itselleni aikaisen joululahjan. Kampaaja tosin innostui hiukan liikaa (huolimatta siitä että annoin kuvan jolta halusin lopputuloksen näyttävän) ja nyt muistutan Justin Bieberiä. Yksi poika plus pari naista tosin sanoivat että näytän kivalta. Muut ovat joko teeskennelleet ettei mitään ole tapahtunut (oletan että tämä tarkoittaa etteivät pidä, mutta ihan sama) tai seonneet siitä että hiuksia hävisi ihan kiitettävästi (pari kiinalaista tyttöä). Viime kerta kun leikkasin hiukset oli 2008 kesällä. Nyt maailma on taas reilassa ja siskoni on pitkähiuksisin henkilö perheessä. Ai miksikö leikkasin hiukseni? Kyllästyin noukkimaan kilometrin pituisia jouhia kaikkialta. Käytännöllisyys on hyve.

Ranska osaa hoitaa sottapytyt kuntoon. Ne kyllästyi viimein jatkuviin toilailijoihin, joten nyt niillä on rautaiset hansikkaat pelissä. Tästä lähin aina kun menen keittiöön, täytyy käyttää korttia joka muistaa että se olin juuri minä. Jos löydän keittiön sottaisena, minun pitää mennä siitä heti itkemään johdolle, missä tapauksessa minua ennen korttimuistijonossa ollut saa syyt niskoilleen. Minusta tämä on upeaa, vaikkakin hiukan kansallissosialismin hurmosaikaan viittaavaa käyttäytymistä rohkaisevaa kehitystä. Toivon vain että vahti on aina paikalla C-rakennuksessa, koska ylläri pylläri olen kipeä, enkä oikein haluaisi juosta joka viides minuutti ulkona lumessa.
Kyllä, täällä sataa nyt lunta. Eikä mulla ole säähän sopivaa takkia. Paljonkohan sellaset huopatakit maksaa..

Kyllä, olen kipeä, mutta oikeasti, ei hätää. Olen paremmin varustautunut kuin koskaan ennen omillani asumisaikana sairauden iskiessä. Minulla on ruokaa jo tehtynä täksi päiväksi molemmille ruoille, minulla on varuissa valmiskeitto, tonnikalaa, riisiä, kaksi porkkanaa, kesäkurpitsan puolikas ja kananmunia, ja vielä kaiken lisäksi maitoa. Aamiaisiksi pitäisi riittää puuroa, mutta minulla on myös vähän kaurahiutaleita. Jos oikein maratoonikuume iskee niin on vielä se kilon maitorahka, mutta se on tällä hetkellä menossa kaverin synttäripiirakkaan, joten toivon mukaan siihen ei tarvitse varautua. Joten ei mitenkään huonosti varautunut. Huomenna on latinan tunnit, mutta jollen tästä parane aivan huikeasti, en mene. Tänään menin ranskan historian tunneille, mikä oli virhe (toisaalta pidin niistä tunneissa ja opin jotain joten ehkei niin kauhea).

France déteste IRC

Vaihtoehtoinen otsikko: ET phone home...tai sitten ei.

Pääsin aiemmin päivällä irkkiin. Ilmeisesti netillä oli sittenkin aikaraja, joten siitä ihmeestä pääsikin sitten nauttimaan vain kämäiset viisi minuuttia. Eli ihmiset jotka jätin langalle, netti kämitti.

Himot pitäisi tyydyttää suht nopeasti, muuten ne moninkertaistuvat ja viikonloppuna ostat kilon maitorahkaa etkä tiedä mitä sillä tehdä.

Lisäys myöh.: Hukkasin puhelimeni. Yritän miettiä miten tämä menetys oikeasti huonontaisi elämäni laatua. Okei, onhan se puhelin ollut minulla 6 ja puoli vuotta, joten kiintynyt olen ja sitä rataa, mutta koska prepeidi täällä (kuten kuulemma Suomessakin) on jokseenkin saanut minut jättämään senkin vähän soittelun mitä tein aiemmin, en nyt hirveästi itke asian vuoksi. Ainoa ongelma on että jos en löydä puhelintani, en herää kouluun ajoissa.

Lisäys vielä myöh.: No, aika tylsää. Viisi minuuttia edellisen lisäyksen jälkeen etsin puhelintani ja löysin sen. Antikliimaksi. Se oli repussani. Kännykkä siis, ei antikliimaksi. Sen jälkeen tapahtui jotain vähän jännääkin.

Antikliimaksi: Anti- kliimaksi. Kliimaksi tulee kreikasta ja tarkoittaa portaita. Kliimaksi esim. elokuvassa tai kirjassa on siis portaiden yläpää. Antikliimaksi taas on se kun ei oikeastaan ole portaita ja ihmiset hyppivät lattialla.

Quoi faire, quoi dire, quoi devenir

En sitten mennyt eilen hummailemaan (kyllä lapset, näin vanhempanne puhuivat 30-luvulla!) kun kaveri soitti. 40 minuutin karaoke-hetki ei ihan vielä riitä saamaan minua liikkeelle, varsinkaan kun käytännössä se 40 minuuttia olisi varmaan kulunut sen paikan etsimiseen.. Sitäpaitsi, ulkona oli hemmetin kylmä, ja minulla niin kylmä että pelkäsin että olin kipeä (tänään tuntuu hyvältä: ilmeisesti minulla oli kylmä koska täällä oli kylmä).

Olen pikku hiljaa alkanut eriytymään. Okei, ainahan sitä olen tehnyt, mutta nyt hyväksyn sen. Filosofia (kr. tiedon ystävät; toisin kuin sanasta pedofiili voisi päätellä, fiili/filo tarkoittaa yleensä rakastaa ystävänä/platonisesti, tai tässä tapauksessa henkisiä arvoja jne.) sikseen, tämä on hyvä asia. Eriytyminen on välillä pelottavaa, koska jos et pidä suklaakakusta, et voi enää ollakaan henkilö joka pitää suklaakakusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettet voisi hengata toista mieltä olevien kanssa. Itseasiassa sinun nimenomaan kannattaa tehdä se.

Naurakaa pois, minusta tuntuu hyvältä. Piakkoin teen jotain minkä olen halunnut tehdä sitten ammoisista ajoista lähtien, mutten koskaan kunnolla. Kunhan saisin itseni raahattua keskustaan (ai niin, ja teidän postikortit pitäisi kirjoittaa!).

Kävin kv-toimistossa kysymässä, eikä keväällä tänne tupsahda ruotsalaisia, tanskalaisia tai muitakaan pohjoismaalaisia yllätyksiä. Aww. Suurin osa nyt tutuista vaihtareistahan lähtee kotiinsa kokeidensa jälkeen tammikuussa, joten se niistä. Keväällä on mahdollisuus tavata uusia vaihtareita. Taidan mennä silloin uudestaan FLE!kulttuuri- ja tai FLE!kielioppikurssille, siinähän niitä tapaa. Periaatteessa.

Olen nyt keksinyt kaksi-kolme työtä mitä haluan tehdä "sitten isona". Nythän luulisi sitten olevan aika helppoa, senkun selvittää miten niihin töihin pääsee. No, tänään sain tietää että yksi unelmatöissäni jo olevista tyypeistä ei opiskellut kai "mitään muuta" kuin kolme indo-eurooppalaista kieltä. En oikein tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella.

Sucré ou non sucré?

Törmäsin vahingossa koulussa maitorahkaan, mikä on paikallisittain "fromage blanc" eli valkoinen juusto. Ruokalan emäntä (kyllä, kävin jopa koulussa syömässä!) antoi minulle rahkan mukaan aimo pussin sokeria koska ilmeisesti maitorahka ei ollut sokeroitua. Suomessa olen aina vetänyt maitorahkaa sellaisenaan. Jännältähän se maistuu mutta mikä jottei. Ranskalainen ruokakulttuuri luottaa siihen että sinulla on aivot joita voit käyttää tehdäksesi hyviä valintoja. Minun vaihtoehtoni olivat siis a) syödä maitorahka ilman sokeria kuten aina b) pistää koko loosa sokeria maitorahkaan ja odottaa aikuisiän diabetesta, tai c) pistää vähän sokeria ihan kokeillakseni josko se vaikuttaisi makuun mitenkään (ei muuten vaikuttanut, mutta minusta maitorahka on kivaa juuri sellaisenaan).

Myöhemmin löysin uudesta kaupasta 4x100g/0,70 euroa sokeroitua maitorahkaa. Se oli aika hoosiannan hyvää. Kuitenkin aloin miettiä: jos vähän sokeria ei muuta makua miksikään, sitä täytyy siis lisätä aivan tajuttomasti jotta siitä olisi jotain hyötyä. Taitaa siis olla parempi että etsin "normaalia" maitorahkaa täältä. Ihan muuten vain sivistääkseni: Suomessakin esim. jogurtti joka on maustettu jollain hedelmällä tai marjalla sisältää aika mukavat määrät sokeria, joten kannattaa ihan terveyden puolesta kokeilla maustamatonta jogurttia joka on hyvää eikä ole sokeridippiä kuten muut. Sitä saa myös esim. Rainbow'lta halvalla. Sanon näin koska välitän teistä ja haluan että pysytte terveenä.

Perheen pienimmät, katsokaa pois. Maaritia ärsyttää nyt mikä saattaa hiukan vaikuttaa hänen kielenkäyttöönsä.
->
Poistettu tulevan kuvernöörin urani takia.

No, edelleen: jos keittiön tila on suurin huolenaiheeni, elämä on aika kivaa. Elin koko viikonlopun siinä luulossa että meillä on kokeet maanantaina, mutta jännästi jätin silti lukematta niihin. Nyt näyttää siltä ettei meillä olekaan kokeita, joten aika kivaa. Olen tosi vastuuntuntoinen. Oikeasti. Torstaina on oikeasti latinan osiokokeet, joten luku alkaa nyt, tai huomenna viimeistään. Jeeh.

Ai niin, olin kielioppitunneilla ranskalaisten kanssa, ja opettaja kysyi onko tämä lause rakenteeltaan oikein, ja mä vastasin kyllä, ja ranskalaiset ei. Kuulemma se oli oikein. Minua alkaa pelottaa ranskalaisten ja niiden kielen puolesta.

Résoudre mes problèmes, suédois

Yritän kertoa seuraavan tarinan mahdollisimman puolueettomasti.
Tänään ranskan (siis kielen) historian tunneilla opettaja kysyi meiltä mikä on verbin résoudre yksikön kolmannen persoonan futuurimuoto. Minä älähdin heti résoudra, mitä opettaja ei tosin kuullut. Ensin hän kysyi ranskalaisilta mikä se heidän mielestään on, ja nämä vastasivat résolvera. Olin jo masentua koska kai ranskalaiset nyt itse paremmin tietävät. Opettaja kysyi ulkomaalaisilta mikä se heidän mielestään on, ja toiseksi vaihtoehdoksi tuli sitten juurikin résoudra, mikä sitten osoittautuikin oikeaksi vaihtoehdoksi.

Ranskalaisten lapsus selittyy résoudre-verbin epätavallisella taipumisella, mutta oli se silti aika hc-hetki. (Yksi anglismi sallittakoon).

Niin tarkennuksena edelliseen tekstiini: tulen kotiin jouluksi, jipii. Ei itsemurhaa opiskelija-asuntolassa tälle tytölle.

Nyt jos vielä voisin lakata unelmoimasta Tanskassa työskentelystä niin olisi aika leppoisaa.

teksti suom. > text engl. > texte fr. > textum lat.

Économiser et se suicider..ou rentrer chez soi et vivre?

Kaikista säästöideoistani huolimatta olen päättänyt sittenkin tulla kotiin. Jos vietän joulun tässä asuntolassa yksin, itsarihan siinä on lähellä. Joten...

Tajusin että joulu on pikkuisen päälle kuukauden päästä, eikä minulla ole lahjoja kenellekään. Puh. Ehkä pidän ennen lentoani jonkun Pariisi-innoittuneen ostosreissun. Tai sitten en.

Kauppaan meno on nykyään aika vaarallista. Joulu on kuukauden päästä, joten sinne ei kannata ikinä mennä nälkäisenä. Sisäänkäynnin kohdalle on raijattu uskomattomat määrät suklaata erilaisiin vietteleviin laatikoihin ja jos pikkuisenkaan on nälkä, on suuri kiusaus pistää rahaa menemään ja kivasti noihin em. herkkuihin. Jos olisin paikalle tammikuun alusta, silloin varmaan saisi halvalla ylijäämäsuklaata..No, katsoo nyt.

Muille vaihtareille ilmeisesti järkättiin silloin syyskuussa Pariisi-reissu, joten taidan olla yksinäni haluni kanssa mennä sinne. Joulukuussa se on kuitenkin aika päheen näköinen, joten ehkä silloin.

Se toinen suomalainen ei taida hirveästi välittää minusta. No, ei sitten.

Tähän pitäisi saada kuvia mutta kun ei anna ladata. Kuulemma jos äänestän yhtä kaveriani edustajistovaaleissa, Skype alkaisi toimia, mutta en kyllä usko.

Eilen tapasin erään norjalaisen tyypin. Olin siis nähnyt sen aiemminkin, mutta luulin että se oli jenkki tai britti (no siltä se näytti!). Heti tuli hirveä ikävä Pohjoismaihin. Aww. Tule Ranskaan, ihastu Tanskaan. Jep, järkevältä kuulostaa.

Italie France Etats-Unis

En ole vähään aikaan tuntenut itseäni yhtä upeaksi. Puhuin erään opettajan kanssa aika sujuvasti historiasta, tarkemmin sanoen italian ja ranskan suhteesta vuosisatoja sitten ja vertasin sitä nykytilanteeseen ranskan ja englannin välillä. Ranskan kansakunnan englantivastaisuudella on pitkät juuret, eikä englanti ole ensimmäinen, vaikea vielä tietää onko viimeinenkään, jota vastaan ranskan kieli asetetaan.

Ensi viikolla on kokeet lit popista ja englannista. Kirjallisia tehtäviä parilta muulta kurssilta. Kaikesta huolimatta, se täytyy sanoa että täällä asuntolassa on aika vinkeä huone jossa saa keskityttyä aika mukavasti opiskeluun (vrt. olet koneella ja katsot/kuuntelet samaan aikaan miljoonaa muuta asiaa) ja nyt kuulemma järjestetään vielä kaiken lisäksi kirjoituksen tukikerho erään kurssin oppilaille. Ilmeisesti minäkin voisin ehkä änkeä sinne, vaikken ko. kurssilla olekaan. Yritys hyvä kymmenen..Kurssi on siis myös ranskalaisille, joiden ranskan kielen hallinnasta ollaan hiukan huolissaan kuten olen jo maininnutkin.

Jätin kai aika virallisesti sen vaihtareita vihaavan naisen kurssin, ja koska minulla riittää aikaa, käyn nyt samaa kurssia kahden eri opettajan kanssa eri aikoihin. Teistä varmasti kuulostaa hassulta, mutta kaikki kolme opettajaa vievät kurssia ihan eri suuntiin. Pelottava nainen on kielitieteilijä, mies taas on enemmänkin kirjallisuuteen menevä tyyppi ja uusi nainen antaa hyödyllisiä papereita mutta vaikuttaa välillä hiukan hämmentyneeltä (tänään se antoi saman paperin kuin ihan ensimmäisellä kerralla ja sitten käytiin sitä läpi. Miksei kukaan sanonut mitään? Miksen minä?). Uusi nainen alkoi tosin pitää kurssia vasta pari viikkoa sitten: pelottavan naisen ryhmä oli liian iso, joten "vapaaehtoisia" pyydettiin menemään uuden naisen matkaan. Yhdessä kaikki nämä opettajat siis pitävät n. 5-6 ryhmää, aiheet käydään eri järjestyksessä eli koska jätin pelottavan naisen ryhmän, uusi nainen käy varmaan vähän samaan tyyliin PN:n kanssa, mutta mies taas on kääntänyt järjestyksen päälaelleen. Oletan siis että jos jatkan molempien opettajien kanssa, saan kokonaisen kurssin kasaan. Loppujen lopuksi nuo opettajat tekevät kokeen yhdessä, joten sillä, kenen kanssa kurssin käy, ei oikeastaan ole väliä. Se täytyy kyllä huomauttaa (kyllä, juuri sinä tuleva vaihtari) että muutokset kursseihin täytyy ilmoittaa DAI:lle (kv-toimisto), ja minulla on tunne että ne katsovat vähän vinoon jos käyn samaa kurssia kahteen kertaan. Ehkä kysyn tästä Mme L:ltä. Periaatteessa kukaan ei välttämättä saisi edes tietää tästä, koska eiväthän muut opiskelijat tee samoin eivätkä opettajat syynää toistensa opiskelijalistoja, mutta ihan vain estääkseni pulaanjoutumisen, tehdäänpäs tämä oppikirjan mukaan.

Täällä muuten opettajat pyytävät kurssille ilmoittautuessa täyttämään henkilötiedot sun muuta. Jotkut haluavat vain nimen ja sähköpostin tai puhelinnumeron, yleensä kuitenkin saadaan paperi jossa kysytään lasten määrää, puolisoa, sitä tekeekö töitä yliopiston ulkopuolella ja mitä kieliä on opiskellut ennen tälle kurssille tuloa. Ai niin, ja missä opistossa teit toisen asteen opintosi jne. jne. Ihan vaan jotain mihin varautua..

Lisäys: niin englannin koe on taas vain pikkukoe. Paperissa lukee Quizz (virn).

La pluie et le bon temps?

Yritin tänään päästä yliopistolle, mutta kastuin turhaan: tänään on juhlapäivä (taas) joten koulua ei ole. Kaupatkin ovat kiinni, leclerciä (eli sitä kalleinta) lukuunottamatta.

Alan pikku hiljaa huolestumaan latinan puolesta. Lakkojen, saartojen, lomien ja pyhäpäivien takia 12 viikon kurssista ei päästä varmaan edes viiden paremmalle puolelle. Pistareissa en ymmärtänyt mihin osiin piti vastata, kun koepaperista vain viidesosa meni opettajalle ja loput jäi itselle.

Ensi viikolla on ensimmäiset ihan oikeat kokeet yhdestä kurssista. Periaatteessa tuntuu että se on yksi niistä ainoista kursseista joissa ymmärrän sisällön täysin, joten kai pitäisi olla itsevarma olo, mutta on vaikea tietää mitä ja miten täällä vastataan kokeisiin. Ope ei ilmeisesti ollut vielä tehnyt koetta, joten se ei vielä tiennyt montako kysymystä tulisi. Vastauksien pituudesta kysyttäessä: "mitä nyt kahdessa tunnissa ehtii kirjoittaa." Että näin.

Tiistaina oli taas osittainen saarto, mutta ainakin meille tunnit pidettiin, muista en tiedä. Aamupäivällä periaatteena tuntui olevan "Erasmukset sisään, muut ei", mutta myöhemmin ovet avautuivat kaikille. Tiistaina kävin myös sitten hammaslääkärissä. Se otti yhteensä neljästä hampaasta kaksi kuvaa, ja ilmoitti ettei mulla ole reikiä tai hammaskiveä, ja kaikki on kunnossa. Ainoa ongelmani on viisaudenhampaani. Yritin vakuuttaa sille että kyllä siellä ihan oikeasti on ongelma, mutta se vaan toisteli että kaikki on kunnossa ja sylki puhuessaan suuhuni (hyi). Jep. Jos pääsen täältä Suomeen jossain vaiheessa, käväisen oikealla hammaslääkärillä, kaikella kunnioituksella.

Marraskuussa sataa. Paljon. Näinollen tähänastinen "kävelen kaikkialle"-periaatteeni saattaa romahtaa.

Sain tietää että paikallinen prepaid tietää miten rahastaa asiakkaitaan: kun ostaa puhelimeensa rahaa, on kaksi viikkoa aikaa käyttää se. Eli minun ei ole mahdollista vain ostaa yhtä 5 euron korttia ja sitten pihistellä sillä tammikuuhun saakka. Kalastelen josko löytyisi firma jolla ei tällaista rajoitella olisi. Pelkään kyllä pahaa. Sillävälin minulla on päälle 5 euroa rahaa tällä hetkellä puhelimessani, jotka pitää käyttää huomiseen mennessä. Ulkomaanpuheluja siis :D

Päässäni käyn jatkuvasti läpi mahdollisuuksia mitä teen jos täältä ei saa opintoja lakkojen takia ulos ja joudun palauttamaan Erasmus-apurahaa. Mahdollisesti vaihto toiseen yliopistoon? Ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta etelä saattaisi näyttää kivalta tämän sateen jälkeen..(ei sillä, etelä on kuulemma nihkeämpi varsinkin talvella. Uskokoon ken tahtoo).

Vannon: kun tuntuu että viimein menee hyvin ja sen sanoo ääneen, maailmankaikkeus työskentelee yliaikaa ihan vain muistuttaakseen minua siitä että eihän elämästä hengissä selviä.

Empereur Salo: l'Etat, c'est moi!

Vaihtoehtoinen otsikko: Agent FBI (kuten Facebukilaiset jo tietävätkin, luin hiljattain netistä tietoa mitä töitä tutkinnollani saa, ja yksi luetelluista ammateista oli FBI-agentti. Voi kun äiti tulee olemaan ylpeä).


Nyt paloi sitten viimeisetkin käreet pankin kanssa. He olivat ilmeisesti hukanneet korttini postissa, ja nyt sen pitäisi taas saapua noin viikon päästä (=kuultu muuten ennenkin..). Lisäksi vielä, vaikka he toisin sanoivat, eivät he olisi edes lähettäneet korttia postitse. Kiitti, nyt riitti.

Lueskelin netistä ohjeita ja parinkin kaverin ohjastamana päätin sitten viimein vaihtaa pankkia. Erään Pariisissa majaapitävän suomi-ranskaneuvosivuston mukaan "pankin kanssa toimiminen riippuu hyvin pitkälti kaupungista, alueesta, departementista tai jopa yksittäisistä asiakaspalvelijoista, joten jos ongelmia syntyy, vaihda pankkia" [sic].

Kuten sanoin tässä pari viikkoa sitten, Ranskan byrokratian kanssa leikkiminen parantaa hermoja ihmeesti. Jos täällä selviän, niin selviää vaikka missä. Sain sattumalta (!) tietää kaverilta että täällä pitäisi ottaa asuntovakuutus. Nyt minulla sellainen on, mutta tästä ei kukaan ole tiedottanut, eli periaatteessa olisi voinut mennä hyvinkin paljon aikaa ennen kuin se olisi muodostunut ongelmaksi. No, loppu hyvin kaikki hyvin (..?).

Parannuksena viimekertaiseen, hiukan alavireiseen työselontekooni, keksin heti seuraavana päivänä aiheen kandiini/graduuni. Ehkä vaihto tosiaan selventää ajatuksia. Minusta tulee Ranskan keisari.

Yksityisyyden menetys alkoi rassata tänään enemmän kuin koskaan. Kertauksena siis: kun koulussa haluan puhua opinnoistani, puhun Madame L:n kanssa kahden-kolmen opiskelijan kuunnellessa vierestä. (Pahassa)Pankissa pankkitili avattiin avoimessa tilassa jossa kuka tahansa kuuli kuinka paljon rahaa minulla on tai ei ole. Tänään menin asuntolan virkaapitävien toimistolle ja tapasin kiinalaisia kavereitani jotka olivat jonossa ennen minua. Kun pääsin esittämään asiani, kaveri oli sitten kuunnellut mitä olin puhunut sihteerin kanssa ja tuli tivaamaan lisätietoja. Se yritti tietenkin vain auttaa, mutta minusta oli vain karmeaa että se oli kuullut kaiken.

Vastoin kaikkia odotuksiani siis tänään siinä uudessa pankissani minut vietiin ihan Suomi-meiningillä huoneeseen jossa oven sai kiinni ja kaikkea. Virkailija oli myös erittäin mukava ja selitti asiat niin että ne ihan oikeasti ymmärsi ja vitsailimme jopa säästä yhdessä. Tuskin tätä menoa nyt pitkään jatkuu, mutta on tämä ainakin oikea suunta.

Vinkkejä tuleville vaihtareille: älä huoli vaikka tapaisitkin ihmisiä jotka saavat sinut epäilemään osasitko ranskaa alunperinkään. Joidenkin ihmisten kanssa juttu sujuu erittäin hyvin, toisten kanssa ei lainkaan. Pelissä on aina niin oma kuin keskustelukumppanisi asenne, aksenteista ja muista mahdollisista puhumattakaan. Kyse ei ole välttämättä edes puhtaan lineaarisesta "alussa vaikeaa, myöhemmin helpottaa"-oppimiskäyrästä: aluksi osaat jotain, sitten sekoilet, osaat taas vähän, sekoilet, osaat enemmän mutta myös kömmähdykset suurempia ja lopuksi olet täydellinen natiivi (tyrsk).

Pitää myös ottaa huomioon oman itsensä vireystila: välillä yltää niin upeisiin sfääreihin keskustelussa että tuntuu että pitäisi taputtaa itseään selkään, sitten mokaa jossakin pikku jutussa ja palaa maan pinnalle. Vrt. ensin kerron aika lahjakkaasti Suomen itsenäistymisen historiaa ja punaisten ja valkoisten torailun taustoja, sitten unohdan mikä on mekko ranskaksi.

Vitsi täydellisestä natiivista siis juontuu siitä että Ranskassa on tällä hetkellä sellainen ongelma, että hälyttävä osa väestöstä ei hallitse omaa (kirja-) kieltään. Suomalaiselle vaikuttaa uskomattomalta että joku osaisi suomea suullisesti muttei osaisi kirjoittaa sitä, koska murteistaan huolimatta suomi on kuitenkin aika yhtenäinen kieli. Puhuttu ranska ja kirjoitettu ranska eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi ja niissä esiintyy erilaisia rakenteita joista osa esiintyy vain jommassakummassa. Käytännössä siis kursseilla ei ole mitenkään erikoista että ranskalaiset opiskelijat tekevät virheitä siinä missä ulkomaalaisetkin. Tässä siis meille haastetta, päihittäkäämme natiivit heidän omalla maaperällään. Tiivistyksenä siis natiivin lailla ranskaa osaavan kielitaito ei vielä ole aivan se mitä haetaan, riippuen tietysti henkilöstä. Osansa tuohon kielitaitotilastoon tuovat vielä maahanmuuttajat, joita ranskassa on valtavasti, puhumattakaan niistä joiden vanhemmista ainakin toinen on maahanmuuttaja, mutta ranskalaisten suhtautumisesta ulkomaalaisiin saa kyllä aikaan artikkelin jos toisenkin, joten ei mennä siihen tässä.

Huomenna on taas koulua. Latinaa ensimmäisen kerran viikkoihin. Olisikohan nyt viimein se kirjallinen kuulustelu 1., 2. ja 3. taivutuksesta.

Muutan sääntöjä ja tästä eteenpäin saan käyttää lainasanoja jos ne tulevat latinasta. Pistän loppuun sanat joista ne tulevat.
Nyt ne jotka korvasin suomalaisilla mutta halusin kirjoittaa latinismeilla:

declinare (lat.): loittoutua, esim. loitota Roomasta. (en nyt löydä tuleeko deklinaatio tuosta: googlatkaa jos haluatte).
lista (suom.): luultavimmin englannista, mutta jos englannin sana tulee latinasta..googlaamalla tulee listoja muista latinalaisista sanoista. Äh.

Toussaint Toussaint où es-tu Toussaint

Okei, en sitten menekään Pariisiin. Huomenna ovat tosiaan kaikki kaupat kiinni koska Toussaint (kaikki pyhimykset) on aika juhla täällä. Myös veikkaan että Pariisista saa paljon enemmän irti jos on mukana joku joka tajuaa paikasta vähän, koska se on valtava. Useat kaverit on tarjoutuneet näyttämään Pariisia, joten menen sitten niiden kanssa myöhemmin. Yritän harrastaa toisenlaista matkailua mutta katsoo nyt miten menee. (Älä kuitenkaan hätäile, E, kyllä sulle synttärilahja täältä saadaan loppujen lopuksi). Hyvää pyhäinpäivää ja Ellin synttäreitä vähemmän kuin kolme.

Amiens, je t'aime?

Eilen oli hyvin lähelle täydellinen päivä. Päätin ryhtyä hyväksi ihmiseksi, ja leivoin elämäni ensimmäisen suklaakakun. Kavereita löytyi onneksi tarpeeksi jotten joutunut itse syömään sitä kokonaan (kuvia liitän facebookiin jos ei tämä vieläkään toimi).

Juttelin parille kaverilleni ja niiden mielestä ajattelen liikaa. Aiheena siis että nyt on loma, ja haluaisin mennä Pariisiin, mutta mietin että pitäisikö sittenkään kun ei mukaankaan taida olla lähtijöitä ja miljoona muuta syytä. Onhan se totta, on paljon ihmisiä jotka lähtevät siltäseisomalta vaikka Kreikkaan enkä minä saa edes hommattua itseäni Pariisiin :)

Ajattelin siis maanantaina lähteä Pariisiin. Joku vielä niittaa minut katakombeihin, mutta ainakin näen ne ehkä sitä ennen.

Ongelmana katolisten ja baptistien kanssa on tällä hetkellä se että minua ei aivan täysin kiinnosta vielä kolmea päivää viikossa kirkossa (tarkoittaen viikonloppujen menetystä), ja ne ei välttämättä ihan tykkää jos sanon "tulen sitten kun huvittaa" (tietysti kohteliaammin muotoiltuna mutta silti), joten pitää yrittää keksiä jotain. Luultavasti päädyn takeltelemaan totuuden. Minä olen aikuinen ihminen, minä päätän vapaa-ajastani.

Kiitos kaikille korteista ja muista muistamisista! Ne joille en ole vielä lähettänyt korttia, lähettäkää osoitteenne (tämä koskee sinua Heikki!), mutta en kyllä lupaa että ihan pikaisesti lähetän mitään, kuten tietävät ne jotka ovat lähettäneet minulle sähköpostia ja odottavat edelleen >:) Luin kyllä viestinne, en vain tiennyt mitä sanoa juuri silloin.

Luulin että pelottavin asia ulkomailla ollessa olisi lääkäriin meno, mutta ei: minulla on nyt hammaslääkäriaika n. viikon päähän. Kuulemma 60% maksusta korvataan myöhemmin (ehkä) joten peukut pystyyn jne. Täällä ei ole opiskelijahintoja lääkäreille. Sitten vaan jännäämään josko täällä kaikki hammasongelmat ratkaistaan laajoilla metallilaatoilla joiden olemassaoloa ei voi peittää tai muuta vastaavaa. Ei se edes ole reikä! Kistus. Ja viisastelijoille tiedoksi että a) tein suklaakakun vasta kun olin sopinut hammaslääkäriajan ja b) olen pitänyt hampaistani erinomaisesta huolta, joten en ymmärrä miksi juuri nyt täytyi osua tällainen.

Jos kerta nyt lähden Pariisiin, menee kai viikonloppu pakertaessa, ja sitten voin hyvillä mielin rieskata pääkaupungissa. Jiihaa. Lisänä vielä koska itseasiassa olen opiskellut torstain latinan kokeeseen viimeiset kaksi viikkoa miltei päivittäin, oikeastaan minun tarvitsee vain ilmestyä torstaina yliopistolle ja kaikki muu lukeminen on oikeastaan extraa. Aika siistiä.

Lisäys: ai niin, ja palomuurin vuoksi täällä ei voi käyttää filezillaa, puttyä tai Skypeä (oikeastaan mitään selaimen lisäksi jos sen pitäisi kytkeytyä nettiin). Adoben softia tai Firefoxiakaan ei voi kätevästi (=normaalisti) päivittää, joten olin aluksi hiukan huolissani, mutta manuaalinen asennus toimii kyllä, joten ehkä täältä selvitään ilman sen kummempia viiruksia.

Lisäys vielä myöhemmin: ilmeisesti maanantaina kaupat ovat kiinni. Valitsin siis erinomaisen päivän mennä Pariisiin. Jos sinne nyt pääsee. No, yritys hyvä kymmenen ja sitä sun rataa.

Travail, travail, nous voulons du travail!

Kulttuurikurssin opettaja valoitti tänään opiskelijalakkojen syytä. Ilmeisesti Ranskassa on huikea määrä työttömiä nuoria, ja eläkemuutoksen katsotaan pahentavan asiaa koska iäkkäämmät työntekijät eivät luovuta paikkojaan nuorille. Koska nuorien työttömyys oli ongelma jo ennen eläkemuutosta (eläkeikää siis nostettiin kahdella vuodella), nämä nuoret vallankumoukselliset ovat siis oikeastaan konservatisteja ja pyrkivät ylläpitämään status quon.

Talous tuntuu tällä hetkellä olevan rikki kaikkialla. Suomessa on kaksi alaa jotka työllistävät varmasti (sattumalta sisarukseni ovat juuri näillä aloilla..), muut saavat jatkuvasti olla varpaillaan. Ajattelin että tämä vuosi toisi mukavan tuulahduksen uusia ajatuksia, ja voisin hetkeksi hellittää opintojen aikana jatkuvan "mikä sinusta tulee isona"-taistelun.

Pas de chance pareille. Viime torstain juhlissa juttelin ihmisten kanssa ja peruskysymys oli aina "mikä tuleva ammattisi on?" (Samoissa juhlissa muuten esittelin Suomen aika persiilleen, anteeksi nyt vaan. Mutta ainakin ne nyt tietävät että Nokia on suomalainen, ja muutama valittu vielä että se on myyty sittemmin eteenpäin).

Jotkut saavat töitä, jotkut eivät. Suomessa esim. on vielä se että töitä olisi, ihmiset eivät vain halua muuttaa sen vuoksi. Työpaikalla Helsingissä ja Nilsiässä on aika erilaiset kaiut. Nykytaloudessa tuntuu että vaikka opiskelisi melkein miksi, ei saa töitä, joten pitkitetään opintoja mahdollisimman pitkään jotta ei tule potkaistuksi "oikeaan maailmaan".

Opiskelijat intoavat taas, menen kohta katsomaan. Torstaina alkaa viikon loma, joten pitäisi pikku hiljaa keksiä mitä sen aikana tekisi. Jotkut matkustelevat, mutta metro-, juna- ja linkkilakot saattavat tehdä tämän suunnitelman tyhjäksi.

En osaa enää suomeakaan.

Ranskalaisilla on jännä kulttuuri, sen vaan sanon.

Voltaire avait raison, pourtant le blocage me casse les pieds

Voltairen kuuluisa lausahdus
Je ne suis pas d'accord avec ce que vous dites, mais je me battrai jusqu'à la mort pour que vous ayez le droit de le dire (=En ole samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta puolustan kuolemaan saakka oikeuttasi sanoa se) on edelleen elinvoimainen. Se on muuten myös käännetty aika usein väärin, kun katsoo suomalaisia ja englanninkielisiä vetoja. Luultavasti sulavuuden takia.

Voltaire tuli tänään mieleeni kun menin yliopistolle. Eilen opettajat varoittelivat että mielenosoittajat voivat järjestää blocagen, eli yliopisto pistetään saartoon. Tänään sain sitten sähköpostin jossa kv-toimisto vielä ilmoitti erikseen että tunteja ei ole. Pitihän se kuitenkin mennä itse varmistamaan. Kyseessä oli blocage partiel, osittainen saarto, eli käytännössä sisään päästäkseen piti kiertää yliopistorakennuksen keskelle, koska yksittäiset rakennusten ovet oli aidattu tuoleilla sun muulla tavaralla. Sisään kuitenkin pääsi, ja juoksin B:lle jossa oletin latinan tuntien ehkä sittenkin alkavan. Puolen tunnin odotuksen, opettajan metsästyksen jne. jälkeen päätin viimein luovuttaa. Siinä oli sitten hyvin aikaa tarkkailla mitä osittainen saarto sitten tarkoittaa. Turhimmillaan erään portaikon pääty oli peitetty muuten tuoleilla mutta siinä oli ihmisen mentävä aukko. Eikö tuo nyt ole vähän turhaa?

Minun käsitykseni mukaan tunnit olisi siis voitu pitää, mutta ilmeisesti tänään on joku "vuoden ainoa päivä jolloin blocagesta pääsee kuin koira veräjästä", joten se oli ihan pakko tehdä.

En minä nyt niin paljon koulua himoa, mutta tänään olisi pitänyt olla latinan kirjallinen kuulustelu, johon luin ihan kunnolla, ja jätin jopa eilen menemättä sinne katolisten nuorten iltamaan lukujen vuoksi (okei, käytännössä mä en vaan halunnut maksaa 3 euroa pelottavasta ruoasta, mutta silti).

Tänään illalla on jotkut juhlat täällä jossa olen lupautunut esittelemään Suomen. Pyydän etukäteen anteeksi, minulla ei ole mitään valmisteltuna. Luultavasti sisältö tulee olemaan enemmän tai vähemmän "Muumi, Nokia, Pasila"-kolminaisuuden vetämistä. Pirteämmät juhlat löytyisivät luultavasti keskustasta (vaihtareille), mutta kun aamulla pitää nousta 7.30 kuuntelemaan opettajaa joka vihaa Erasmuksia, jostain pitää karsia.

Tänään yritän päästä lääkärintarkastukseen jotta voin jatkaa urheilua ja saada aikaan jauhelihakeiton. Ostin kaalin. Siitä tulee kai salaatti. (Onko se silti heräteostos jos se on terveellistä?). Taidan pistää vähän myös keiton sekaan. Jos vaan onnistuisin tekemään ruokaa eri aikaan kuin kiinalaiset, ne rohmuaa koko keittiön käyttöönsä ettei toisetkaan kiinalaiset (niitä on useita ryhmiä), meistä muista puhumattakaan, pääse tekemään ruokaa.

Kiitos korteista ja kirjeistä, luen ne aina seisaaltani kun en malta odottaa. <3

Pas de photo, s'il vous plait, je suis fameuse

En pysty pistämään tähän blogiin kuvia, enkä saa myöskään yhteyttä filezillaan joten yritän kehitellä jotain facebookin kautta. Osa teistä tosin saattaa sillä periaatteella jäädä ilman kuvia, mutta pyytäkää jos haluatte niitä. Toinen vaihtoehto on googlen kautta tai jotain. Hm..

Viikonloppu meni hyvin, päädyin kaupungille hillumaan koska oli vain kerran (?) vuodessa tapahtuva Nuit Blanche, eli yö jolloin ei nukuta. Minusta tuo nimitys (valkoinen yö) kävisi enemmän järkeen Suomen kesän ollessa kyseessä, mutta ihan sama. Se olisi varmaan ollut tosi hauskaa muiden ihmisten kanssa, mutta ison lössin kanssa liikkuminen on todella, todella hidasta..Siis mukavia ihmisiä mutta mennään nyt jonnekin, tänne jäätyy!

Loppujen lopuksi ruotsin puhumiseni jäi hyvin häviin kun sitten menin viikonloppuna tapaamaan sitä pariskuntaa, koska paikalla oli aika paljon ihmisiä. Tilaisuuden jälkeen menin muiden nuorten mukaan ja vietimme seuraavat kuusi tuntia pelaten yksinkertaiselta vaikuttavaa peliä, mutta joka vaati hirveästi strategiointia. Minä jopa voitin pari kertaa, yhden vielä oikein ryminällä :)
Se oli siis aika upeaa. Palaan tuonne loppuviikosta.

Tänään oli taas FLE (ranskaa ulkomaalaisille) kulttuurikurssi ja englantia. Selvisin englannin kokeesta hyvin koska olin sattumalta onnistunut lukemaan juuri tarvittavat jutut, ja siinä se sitten olikin. Juhlaa. Onnistuin juttelemaan parin kurssilaisenkin kanssa. Huomiseksi pitäisi FLEn kielioppikurssille kirjoittaa kirje, mutta koska kirjoitan tätä enkä sitä, jotain voi päätellä motivaatiotasosta.

Koska julkinen itkeminen on ilmeisesti jokseenkin pakollista ulkomailla, suoritin em. kulttimenon tänään. Oman kerrokseni keittiö oli ihan likainen koska siellä oli kasa kiinalaisia, joten menin toiseen (lue: täällä 1. kerros) kerrokseen ja yritin siellä mutta siellä joku tyyppi sanoi että kunhan odotan 4 minuuttia niin pääsen (5 minuuttia myöhemmin...). Yritin vielä päästä 3. kerrokseen (täällä 2.), mutta en nähnyt ketään jolla olisi avainkortti ja omallani pääsee tietysti vain 1.kerrokseen (täällä alin kerros). Palasin siis toiseen kerrokseen. En ollut tajunnut kuinka nälkäinen olin, joten odotellessani hellalle pääsyä vedin mahaan yhden palan leipää ja heti silmät kostuivat. Kistus. Vieressäni olivat tietysti kiinalaiset kaverini, jotka olivat myös tulleet evakkoon oman kerroksemme keittiöstä niiden toisten tieltä, joista yksi yritti rauhoitella minua ja sitten se tyyppi joka oli alunperin kettuillut minulle tuli myös hyvittelemään (no, omalla tavallaan).
Miksikö kerron tämän? Muistakaa pitää huolta verensokerista niin vältytte noloilta tilanteilta.

Tein sitten kai elämäni ensimmäisiä köyhiä ritareita. Ei paha. Leipä kastetaan maitoon ja paistetaan pannulla. Syödään sokerin kanssa.

Sitten makeanystäville omistettu osio:
Ranska on suklaanystävän ellei eeden niin erittäin hyvä keidas. Amiensissa ainakin on useita suklaapuoteja, ja hypermarketeista (täällä supermarketti on pikkuinen puoti, ja hypermarketti on sitten iso) saa n. 1,30 eurolla 400g suklaata (ja vielä maistuukin hyvältä!). Tumma suklaa on täällä aika halpaa. Eli halvallakin pääsee herkuttelemaan, mutta jos rahaa löytyy ja on valmis maksamaan, rahaa saa kyllä palamaan. Uusimmassa löytämässäni kaupassa on irtokarkkiosion vieressä erikseen pikku pusseihin pakattuina munkkeja, donitseja, vohveleita sun muuta jotka myöskin punnitaan. Vohvelit tuntuvat olevan täällä suosittuja, melkein aina kassalla edessäni olevallla on vohveleita muiden ostosten seassa, ja kuten mainitsinkin jo edellisessä täällä on vohvelivaunukin, en tosin tiedä kuinka säännöllisesti ja missä. Etsintä kannattaa aloittaa Rue de 3 cailloux:ilta (Amiensin Laugavegur, tai kauppakatu. Se paikka missä kaikki kaupat ovat).

Nyt taitaa pitää aloittaa sen tekstin puurtaminen, muuten voi mennä myöhään.

Ai niin joo, huomenna on taas yliopiston lakko, ja kuulemma lakko koskee yleisesti vähän kaikkea (ehkä). Ehkä ensi viikolla kulttuurikurssi kertoo mistä lakkoilu on peräisin, sitä tapailtiin jo tänään mutta ihan todella. Toivon mukaan lakko ei vaikuta kauppoihin, tosin minulla on kyllä jotain varastossa joten ei kai se kauhean paha olisi (kunhan se ei kestä kovin kauaa).

Seuraavaan kertaan :)
Jos en vastaa viesteihinne, se ei johdu siitä etten halua, vaan koska en ehdi. Minun olisi pitänyt kirjoittaa jo viime viikonloppuna parillekin ihmisille mutta aika hulahti ohi. Olen pahoillani.

Je m'appelle Merlot, Maalit, Marie, Marta, Merold...

Kuten Islannissakin, ihmisillä ja varsinkin vaihtareilla on vaikeuksia ääntää nimeni. Kiinalaiset ääntävät sen luvan kanssa Maalit, mutta suurimman osan aikaa kukaan ei oikein kutsu toisiaan nimellä (kenelläkään ei taida olla käsitystä siitä miten muiden nimet oikeasti lausutaan). Ranskalaiset ääntää nimeni kuitenkin suht hyvin, eräs kirjastonhoitaja jopa täysin oikein, mistä muistin kehua häntä. Ehkä pitäisi vain ottaa käyttöön ranskalainen nimi. Miltä Mylène [milen] kuulostaa teistä?

Onnistuin täyttämään oppisopimuksen ja faksaamaan sen takaisin Jyu:lle jolta se sitten suollettiin tänne. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ainakin siltä saralta. Hurraahuutoja siis.

Kävin tänään pankissa. Tasan kaksi viikkoa sitten minulle sanottiin että viikon päästä korttini olisi valmis. Odotin siis mielestäni vielä ylimääräistäkin, mutta erittäin epäkohtelias asiakaspalvelija sanoi että korttia ei voi saada ellei tilille ensin pistä rahaa. Tästä sitten menee vielä yksi viikko lisää ennen kuin kortin voi saada. Tästä ei tietenkään voinut minua valaista viime kerralla, jotta oltaisi samantien laitettu se vaadittu roponen sinne. Pah.

Sain tänään sattumalta ilmaiseksi kermavaahtovohvelia pikku palasen kun paikallisen Vöfflyvagnin [sic] pitäjä halusi painostaa paria naista ostamaan kunnon annokset.

Kävin uudessa kaupassa jonka löysin ja olen nyt sen uskollisuuskortin omistaja. Sillä saa alennusta tietyistä tuotteista ja sille kertyy rahaa joka täytyy käydä perimässä tammikuun paikkeilla. Myöhemmin tässä viikolla hankin myös ranskalaisen puhelinnumeron, jolla soitin edellisessä päivityksessä käsitellyn keskustelun. Nyt siis ollaan aika tiukasti täällä. Oppisopimus on allekirjoitettu, asuttukin on jo kuukauden ajan, puhelin on ja kauppakorttikin löytyy. Tähän mennessä oli aina mahdollisuus hilpaista kaupungin rajojen yli ja työskennellä seuraava vuosi, kirjoittaen samalla hölyn pölyä tähän blogiin läheisiä hämätäkseni.

Ei sillä että minä niin tekisin.

...

Uudessa kaupassa löysin viimein linssejä. Kaurapuuroa täältä ei löydy, ei ainakaan sitä halpaa jota voi periaatteessa syödä aamusta iltaan vaikka 15 sentillä hotkaisu. Flocons d'avoines ovat kalliita. Linssejä löytyi 1 kg pusseissa punaisia, vihreitä ja vaaleita. Hinnoittelu taisi olla keittoajan perusteella: punaiset keittyvät nopeiten, joten ne maksavat 2,51e, vaaleissa ja vihreissä hinta on jo pudonnut 1,75 ensimmäiseen ja 1,40 jälkimmäiseen. Ranskankielisen ravintosivun mukaan vihreät maistuisivat maukkaimmalta, ja ne ovat myös Ranskassa syödyimmät vastaavat kasvikset. Sivuston mukaan linssit pitäisi yhdistää soijakastikkeeseen ja riisiin ihanteellisimman kuitu- ja aminohappopitoisuuden saavuttamiseksi.
^ Koska rajan ylittäessäni unohdin kaiken mitä luulin tietäväni ravinnosta, yritän nyt koota suhteellisen terveellistä ruokavaliota täällä (erityiskiitos E:lle, joka antoi paljon hyviä vinkkejä) ja tehdä sen tietysti omaan tapaani mahdollisimman halvalla. Terveellisyyden puolesta pitää kuitenkin joskus tehdä uhrauksia (miten niin makaronilla ei voi elää vuotta sairastumatta? No, yritän sitten riisillä.). Tässä tapauksessa kuitenkin 1,40 kilo vihreistä linsseistä ei ole ollenkaan paha. Voi ironia jos palaan täältä kasvissyöjänä.

Seuraavaan kertaan :)
M.

Les Suédois sont mon kryptonite

Juttelin tänään puhelimessa alkuperältään ruotsalaisen miehen kanssa: mongersin jotain käsittämätöntä ranskaksi ja kun hän kuuli että olin suomalainen, hän tiedusteli josko haluaisin vaihtaa keskustelun ruotsiksi ja kieltäydyin sillä tekosyyllä että akkuni oli juuri loppumaisillaan. Yritän suoriutua paremmin kun näen ko. miehen ja oletettavasti hänen vaimonsa kasvotusten myöhemmin.

Viime perjantaina oli sähkökatkos, joten kirjasto oli kiinni. Yliopistoruokalaan sentään palasi juuri ja juuri ajoissa voima jotta lounas voitiin tarjoilla (mutta ne juustot olivat poissa kylmästä jonkun aikaa, joten en suosittele niitä!). Katkos vaikutti myös vuokranmaksuun, mutta loppu hyvin kaikki kai hyvin.

Kuten viime maanantaina, tänään (tiistai) oli liikennealojen lakko mikä tarkoittaa että puolet opettajista ei pääse tulemaan yliopistolle (arvioiden mukaan noin puolet opettajista asuu muualla kuin Amiensissa, esim. Pariisissa tai Lillessä) eli opetus oli aika seis. Samaan aikaan oli myös opiskelijoiden mielenosoitus eläkeiän korottamista vastaan, mikä viimeistään pakotti kaikki pois tunneilta. Saa nähdä onko huomenna koulua.

Pisteenä i:n päälle sain tänään kuulla että Jyu:n koordinaattori on lomalla ensi viikon. Vaihtarien siis täytyy palauttaa nivaska tärkeitä papereita kv-toimistoon tiettyyn päivämäärään mennessä (suht pian). Jos täällä päässä ollaan lakossa tämä viikko, ja ensi viikolla jyu:n koordinaattori on poissa pelistä, tärkeiden kurssipapereiden palautus ajallaan voi käydä jännittäväksi. Nämä paperit siis sisältävät muutoksia oppisopimukseen, lupaus opiskella täällä ja esikoisen luovutus, eli peruspapereita.
Liikennelakon ulottuminen yliopistoon, yliopistoruokalaan (myös kiinni) ynnä muuhun tuo siis hiukan haasteellisuutta elämään.

Lakon pikaista loppua toivoen,
M.

Valio Zero Lactose, Au vrai gout du lait

No, löysin sen toisen suomalaisen vinkkaamana uuden kaupan, ja sieltä löytyi kappas vaan Valion hyla-maitoa. Vai onko tuo nyt laktoositonta, joka tapauksessa. Tölkin toinen puoli on tietysti saksaa, ja etupuolellakin on pikku pätkä saksaksi. Ilmeisesti suomalaisten englanti on siis saksaa.
Google ei anna ladata kuvia, mutta vähän tuollainen purkki, mutta enemmän tekstiä saksaksi ja ranskaksi http://www.zerolactose.be/fr/index.htm

En taida voida ostaa tuota kovin usein koska se oli pikkuisen hintavaa, mutta näin yksittäisenä erikoisostoksena kelpaa. Allergiathan ovat vain ihmisten päässä, joten opettelen normaalimaitoiseksi. Hei, ihmiset ovat menneet toiseenkin suuntaan.
Nyt kauppaan: teen ensimmäisen leipomukseni täällä, eli ruokapiirakan.
M.

Es-tu débil ou seulement étranger?

Vanhempani muistavat vielä ajan jolloin ylioppilaskokeet olivat enemmän tai vähemmän kielikoe. Älykkyyden mitta näkyi siis kielellisessä lahjakkuudessa. Tämä on ollut pitkään toistuva teema opetuksessa. Korkeasti koulutetun merkki on perinteisesti ollut nimenomaan yksilön kielirepertuaarissa (no, esim. 1600-luvulla oli aika iso juttu jos osasi kirjoittaa ja lukea edes omaa kieltään, mutta kuitenkin). Kuninkaalliset yleensä koulutettiin tulevaa uraansa varten ja tämä yleensä tarkoitti kieliopintoja. Varmasti hiukan yhteiskuntaoppia ja kansainvälistä politiikkaa, mutta enimmäkseen kieliä.

Nykypäivänä ihmisen lahjakkuus ja älykkyys voivat esiintyä moninaisemmin, ja kielellisesti epäonnistuminen ei määritä ihmisen elämää. Ihminen on herkkä, tunteva ja älykäs eläin ja häntä tulee arvostaa ihmisenä riippumatta hänen henkilöllisyydestään tai kyvyistään (tai niiden puutteesta).

Olin jo autuaasti unohtanut miltä tuntui olla ulkomaalainen maahanmuuttaja Islannissa. Ihmiset ovat täällä vieläkin ystävällisempiä kuin Islannissa, mutta aina on ihmisiä joille olen silti vain Ulkomaalainen. Pankkini virkailija on tähän mennessä pahin tapaus. Hänelle olen Ulkomaalainen, eli pahempi kuin lapsi, ja minulle tulee puhua kuin päästäni tippuisi aivosoluja joka hetki kun odotan hänen lopettavan puhumisen.

Ei voi olla miettimättä miltä ulkomaalaisista tuntuu Suomessa: he eivät puhu edes välttävästi kieltä, tuotteissa ei välttämättä ole tietoja englanniksi (ruotsin kieliset tekstit eivät paljon auta Ruandasta kotoisin olevaa henkilöä), ja jos sattuu löytämään suomalaisen joka suostuu puhumaan, puhe on lähinnä kankeaa englantia joka vaihtuu heti kohta suomeksi (jättäen toisen aika ulkopuolelle) mikä ei oikeastaan rohkaise löytämään ystäviä vaihtaripiirin ulkopuolelta. Kuinka paljon vaivaa suomalainen on valmis näkemään vaihtarituttavan vuoksi, kun hän "lähtee kuitenkin kohta pois"? Kannattaisi aina muistaa, että me olemme kaikki tällä pallolla vain väliaikaisesti.

Itse en ole läheskään samassa asemassa mielikuvien maahanmuuttajan kanssa koska osaan ranskaa. Kuvittele vain sitä, miltä tuntuu iskeytyä kielitaidottomana Suomeen. Tapasin kerran Koasin toimistolla venäläisen naisen joka oli siellä koska hänet oli ohjattu asuntoon joka haisi ja oli täynnä viinapulloja. Hän ei osannut suomea eikä englantia, eikä virkailija ymmärtänyt mikä oli hätänä. Sana "turhautuminen" ei edes kuvaa tilannetta. Soitin venäjää opiskelevan ystäväni apuun, ja vartin päästä tilannetta purettiin virkailijan, venäjän opiskelijan, sanakirjan ja itse naisen avulla. Jutulla oli ainakin sille päivälle onnellinen loppu, mutta miettikää kuinka periaatteessa niin yksinkertaisen asian sanominen "annoitte minulle huonon asunnon, olkaa hyvä ja antakaa toinen" voi muodostua niin suureksi ongelmaksi jos asioidessa ei ole yhteistä kieltä. Ennen kuin vihreiden suunnitelma ruotsin korvaamisesta toisella pakollisella kielellä menee läpi, suomalaisilta virkailijoilta ei kai voi odottaa yhtään sen parempaa kielitaitoa kuin nytkään, mutta toisaalta on jokseenkin kohtuutonta odottaa esim. pakolaisen ensin saavuttavan B2-tason (=eli aika hyvä) englannissa tai suomessa ennen kuin hän saa "pakolaistua" rajan yli tänne. Tämän ristiriidan ratkaisuun kai käytetään tulkkeja. Hm..No, ranska ei taida olla tarpeeksi pakolaiskieli jotta voisin ruveta hyväntekijäksi sillä alalla, mutta periaatteessa voisin jäädä Ranskaan ja tehdä töitä ulkomaalaisten kanssa täällä. Urasuunnitelmaa siinäkin. (Ennen tai jälkeen tuota minusta tulee Ranskan kuvernööri. Tosin Salo on kuulemma täällä loukkaus, joten ehkä en sittenkään).

No, siis tarkoituksena oli herättää ajatuksia siitä miten itse kukin kohtelee tai jättää kohtelematta (=jättää huomiotta) ulkomaalaiset omassa maassaan ja siitä miltä itsestä tuntuisi jos olisi samassa asemassa (usko pois, kaverit ovat tarpeen).

M.

Jk. Yliopistoliikunnan kurssit alkoivat jo viikkoja sitten, samaan aikaan koulukurssien kanssa, joten saa nähdä miten pääsen kursseille. Yritin tänään päästä self défense (jep, juuri noin ne sen kirjoitti)- tunneille, mutta se oli jo täynnä. En ole tosin pahoillani, se ei tainnut olla minua varten. Yritän perjantaina viimeistään musculationia, joka nimestä ja kuvasta päätellen on jotain painonnostoa (oletettavasti salilla käyntiä). Parasta on, että noista kursseista voi saada opintopisteitä. Toivon mukaan siis onnistaa.

Mlle Supér-sociale, c'est moi

(kirjoitin kouluaiheisenkin tekstin tänään)

Tänään elän tähänastista ihmissuhdeverkkohuippuani. Näin aiemmin ne kaksi kahjoa ja yhden pariskunnan sieltä nuorten illasta. Kummankaan kanssa en tosin päässyt puhumaan. Myöhemmin illalla tapasin toisen kahjoista ja selitin että olin hukannut ne. Kahjo häipyi ja vietin aikaa kiinalaisten kanssa ja yritin kysyä mistä ne oli ostaneet taikinakulhonsa. Siinä oli yksi vähän ujo ronski kiinalainen joka tuntui lähenevän paniikkikohtausta aina kun puhuin sille.

Minusta hoidin tämän illan aika hyvin, vietin paljon aikaa noiden tyyppien kanssa, ja koska pääsin viimein pesemään pyykkiä (täällä opiskelijakorttiin ladataan rahaa mm. opiskelijaruoan maksamiseen ja pyykinpesuun. Mitä vielä?), pääsin tekosyyn varjolla juttelemaan ihmisten kanssa. 4 euroa se maksoi, mutta nyt minulla on paljon puhtaita vaatteita joista vain suurimmat ovat märkiä (kuivuri ei ollut euron väärti). No, tärkeintä on päästä rutiiniin täällä.

Sitten tapasin N:n ja se pyysi minut syömään sen kanssa mutta sen osion keittiön uuni oli pois päältä joten tulimme meidän keittiöömme.

Sukat on täällä kalliita. Leclercissä ja siinä uudessa kaupassa minkä löysin ne maksavat aika saman verran, joten yritän vielä etsiä missä niitä saisi halvemmalla. Halpiskauppa ei niitä myy.

Presque là mais pas encore

Olen nyt ollut täällä kolme viikkoa ja yhden päivän, ja olen kokeillut vaikka mitä kursseja kaikilta vuositasoilta. Joillain kursseilla kävi nopeasti selväksi etten jäisi paikalle pidemmäksi aikaa (ennätys: 15 minuuttia!), joillakin kesti kauemmin. Tällä hetkellä olen valinnut enemmän kuin tarpeeksi opintopisteitä syksylle, joten periaatteessa minun pitäisi olla huojentunut ja odottaa innokkaasti seuraavia tunteja. No, kyllähän minä vähän odotankin, mutta silti voisi harjoittaa pientä mietintää valintojeni suhteen.

Viimeisin valitsemani kurssi, englannin kirjallisuus, oli tältä päivältä peruttu, joten oikein ystävällinen opettaja antoi materiaalit edellisiltä tunneilta ja kertoi mitä minun pitää tehdä vastaisuudessa. Olin varma että kun tulisin luennoille 4. opintoviikolla, saisin vastaukseksi räkäisen naurun, mutta toisin siis kävi. Toivon mukaan kurssi menee hyvin. Engl. kirj. on vielä siitä hyvä, että se ei ole pelkkää luennointia suurelle yleisölle vaan kurssin yhteydessä on myös TD (travaux dirigés?=ohjattua työskentelyä joka tapauksessa) jossa pääsee itse työskentelemään. Tähän mennessä on nimenomaan ahdistanut opintojen yksisuuntaisuus, mutta olen sittemmin jättänyt näitä kursseja, joko pakosta (esim. FLE-tunnit vaihtareille meni vertaavan kirjallisuuden väliin) tai omasta valinnasta (keväällä on opintoihini paremmin sopiva kielitieteen kurssi, joten miksi kärsiä ylimääräistä nyt kun asian voi hoitaa kerralla kuntoon?).

Se siis hiukan vain epäilyttää että tällä hetkellä valinnoissani on neljän kielen tunteja. Suurin osa on tietysti ranskaa, nyt tuo englannin kirjallisuus, kreikka ja latina. Suurin huoli on kreikka. Latina on oikeastaan se mikä kuuluu tutkintooni, ja se myös kiinnostaa minua enemmän. Kreikka saattaa sössiä latinan opiskelun, koska niitä taivutetaan vähän samaan tapaan ja kreikka vaikuttaa vaikeammalta kuin latina koska siinä täytyy jatkuvasti muistaa espritit ja aksentit+aakkoset isoilla ja pienillä (eivät yleensä samat). Hm. Opintopisteiden puolesta kreikka ei myöskään olisi pakollinen. Lukujärjestys tosin jää todella tyhjäksi jos jätän sen. No, pitää miettiä. Jännältä se kyllä vaikuttaa, kunhan se ei torppaisi latinaa (tai muita kieliä).

Se ystävällinen englannin opettaja sanoi että tämän viikon tunnit oli peruttu kai jonkun lakon vuoksi ja kuulemma ensi tiistaina on lakko taas. Opettaja oli ihan hajalla tästä, ja se vakuutti että ne ei todennäköisesti lakkoilisi paljon tänä vuonna koska niiden tarpeisiin ei vastata kuitenkaan.

Ai niin, se opettaja joka ei pidä Erasmuksista tuli viime perjantain tunneille ja minä oletin että läksyjen tarkistuksessa meidät nirhattaisiin, mutta 1) natiivit mokaili siinä missä mekin 2) hänen ei tarvinnut nirhata meitä, koska hän oli valittanut valtaapitäville ja koska ryhmä oli melko täynnä jo ennen Erasmuksia (18!), yli puolet E-oppilaista joutuu vaihtamaan ryhmää. Minä, harkiten jo ko. kurssin jättämistä, sain luvan jäädä koska olin ensimmäisillä tunneilla. Arvostan ihan kaikesta huolimatta tuota opettajaa: hän on tiukka, ja ilmeisesti vaatii paljon, mutta vaikka (E-) oppilas tekeekin virheen, hän ei moiti vaan korjaa ja antaa helpottavia ohjeita. Koska hän sai tahtonsa läpi ja ainakin 10 Erasmusta jättää ryhmän, tällä kertaa ei tullut kasapäin läksyjä (ilmeisesti ne viimekertaiset olivat pelote meitä varten).

Nyt on jo 4. opiskeluviikko, joten alkaa olla vähän viimeiset hetket valita uusia kursseja. Minulle toivon mukaan riittävät ne mitkä olen jo valinnut +-kreikka. Kreikan kohtalon voin päättää myöhemmin, mutta uusia kursseja on vaikeampi löytää.

Latinan kurssit olivat oikein kivat. Opettaja on nainen joka puhuu (kuten varoitti minua ennen tunnin alkua) todella, todella nopeasti, mutta ymmärrettävästi, ja muutenkin on myönteiset odotukset kurssista.

Opiskelupuitteet ovat oikein mukavat. Yliopiston kupeessa..Siis. Tämä kampus jakaantuu rakennuksiin A-F. Kun tulen kouluun, kampus on suurinpiirtein tämän muotoinen: F, E, D ja keskellä rotonde ja sitä vastapäätä kirjasto, C, B, A. Hämäävästi rakennukset A-F muodostavat oikeastaan yhden todella ison n. V:n muotoisen rakennuksen. Kahden janan yhtymäkohdassa on rotonde, joka on pyörylä jonka käyttötarkoitus selvitetään myöhemmin. Sitten täällä on amfi Robert Mallet, amfi 600, amfit R1-R6 jne. ripoteltuna ympäri rakennuskokonaisuutta. Amfit vastaavat meidän auditorioitamme. Ranskan opinnot tapahtuvat enimmäkseen rakennuksessa B.

Asiaan: yliopiston kupeessa on siis kirjasto, josta on tähän mennessä löytynyt kaikki kirjat mitä on tarvinnutkin, ja enemmän. Siellä on myös todella viihtyisää työskennellä kurssien parissa tai lukea muuten vain. Alhaalla on lehtilukusali ja tietokoneita joilla voi katsoa yliopiston sähköpostin tai etsiä kirjoja (nämä koneet taitavat olla erikseen).

En tiedä kävikö se ilmi tästä päivityksestä, mutta nyt tuntuu menevän ihan hyvin. Rahaa menee vielä jonkun aikaa perusjuttujen hankkimiseen, mutta se taitaa olla pakko hyväksyä. Nyt kun aloin käymään opiskelijaravintolassa, minun pitäisi pysyä kunnossa terveydenkin puolesta. Kunhan on aikaa, voisi ilmoittautua yliopistoliikuntaan, joka on täällä kuulemma ilmaista. Sitä ennen taidan tarvita lenkkarit (Gore texit ovat vähän raskaat noille tunneille). Mistähän niitä saa..

Anglismien välttäminen on vaikeaa. Mikä on massaluento suomeksi?

La soirée la plus surréaliste de ma vie

Yritin aiemmin jo huojentaa masentuneista kirjoituksistani huolestuneita lukijoita, mutta netti ei toiminut. Minulla siis oli maha kipeänä ja muutenkin aika kauhea olo (maanantai, vähän tiistaita), jopa eräs opettaja pystyi näkemään että olin kipeä (ja hän on nähnyt minut ehkä kolme kertaa aiemmin). Nukuin kuitenkin paljon ja söin hyvin, ja nyt tuntuu paremmalta. Kuulemma paikallisillakin on jotain vastaavaa, joten se ei välttämättä olekaan maitotuotteista (mikä on toivottavaa, koska täällä laktoosi-intoleranssi voi muodostua kuolettavaksi).

Suhtautumisongelmani ratkesi myös kunhan annoin itselleni luvan käydä läpi saman vaiheen kuin Islannissa: ensin pitää murtua jotta voi riipiä itsensä kuntoon ja alkaa toimia. Toiset hoitavat homman epäilemättä eri tavalla, minä näin. Se pitää vain hyväksyä eikä yrittää estellä sitä ja miettiä mitä muut ajattelevat sekoilustasi.

Ja keskiviikkoon:
Nyt en voi lakata hymyilemästä. En vaan voi. En käsitä. Miten voi käydä näin? :D
En nyt kerro koko tarinaa, mutta menin tosiaan yhteen nuorten iltaan ja pääsin viimein juttelemaan natiivien kanssa enkä takellellut melkein yhtään, ja kaksi eri tyyppiä kehui ranskaani. Elämä on hyvää. Siellä oli tosi kivaa, olin ihan pihalla mutta niinhän minä aina. Ja tuo on jokaviikkoinen juttu, joten voin mennä takaisinkin. Upeaa.

Maailma on.. hämmentävä. Heh.

Malade à l'étranger, l'espoir de tous étudiants

En tiedä olenko kipeä, tottumaton paikalliseen ruokaan, repäissyt lihakseni vai laktoosivammainen, (tai jokin upea yhdistelmä kaikkia edellisiä) mutta nyt ei jokatapauksessa ole hyvä olo. Jos huomiseen mennessä ei olo parane, pääsen tutustumaan paikalliseen lääkäritoimintaan. Jos vain voin, vältän kyllä mielelläni, koska paikallinen järjestelmä ei vaikuta kovin lupaavalta. Ilmeisesti huolehtimalla liikaa voi saattaa itsensä kipeäksi. Älkää yrittäkö tätä kotona, lapset.

On ne me cassera pas..ou quoi?

Viimeistään perjantaina alkoi näkyä merkkejä jonkinasteisesta.. sopeutumisongelmasta. Tuo sana ei itseasiassa kuvaa tilannetta, mutta olkoon. Edellisestä koulujulkaisusta voi huomata että hienoista kielteisyyttä on ollut ilmassa.

Sitä ei oikeastaan laukaissut mikään erityinen tapahtuma. Lauantaina tilanne oli jo pidemmälle kehittynyt (ja silloin oli vielä vähemmän syytä, näin jälkeenpäin katsoen), ja se oli vähän menoa sen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään täysi murtuma (tyylillä "poraan pitkin Ranskan katuja"), vaan enemmänkin jatkuva mielialojen vaihtelu täysi turmiosta mielihyvään ja takaisin turmioon. Minusta kyseessä ei ole vielä kulttuurishokki, vaan enemmänkin se epävarmuusvaihe joka miltei väistämättä seuraa siitä kun ihminen laitetaan uuteen ympäristöön yksin ja oletetaan tämän säilyvän joka hetki täysin toimintakykyisenä. Näin ajatellen en ehkä olekaan koskaan kärsinyt kulttuurishokista, vaan nimenomaan tästä em. tilasta. Samankaltaisuuttahan siis on, mutta tässä vaiheessa en vielä masentele ihmisten käytöksestä. Tai sitten vain taistelen taas lokerointia vastaan.

Oli miten oli, pitää antaa itselleen lupa ahdistua.
-Syö hyvin, JUO (nestehukka *ei* ole kaverisi), possuile hieman ja sen jälkeen aletaan käymään listaamalla läpi asioita mitkä eniten aiheuttavat pahaa oloa.
-Yritä olla oma paras ystäväsi ja mieti mitä sanoisit ystävällesi jos hänellä olisi sama ongelma (tämä kannattaa muistaa jos tiedostaa sen että tuomitsee omaa käytöstään kovemmin kuin kavereidensa).
-Loogisesti käy kohta kohdalta läpi esim. koulu, yksinäisyys jne. ja selvitä onko tilanne todella niin toivoton kuin miltä sillä hetkellä tuntuu & listaa mahdollisia ratkaisuja.
-kun edellinen kohta on valmis, tee jotain mikä vie ajatuksesi muualle.
-nukkuminen on aina upeaa.

*urheilu kuulemma auttaa myös, mutta minulla tuo iski lauantaina nimenomaan käveltyäni 20 kilometriä ympäri kaupunkia, joten taidan olla ernu tässäkin asiassa.

Ehkä se oli sittenkin tämä keskustelu Aldissa:
"Missä sinä asut?"
"Toisella puolella kaupunkia, Baillyssa."
"Eikö sinulla ole autoa?"
"Ei."
"Tulit kävellen [sieltä asti]?"
"Kyllä."
"Eikä sinulla ole ketään mukanasi?"
"Ei."


Tämmöistä tällä kertaa. Luulen että kunhan tämä opiskelusotku suttaantuu, elämä kirkastuu enimmäkseen. Kuulemma kuitenkin kulttuurishokki ei tule vain kertaalleen vaan useampiakin kertoja, tämä viikonloppu oli vain alkumaistiainen siitä. Varautumalla siihen ja antamalla itselleen periksi se voi mennä suht kivuttomastikin ohi, mutta tuskin täältä ihan kyynelittä tullaan selviämään pois.

Löysin Aldi-ahdistusmatkallani myös uuden kaupan halpiskaupan läheltä. Sieltä sai kaksi kattilaa yhdessä edullisesti. Ruoanlaitto voi vain parantua tästä eteenpäin.
(Itseasiassa nyt kun tutkin kattilat tarkemmin, niissä oli lappu [jonka pystyi lukemaan vasta ostamisen jälkeen] jonka mukaan niitä saa käyttää vaan feu modéré:lla, suomennoksessa keskilämmöllä, mitä ikinä se tarkoittaa. No, toivotaan parasta).
M.

Écoute-moi et écris cela. Pourquoi n'apprends-tu rien?

Tämä viikko meni pääasiassa ravatessa luennoilla ja ahdistuessa oppitunneista. Illalla tuli henkireiäksi käveltyä keskustaan torstaina.

Huomenna on koe joka määrittää sen, mihin ryhmään FLE-kurssilla (ranska vieraana kielenä, kai) päädyn. Jos kyseessä olisi vain kirjallinen, ei hermostuttaisi, mutta jälkeenpäin on vielä suullinen. Jäädyn kuitenkin suullisessa ja päädyn ryhmään 1... (ryhmä 1 on niille jotka ei ymmärrä ranskaa lähes yhtään=hiukan noloa pääaineopiskelijalle..).

Tajusin toissapäivänä että olen valinnut kursseja niin että minun pitäisi pärjätä neljän kielen kanssa yhtäaikaa (ranska, englanti, kreikka ja latina), mikä nyt ei välttämättä ollut paras idea, mutta en oikein keksinyt muutakaan.

Kuten Jyu:n ranskan opintojen, varsinkin täällä opetustyyli ei ole minua varten suunniteltu: minä en saa mitään irti siitä että puolentoista tunnin ajan kuuntelen opettajan luentoa ja teen muistiinpanoja. Sen vuoksi onkin erittäin onnekasta että yli 90% opetuksesta on täällä juuri tätä..

Puolet opettajista vielä enemmänkin sanelevat luentonsa kirjoittamastaan esseestä oppilaille huolitelluin kokonaisin lausein, ja olettavat oppilaiden ehtivän kirjoittaa nämä hienoudet ylös. Kreikassa ja alkeiskielissä yleensäkin järjestetään demoja joissa tilanne on paljon parempi. Vertailevasta kirjallisuudesta (josta syksylle on massaluento) järjestetään keväällä kurssi 2+demo, jonka pitäisi parantaa tilannetta hiukan. Tämä siis sillä oletuksella ettei se aja minkään tärkeän päältä ja pääsen ko. kurssille.

Menin takaisin sille kurssille jolle sen opettaja ei halua vaihtareita, ja suureksi huvikseni paikalle oli tällä kertaa saapunut melkein kaikki vaihtarit jotka täällä päässä opintoja tekevät (ei sentään kaikki keskustalaisetkin). Opettaja huomasi saman asian ja yritti vieläkin vakuuttaa meitä siitä että paikalle ei kannata jäädä. Pari vaihtaria keskusteli aiheesta opettajan poistuttua hetkeksi huoneesta: "Olen niin kyllästynyt siihen että opettajat sanovat etteivät halua meita. Mitä meidän on tarkoitus tehdä täällä?"

Mitä, todellakin.

Regarder les gens, ça veut dire "viens et parle avec moi"

Jatkoa edellisestä:
Suomessa olen tottunut katselemaan väkijoukossa muita, jos ei muuten niin selvittääkseni josko paikalla on tuttuja. Ranskassa näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska jos katsot jotakuta hitusen liian pitkään, hän olettaa että haluat puhua hänelle ja tulee luoksesi. (Paikallinen ihmissuhdeverkostoni huomioon ottaen tämä voisi olla ihan hyväkin asia, mutta leikkikää nyt mukana). Eli kun katsoin sen pojan suuntaan, se oli käytännössä kutsu keskusteluun. Todennäköisesti hän tulee kuulumaan mappiin B: en tule koskaan näkemään uudestaan mutta ihan kivalta hän vaikutti. Mistäpä tuota tietää vielä.

Syitä miksi ranskalainen tuijottaa sinua:

1) ylittäessään kadun, ranskalainen hallitsee aluetta silmillään ja pakottaa autoilijat väistymään tieltään. (Allekirjoittanut taas hymyilee eksyneesti autoilijoille, hyppelehtii hermostuneesti ja lopuksi juoksee kadun yli=> aivan sama itsetunto EI välity)

2) Ranskalaiset kadut ovat perinteisesti erittäin kapeita. Koululta lähtee yksi pyörillekin tarkoitettu tie (joka on muuten samanlevyinen kuin normaali kävelytie Suomessa), mutta se on yksi harvoista. Näinollen kävellessäsi kadulla joko sinä väistät muita tai muut väistävät sinua. Tämä oli erityisen upeaa kun kädessä oli vielä matkalaukku joka vei tarpeeksi tilaa ihan omillaan. Kävelin joskus tässä keskustassa Kulttuuritalon lähellä ja eräs nainen tuijotti minut väistämään. No, minä olenkin heikko.

Une fête flambée dans bat C?

Kysyin asiasta, ja ilmeisesti vaihtoblogin pitää kuitenkin olla ihan kirjakielistä tekstiä, joten siivoan vähän kieltäni. Samalla yritän vaikka välttää anglismeja. Double trouble. Hups. Tästä eteenpäin.

Tulin tänään koulusta lounastauolle kotiin, ja juuri kun olin lähdössä takaisin yliopistolle, alkoi ulina. Käytävällä haisi palaneelle ja asuntolan pyörittäjät kiirehtivät ohitseni palosammuttimet kädessään. Yksi heistä käski meidän käytävälle toljottamaan jääneiden lähteä ulos. Tein työtä käskettyä ja kävelin koululle. Ohimennen mietin että olisi ehkä pitänyt pelastaa kannettava uhkaavalta vaaralta. Kuten yleensä, kärähtäneen haju aiheuttaa minussa päänsärkyä. Palasin parin tunnin päästä takaisin (nyt) ja tilanne oli ilmeisesti ohi, käytävällä haisi vain jos siihen oikein keskittyi eikä kannettavani ollutkaan tuhoutunut kuten luulin. Ilmeisesti paikka ei palanutkaan poroksi. Tiedä häntä sitten, mistä savu tuli. Ehkä joku oppilas oli kytkenyt laittoman laitteen jääkaapin päälle (muuttaessani sisään minulle painotettiin että siihen saa laittaa vain mikron).

Kävin ostamassa vihkoja. Minusta pitäisi olla laitonta ilmoittaa tuotteen hinnaksi jotain muuta kuin se oikeasti on. Toinen heitti vain 15 sentillä, toinen runsaalla eurolla. Kuka maksaa vihkosta 2,25 euroa? 45 senttiä vihosta taas on jo oikein hienoa, varsinkin kun se sisältää 96 sivua.

Kävin tarkistamassa kirjastosta asianlaidan, ja olin oikeassa: meille vaihto-oppilaille jaettu kappale Matka maailman ympäri 80 päivässä oli yksinkertaistettu versio: en siis taida vielä tuomita Phileas Foggia, koska oletettavasti hänen luonteensa avautuu edes vähän enemmän alkuperäisessä.

Opiskelujen suhteen mielialat vaihtelevat aikalailla. Aina kun luulen että asiat sujuvat sittenkin, menen kurssille josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, opettaja puhuu todella nopeasti ja kaikki tämä pitäisi ehtiä kirjoittaa (tänään aiheena: kuva-analyysi!). Pitäisi tietysti miettiä sitäkin että esim. tämänpäiväinen oli 3. vuositason kurssi eli paikallisille viittä vailla ennen valmistumista, eikä edes liity aiheeltaan mitenkään opintoihini, joten kannattaako sitä edes yrittää käydä. On tietysti mukavaa ja avartavaa käydä muitakin kursseja, mutta ei sekään että kaikki opinnot menevät ö-mappiin lukuvuoden lopulla ole ihan toivottavaa.

Sekin tulee huomioida että kaikki opettajat eivät taida innostua Erasmuksista, joskus ehkä hyvästä syystä (jos he ovat tottuneet siihen että ranskalaiset opiskelijat eivät läpäise ko. kurssia, arvatkaa kuinka toiveikkaita he ovat ulkomaalaisten opiskelijoiden suhteen?). Toisaalta on poikkeuksiakin kuten olenkin jo kertonut, nämä erityisen vaihtariystävälliset opettajat.

Koska en suostu uskomaan että olen niin surullisen ja eksyneen näköinen että tämä koskisi vain minua, päättelisin että ranskalaisilla on tapana sanoa Bon courage ("hyvää rohkeutta") kun toinen yrittää jotain. Esimerkiksi sunnuntaina kun lähdin kävellen kaupunkiin (enkä ollut aivan varma reitistä, eli käytännössä lähdin etsimään keskustaa), minulle toivotettiin näin lähtiessäni. Opintojen kanssa varsinkin olen näyttänyt hiukan eksyneeltä, joten ohjaajat toivottivat samaa.
Tänään odotin kuva-analyysin tuntien alkua ja katsoin vastapäätä olevaa ovea jossa pitävät majaansa opiskelijateatterin jäsenet, ja poika, joka tuli sieltä ulos, oli tuijotukseni tiellä, mikä sitten kirvoitti keskustelua. Kuultuaan että odotan kuva-analyysia, hän toivotti Bon courage, au revoir. (Ranskalaisista ja niiden katselusta seuraa enemmän kohta).

Recycler et trier, c'est égal, non?

Opiskelija-asuntola ja muutenkin Amiensin tienoo tuntuu painottavan kierrätyksen tärkeyttä. Paikallinen käsitys kierrätyksestä ei kuitenkaan ole ihan sama kuin meillä, vaan jätteet jaetaan kolmeen eri jäteosastoon. Tästä siis tulee verbi trier, eli kolmiotella. Nämä kolme osastoa ovat
1) lasipullot ja -purkit jotka heitetään isoon omenan muotoiseen hökötykseen, 2) muovipullot ja metallitölkit jotka laitetaan keltakantisiin roska-astioihin ja viimeiseksi 3) kaikki muu, eli ei-hyödyllinen muovi ja biojäte -> vihreäkantisiin astioihin. Opiskelija-asuntolan joka asuntoon jaetussa vihkosessa on kuvilla varustettu selitys siitä mihin mikäkin menee, ja vielä numero johon voi soittaa jos jokin epäilyttää. Roskien keruu taitaa tapahtua kerran kuukaudessa, mikä ei taida ihan riittää opiskelija-asuntolallemme..

Tapakierrättäjälle tuottaa tietenkin hiukan vaikeuksia laittaa jogurttipurkit ja banaanin kuoret yhteen, mutta vaihtoehtoja ei ole paljon koska lähistöllä ei ole kätevästi metsääkään jonne biojätteen voisi käydä hautaamassa (plus jos se metsä sattuisikin kuulumaan jollekulle, oltaisiin pienessä pulassa, joten ehkäpä tämä jää).

Dimanche, c'est notre vacance

Sen perusteella mitä olen havainnoinut, ranskalaiset ottavat vapaansa hyvin vakavasti. Suomessa kauppa on avoinna esim. 9-20, mikä tarkoittaa että kauppaan voi mennä sisään vielä 19.55. Ranskassa taas 9-20 tarkoittaa sitä että työntekijät lähtevät loppusiivouksen yms. jälkeen kotiin kello 20, joten jos yrität tulla kauppaan varttia vaille ennen sulkemisaikaa, sinut todennäköisesti käännytetään pois. Minä sain tulla varttia vaille koska tarvitsin vain kaksi tavaraa, mutta muuten se olisi ollut menoa. Niin yliopistoilla kuin jopa Sparillakin on erikseen aamu- ja iltapäivän aukioloajat, esim. 9-12 ja 14-17. Mutta minnekään ei kannata mennä viime hetkellä tai edes viimeisen tunnin aikana.

Erikseen on sitten vielä sunnuntai, jolloin melkeinpä kaikki paikat ovat kiinni. Pariisi siis erikseen, mutta Amiensissa sunnuntaisin saattaa olla pari hassua boulangerieta (leipäkauppaa, mutta sieltä saa yleensä myös herkkuja) auki, mutta periaatteessa kannattaa lauantaina viimeistään varastoida ruodaa sunnuntaita varten (tai sitten huomata vahingossa että ruoka riittää, kuten allekirjoittanut :o). En vielä tiedä mitä ranskalaiset sitten tekevät sunnuntaisin, mutta olettaisin että se liittyy jotenkin ruokaan ja yleiseen lepäilyyn.

Ensi kertaan :)

La lumière m'échappe...et revient.

Tänään oli ensimmäiset kurssit. Ensimmäisellä kurssilla oli opettaja joka, huomattuaan että paikalla oli aika paljon vaihtareita, painotti että ko. kurssi ei ole helppo eikä hän suosittele sitä vaihtareille koska jo alkuperäisillä ranskalaisilla on ongelmia sen kanssa. Sen jälkeen tämä professori järjesti testin oikeinkirjoituksesta. Ensimmäisen 10 minuutin aikana. Tämän jälkeen oli kirjallisen historian kurssi, joka vaikutti mielenkiintoiselta, vaikkakin aika tajunnan virran omaista luennointia sisälsikin. Aiheena keskiaika. Hupina oli lähinnä yrittää päätellä "ai noin ne nimittää ilmiötä x" lennossa ja samalla kuunnella seuraavaa aihetta. Sieltä sai nivaskan. Koska opettaja ei voi tietää kuinka monta kurssille tulee (varsinkin kun kyseessä oli massaluento), materiaalia jaetaan niin kauan kuin sitä riittää ja loput saavat ensi kerralla omansa.

Kolmannet tunnit olivat sitten kreikan alkeet. Hyvin pieni ryhmä (6-7 hlöä), ja minä olen ainut vaihtari (minulla on edelleen vaikeuksia kutsua itseäni vaihtariksi). Nivaskan saatuani olin hiukan huolissani koska siinä oli aika paljon kreikan historiaa, mutta sitten mentiin itse kreikan lukemiseen jossa pääsinkin sitten loistamaan (no, vähän ainaskin). Suomi äidinkielenä+tiedot latinasta+venäjän luku yläasteella=kreikan alkeet menee ihan kivasti, ehkä??. Ensimmäisellä tunnilla luettiin kirjoitettua kreikkaa ja käytiin vähän sitä mitä sanat sitten tarkoittavat. Diftongien maagista todellisuutta tavatessamme pääsin hiukan rentoutumaankin (ranskassa ei ole diftongeja, meillä on=muut takelteli, minulle aika tuttu juttu).

Elämästä tuli viimeistään hyvää kun pääsin viimein juttelemaan jumalaisen Madame L:n kanssa, joka tietää kaikkein eniten vaihto-oppilaiden menoista, niille kannattavista kursseista ja jopa ruohonjuuritasolla mitä professoreja kannattaa valita (kriteerinä siis puhuuko nopeasti, käsittämättömällä aksentilla tms.). Ilmeisesti en edes oikeastaan voi valita kevätlukukauden kursseja vielä, koska niille ei ole vielä aikatauluja. Huo-hitsin-kaus. Madame L kertoi myös että pari professoria on erityisen taipuisia vaihto-oppilaiden vaihtoehtoisten kurssin suoritustapojen suhteen (esim. ei tarvitse tehdä koetta vaan esim. tehdä joku projekti tai kirjoitelma tms. kotona). Huh siis. En tiedä vielä menenkö takaisin sille opettajalle joka pelotteli vaihtareita: ilmeisesti minulla on ensi viikko aikaa mennä "kokeilemaan" kursseja tyypilliseen ranskalaiseen tapaan (tai vähintäänkin täällä). Madame L:n kanssa löytyi vaikka mitä jännää ja sain vielä kopiot tiedekuntani Raamatusta joten voin katsoa kurssisisältöjäkin jottei tarvitse ostaa sikaa säkissä (säkin ja sian tosin voi heittää syyskuun loppuun mennessä pois jokatapauksessa :)).

Ilmeisesti se katolisten nuorten tapaaminen on vasta parin viikon päästä. Harmi. Tänä viikonloppuna on Amiensin kulttuuriperintöpäivät (alkanut jo itseasiassa) ja kuulemma kaikkea jännää tapahtuu keskustan kirkoilla. Voisi myös käydä tarkistamassa Hortillonaget eli pikku puutarhat jossain päin Amiensia.

Ulkona oli aluksi aika lämmintä mutta sitten alkoi olla vähän koleampaa. Juuri kuten se entinen vaihtari sanoi, ei niinkään kylmä asteiden puolesta vaan sellaista kosteudesta johtuvaa hyisyyttä. Auringon paistaa kyllä, ei täällä ole satanut kuin pari kertaa. Rakennukset yleensäkin ovat suht kylmiä. Tiedä sitten onko niissä lämmitystä. Veikkaan että fleecellä pärjäis hyvin jos vaihdan siihen. Harkitsen hiuksieni leikkaamista lyhyemmiksi, ainakaan ei tarvitsisi olla koko ajan noukkimassa hiuksia (sentään omiani: vaikka luulin syväpuhdistaneeni kämpän, jääkaapista löytyi taas entisen asukin hius. Kuinka nainen voi olla niin karvainen??).

Ajattelin tänään yrittää löytää niitä kanafileitä ja katsoa paljonko ne maksavat, ja sitten valmistaa ne päivälliseksi. Ruokaa ilman ei ole hyvä elää, sain siitä eilen muistutuksen :)

Ne t'inquiète pas.

No, kaipa sitä on turha salailla. Tiistaina kysyin yliopistolta milloin kurssini alkavat, ja kv-toimisto ei ilmeisesti ole allekirjoittanut oppisopimustani. Yritin valita kursseja liian monesta tiedekunnasta, ja nyt asia pitää korjata. Tiistai ei siis ollut erityisen hyvä päivä, vaikka hyvääkin tapahtui. Kaikki asianomaiset joille puhuin sanoivat "älä huolehdi", mutta kyllä se vähän huolestuttaa.

Keskiviikkona pääsin juttelemaan Madame D:lle, ja nyt minulla on ainakin syyskaudelle valittuna tarpeeksi kursseja. Kevätkaudesta jutellaan vielä :( Olen oikeastaan valinnut tiedekunnastani ne kurssit mitä pystyin, joten nyt on kai vähän pakko mennä johonkin toiseen tiedekuntaan. Tänään tosin menin keskustaan eikä niiden tdk ollut auki just silloin. Pitää siis yrittää joskus toiste. (Tämä vaikuttaa ihan normaalilta ongelmalta vaihtarien keskuudessa, joskus kursseja ei pidetäkään jne. joten mun ei pitäs olla niin huolissani mutta kun on kerran tottunut suht luotettavaan korppiin siitä on vaikea oppia ulos. Joo, täällä ei muuten mitään elektronista kurssi-ilmoittautumista ole, ihmiset kävelee yliopistolle ja katsoo ilmoitustaululta missä kurssit pidetään).

Avasin tänään pankkitilin. Hiukan hirvittää miten se meni. Islannissahan tosin avasin pankkitilin konkurssivaltiosta ja vielä sen konkkaan ajaneeseen pankkiin, joten tän pitäs olla vähän parempi tilanne. Minua varoitettiin että tämä pankki voi olla kallis, mutta kun kysyin pankista rouva sanoi että se on ilmaista ekan vuoden (ja mähän lähen täältä viimeistään vuoden kuluttua, joten tant pis).

Sosiaalisesti tunnen vähän enemmän ihmisiä ulkonäöltä, mutta ei kunnon keskusteluja muuta kuin parin kanssa. Tällä kyselymenolla tosin lukuvuoden lopulla tunnen varmaan koko Amiensin. Koska merci beaucoup (kiitos paljon) vanhenee nopeasti, olen tyytynyt sanomaan merci mutta viemällä käteni yhteen ja kumartamalla hiukan. Tämä taitaa hiukan nolostuttaa ranskalaisia "eihän siitä nyt niin paljon vaivaa ollut".

Keskustaan menin linkillä, joka on täällä 1,20. Nyt on kuitenkin jokin erikoiskampanja, jonka ansiosta linkki maksoi vain 1 euron ja lippu on voimassa koko päivän. Se oli ihan mukavaa.
Keskustassa ollessani etsin viimein luterilaisen kirkon, mutta se on ilmeisesti kiinni eikä niinkään käyttöön vaan turistien kuvattavaksi. Kysyin sieltä eräältä vanhemmalta naiselta mistä löytyisi pappi, ja hän otti minut oikein käsikynkkään ja ellei olisi ollut kiireessä olisi varmaan taluttanut minut perille asti. Kuulemma Notre Damelta löytyy viittoja joissa lukee "täällä pappi" tai vastaavaa. Notre Damelta en kuitenkaan näitä löytänyt (ND on muuten aivan häkellyttävän suuri ja upea, suosittelen kovasti), joten kysyin niiden turistikaupasta mistä löytyy pappi. Katedraalilta lähtee useita teitä (vähän niinkuin Reykjavíkissa Hallgrímskirkjalta) eri suuntiin, ja yhdellä niistä löytyi sitten pappi joka on kuulemma presbyteerinen. No, minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja presbyteeriläisistä (SATCin Charlotte taisi olla ennen juutalaiseksi kääntymistään?), joten menin ja soitin ovikelloa joka pirisi reippaasti. Kuten sitten kävi ilmi, ko. pappi ei ollutkaan presbyteeri vaan katolilainen (mikä nyt kävi vähän paremmin järkeen, ottaen huomioon missä maassa nyt ollaan). Se ehdotti että tulisin johonkin nuorten iltaan joka on ensi viikon keskiviikkona keskustassa. Sieltä sitten oletuksella löydän ihan alkuperäisiä ranskalaisia ja varsinkin on kivaa jos nekin sattuu asustamaan Baillyssa.

Tänä iltana 18.30 pitäisi olla joku juhla (vaihtareille?) toisessa opiskelija-asuntolaketjussa jota kutsutaan nimellä Thil. Sen pitäisi olla tässä lähellä. Ehkä siellä tapaa ihmisiä.

Huomenna ensimmäinen ihan oikea virallinen kurssi jolle menen (tätä ennen yritin käydä FLE-kursseilla jotka on tarkoitettu vaihtareille, mutta se oli vähän sompaamista kun luokat oli aina toiset kun ilmoitetut). Sitä ennen tai jälkeen yritän etsiä Madame L:n jolle sitten puhun lisää tosta opintojen sumplimisesta.

Turisti-infossa sanottiin että kanafileet olisi suht halpoja kun kysäisin mikä olisi halvin liha. Pitää koettaa. Siellä myös sanottiin (kun kysyin pitäisikö vettä keittää kun se maistuu kloorilta) että vaikka vesi maistuu kloorilta, se ei ole vaarallista, maku on vaan huono. Mitä ovat tätä lukevat biologit ja muut hoitoalan ihmiset?

Comment vivre bien avec peu, partie CMXI

Ehkä on loppujen lopuksi hyvä juttu etten ole päässyt nettiin parina viimeisenä päivänä.

Saavuin siis maanantaina Baillyn opiskelija-asunnoille, ja siellä vaadittiin heti kättelyssä syyskuun vuokraa käteen. Maksettuani vuokran pääsin viimein asuntooni. Asunnosta on aika ristiriitaiset tunteet. Periaatteessa tämä on siis todella uusi, ja en halua edes kuvitella mitä sen halvemman kämpän valinneet opiskelijat kestää. Tässä on pöytä, sänky, laatikostoja ja jääkaappi, suihkuvessaa unohtamatta. Hyllyjä on kiitettävästi ja tasoja joille tavaraa laittaa.

Toisaalta kuitenkin jos olisin päässyt nettiin maanantaina, se olisi ollut täynnä siivoamismerkintöjä. Ilmeisesti nainen joka asui tässä ennen minua oli jokseenkin karvaista sorttia ja niitä karvoja saikin sitten noukkia ihan mistä vaan. Sängyssä on upouuden veroinen patja mutta sen päällinen suojaava valkoinen juttu onkin sitten täynnä karvoja. Ostin telan jolla voisi poistaa karvoja, mutta edes puolet ei lähtenyt sillä. Nypin sitten hanskoilla yksi kerrallaan, pitkään. Ennen kuin keksin miten ratkaisen tuon, nukun lähinnä makuupussissa sen patjan päällä, suojaava höskä pois käärittynä. Vaikka tämä paikka on pieni (9 neliömetriä), muuta ei oikeastaan tarvita. Tilataidetta oikeastaan. Ranskalaisten versio japanilaisten putkihotellista. Paitsi kivempi. Kun ne karvat on nypitty pois. Yleensäkin siivous on värittänyt kovasti aikaani täällä. Katsoin pyykkihuonetta: ilmeisesti täällä pyykinpesu maksaa kolme euroa. Se on aika kallista ilmaiseen pyykkiin tottuneelle (hyvä KOAS!).

Ensiksi kävin E.LECLERC-kaupassa, ja olin aika valmis nirhaamaan sen joka väitti Ranskaa halvan hintatason maaksi (tämä koskee sinua, H). Siellä on suht kallista milteinpä kaikki terveellinen. Minulla oli vielä se ongelma että täällä on kaikkien opiskelijoiden yhteiden keittiö, jossa on mikro, uuni ja hella, joten sinne ei saa jättää mitään eikä minulla edes ollut mitään jätettävää. Kaupasta siis olisi voinut ostaa jotain epäterveellistäkin, mutta minä en olisi voinut kypsentää sitä. Tämä oli siis päivät ma-ti; olen päättänyt saada tuon keittiön toimimaan itselleni. Tänään oli ensimmäinen yrittämä, quiche lorraine 1,5~ e kaupan lihatiskiltä. Se maistui aivan taivaalliselta, mutta syy voi olla vähän muussakin.

Tiistaina päätin sitten kysäistä yliopiston kirjaston madamelta onko sen mielestä leclerc halvin kauppa mitä täällä on tienoolla, ja suureksi helpotuksekseni se vastasi että ei ole, ja ilmeisesti asuntolaani lähellä on halvempi kauppa. No, mä sitten kävelin sinne ja siellä tosiaan oli halvemmat hinnat, mutta se oli paljon pienempi paikka kuin leclerc ja ehkä hitusen likaisen oloinen. Se on käytännössä paikallinen lidli (vaikka keskustassa päin on oikeakin lidl, näin sen linkin ikkunasta). Tärkeintä oli kuitenkin että sain 7~ eurolla vaikka mitä ja vieläpä sellaisia kasviksia joita voi käyttää monta kertaa. Sitten tuntui jo paremmalta. En kuitenkaan sanoisi että Ranska on erityisesti halvempi kuin Suomi, kun meiltä löytyy vielä halpistuotteitakin (täällä en ole vielä törmännyt Euroshopperiin tai vastaavaan).

Keskiviikkona päätin että veitsen jne. hommaan kuitenkin leclercistä koska a) halpakaupasta ei varmaan löytyis sellaista kamaa ja b) parempi että maksaa vähän enemmän jos se kestää paremmin. Loppujen lopuksi.

En ole sinänsä vielä saanut ystäviä, mutta olen kyllä puhunut varmaan sadalle ihmiselle. Aina kun en tiedä jotain, kysyn periaatteella "Anteeksi, voisitko kertoa..." Paikalliset tietää kaiken. Niille pitää vaan antaa mahdollisuus jakaa tämä tieto.

Olette saattaneet kuulla että ranskalaiset tai yleensäkin ulkomaalaiset yliopistot voi olla vähän niuhoja poikkitieteellisyydestä, mutta ne ei ole tätä pikkumaisuudestaan vaan sille on ihan logistinen syy. Toisin kuin Suomessa, jossa yliopistot on melkeinpä tasan yhdessä paikassa tiedekunnasta huolimatta (esim. Jyu:lla agoralta juoksee aika nopeasti päärakennukselle, musicalta vielä nopeammin), Ranskassa muut tiedekunnat eivät välttämättä ole a) samassa kaupunginosassakaan tai b) edes samaa yliopistoa. Baillyn vieressä oleva yliopistokasaumista sisältää esim. historiaa, geologiaa, kieliä, äidinkieltä (ranskaa) jne., ja jos haluaa opiskella oikeutta, tietotekniikkaa tai taloustieteitä, pitää mennä linkillä keskustaan. Eli mikäli haalit kursseja eri kasaumista samalle päivälle, sinun täytyisi olla kissa ehtiäksesi molempiin (Schrödinger).

Syömisen pitäisi helpottua huomisesta eteenpäin, nyt kun minulla on aseita, lautanen, paistinpannu ja rasioita joilla joko tehdä ruokaa tai sitten varastoida sitä seuraavalle päivälle.
Kokkaamaan siis, ja halpiskauppaa peliin vaan.
Rahanmeno ahdistaa ja kovasti.

Yleensäkin ihmiset on ollut tosi ystävällisiä. Autoilijat väistää ja kysymyksiini on aina ainakin yritetty vastata, tai sitten ulkoistettu läheiselle henkilölle joka tietää vastauksen. Kaupassa käynti on sama kun pelaisi sanaselitystä myyjien kanssa (j'ai un seau, et j'ajoute de l'eau, je veux aussi un peu de...) ja kannattaa aina muistaa piirtämisen taito. I'm not at all above miming with my fellow humans.

Koputin asuntolan jollekin ovelle mistä kuului musaa, ja se ohjasi mut sen kaverille (T?) joka näytti millä ilveellä pääsi nettiin. Login oli pikkasen erilainen kuin yliopistolla sanottiin, mutta eipä mitään.

Je ne vous connais pas encore, mais vous me semble très amusant

Jos teidän on vaikea lukea näitä tekstejä lyhenteiden vuoksi, se vaan kertoo siitä että olen sulautumassa joukkoon: ranskalaiset rakastavat lyhenteitä.

Tänään aamulla 6.29 heräsin (vaikken kyllä nukkunut) ja pistin kamat lopullisesti kasaan.
Lentokentällä ja ennen sinne lähtöäkin oli hyvästijättöjä ja sun muuta. Te tiedätte ketkä olitte siellä.
Charles de Gaullelle (Pariisin lentokenttä, tästä eteenpäin CDG) laskeutumisen jälkeen ja pikaisen tavarankeruutuokion jälkeen (miksi ihmeessä joku oli iskenyt makuupussiini lukon??? Joka oli kaiken lisäksi rikki) koitti sitten se todellinen sirkusnumero. Kuten Helsinki-Vantaalta kävi ilmi, CDG:llä laskeuduttiinkin sitten terminaali 1 (tästä eteenpäin T1), mikä jätti päämääränäni olevan juna-aseman tismalleen toiseen päähän lentokenttää. Ilmeisesti kuitenkin muillakin on ollut ajansaatossa vastaavia pulmia, joten kun kysyin infosta miten pääsen TGV:lle (sanotaan että se on se juna-asema), vastaus oli että mene ilmaisella shuttle carilla. Ou jeah. Sinnekin itseasiassa löysin lähinnä mäihällä, koska hissitoverini painoi nappia ja kerros sattuikin olemaan oikea.
Jollain logiikalla ensin on T1, sitten T3 ja sitten vasta T2. Ostetaan.
T2:lla sitten etsittiin juna-aseman info, lipunmyynti ja takas infoon, josta raiteelle 5. Ilmeisesti ne Ranskan junassa ajatteli että mä saan kuitenkin hirveän sätkyn jos mä VR:n tottuneena pääsisinkin ajoissa olevaan junaan, joten ne ihan mun mieliksi olivat sen normaalit 20 minsaa myöhässä ;)
Mitäpä siellä, juna oli mukava ja siinä näkyi kivasti maisemia. Hirveästi ranskalaisia pikkukyliä joita natiivit varmaan nimittäisivät rustique. Kaikissa tuntui olevan kirkkokin. Linja-autoon vaihdettaessa alkoi näkymään hillittömästi tuulimyllyjä (siis ei hollantilaisia tuulimyllyjä, vaan näitä uusia valkoisia joissa on kolme propellia). Mut kipattiin Amiensin keskustaan. Sitä ennen tuli nähtyä kaupunkia sen verran että olen ilmeisesti aliarvioinut tän paikan suuruuden. Vähintäänkin ennen keskustaan saapumista näkyi enemmänkin Hesalle ominaista vaikeakulkuista (lue: vain autoille tarkoitettua) tiesokkeloa.
Perillä keskustassa oli aivan tuhottoman söpöä. Pitää ottaa kuvia, mutta nämä talot on niin ajattoman näköisiä. Kello oli jo suhteellisen paljon kun saavuin, joten päätin tunnin yrittämisen jälkeen yöpyä jossain muualla tämän yön ja yrittää huomenna oikeaan asuntoon. Sunnuntaina ei ilmeisesti kannata yrittääkään tehdä mitään täällä. Paitsi syödä ja juoda. Sain tingittyä hinnasta ja respa oli vielä niin kiltti että printtasi minulle ohjeet opiskelija-asuntolaani ja lupasi että voisi auttaa minua jatkossakin. Huoneessa tuli sitten ongelma vastaan kun ei saanut edes valoja päälle kuin vain hetkeksi huoneeseen :) ilmeisesti olin iskenyt kortin juuri oikeaan paikkaan, se vaan piti jättää sinne.
Hissi puhuu: se kertoo sinulle missä kerroksessa nyt olet. Huh. Sitten menin syömään ensimmäisen ranskalaisen ateriani. Ei erityisen originellia: juustopurilainen salaatilla ja sipseillä. Vitsinä vaan oli että ne sipsit olivat violetteja, joten enhän minä niitä tunnistanut. Oletin että ne olisivat olleet jotain kuivattuja hedelmiä x. Ilmeisesti tämä on joku kampanja, eli ranskalaiset sipsit eivät ole yleensä violetteja, oletanma. Salaatti olisi voinut olla hyvää mutta se oli peitetty etäisesti hyönteismyrkyn ja ranskalaisen kastikkeen (ironia on suuri) sekoitusta muistuttavalla sössöllä.
Ruoka ei tullut hetkeäkään liian aikaisin koska kädet alkoi jo täristä eikä muullakaan kropalla hyvin mennyt nestehukasta ja yleisestä nälästä (lentokoneeseen ei saa ottaa vettä mukaan kun 1 desin, ja vaikka ne antaa siellä lasin vettä, jää se kuitenkin aika vajaaksi). Nyt voisi sitten ruveta nukkumaan.