Olin kipeä, menin kaverieni näytökseen ja nyt taidan olla taas kipeä. Kistus.
Täällä satoi lunta. Tänään, kun olin viimein tervehtynyt tarpeeksi päästäkseni ulos, se oli muuttunut loskaksi.
Elän jänniä aikoja. Ihan oikeasti.
Maanantaina on joku iltama yliopistolla, oletuksella haluavat vaihtareita jotka puhuvat hyvää englantia mutta voin olla väärässäkin. Silloin on myös Suomen itsenäisyyspäivä. En tiedä mitä silloin tekisin. Mitä yleensä teen itsenäisyyspäivänä? Sytytän pari kynttilää, ja siinä se? Onneksi tarkkanäköiset ystäväni pakkasivat mukaani tuikkujakin, joten nekin löytyvät omasta takaa.
Kaikkeen voi suhtautua hyvin tai huonosti. Voin olla kipeä, mutta on paljon kipeämpiäkin ihmisiä, ja minä paranen kyllä. Voin olla köyhä, mutta täytyy muistaa että köyhänäkin olen silti 80% maailman väestöä rikkaampi (tilasto täysin tuulesta vedetty). Kyse ei ole niinkään siitä että nauttisin muiden epäonnesta, vaan että tunnen velvollisuudekseni olla vähintäänkin tyytyväinen elämääni, olivatpa ongelmani mitkä tahansa. Millaista elämäni olisi jos olisin syntynyt täysin erilaiseen kulttuuriin toisella puolella maailmaa? Tai, kuten isäni aina muistuttaa, täysin erilainen kulttuurihan löytyy aivan naapuristakin. Tiettyjä viitekehyksiä löytyy, tietysti. Eroistamme huolimatta minä ja ruotsalainen ymmärrämme toisiamme aika hyvin, olemmehan yhdessä pohjoismaalaisia. Minä ja ranskalainen myös, olemmehan eurooppalaisia. Ja niin edelleen. Tärkeintä on löytää se yksi yhdistävä tekijä, joka tekee toisesta saman kuin minä. Tietysti niitä tekijöitä voi olla montakin, mutta oikeasti tarvitaan vain yksi. Mehän olemme kaikki ihmisiä.
Ylläoleva mietintä sai alkunsa siitä kun tapasin erään tummaihoisen äidin linja-autopysäkillä ja hetken juttelun jälkeen hän tuntui kuin ystävältä. Hänellä on varmasti ollut ihan erilainen elämä kuin minulla, mutta yksinkertainen odotus ja sen tuoma kylmä yhdisti meitä. Mietin ystäviäni, jotka ovat kiitettävän monialaisia ja -kokemuksisia henkilöitä. Mikä meitä yhdistää, mutta mikä toisaalta erottaakaan?
Eksistentialismiin lipsuttuani on aika mennä nukkumaan. Wikipedian mukaan se on joidenkin filosofien (tiedon ystävien) mukaan virheellinen termi, mutta olkoon. Exister on ranskaa, latinaksi existere. Termi-sanalle on yhtä vaikea löytää alkuperää kuin sanalle lista, koska hakiessa tulee listoja ja termejä muista sanoista. Triviana Terminus on roomalainen jumaluus joka suojeli hautakivien tekijöitä. Trivia-sanan alkuperän voitte itse lukea täältä, se on itseasiassa aika jännä tarina (http://en.wikipedia.org/wiki/Trivia). Nyt lopetan ennen kuin lipsun lisää anglismeja ja joudun kirjoittamaan selityksiä koko yön.
Ai niin, haastan teidät kokeilemaan kasvissosepuuroa: tehkää/ostakaa kasvissosekeittoa ja viskatkaa mukaan kaurahiutaleita. Keittäkää hetki. Ei täysin tyydyttävä makukokemus, sen voin sanoa, mutta nälän vei.
No comments:
Post a Comment