Joyeux anniversaire à moi

No, olin sitten laiska enkä mennyt Pariisiin. Heräsin vasta yhdeltä ja se olisi ollut aika turhaa (kirjoitin edellisen aamuneljältä). Sunnuntai-aamuna kävelin kirkolle hitaasti mutta varmasti (musta toppi+fleece+viimein aurinkoinen päivä=lääh). Yllätyksekseni kirkon tyypit olikin muistaneet syntymäpäiväni ja ne lauloi jumalanpalveluksen päätteeksi hyvää syntymäpäivää ensin ranskaksi ja sitten hiukan vähemmän varmasti englanniksi. Se oli niin kultaista. Sain hyvästeltyä suurimman osan ihmisistä, osa oli poissa tällä kertaa. J heitti minut kotiin lähempänä kahta (palvelus päättyi lähempänä puoli yhtä) ja me juteltiin vielä hetki kunnes se lähti metsästämään kaverinsa kastevideota. Minä tulin tänne ja söin. Tapaan kaverit kuudelta ensimmäisen kerroksen keittiössä ja teemme vähän ruokaa (käytännössä ne luultavasti tekee ruoan ja minä sekoilen jotain jälkiruoaksi). Pitäisi siivota. Pakata. Kirjoittaa viimeisiä läksyjä. Äw.

Tehokkain tapa toimia:

1) Pyyhi lattia

2) Pakkaa

3) Heitä kaikki muu pois/anna kavereille.

4) Kirjoita pikkuinen tiivistelmä siitä mitä pidit sen kurssista+kirjoita paperille kirjoittamasi essee sille ylös

5) Jos aikaa, pyyhi kaikki muu

6) Tee jälkiruokaa kavereille = tyhjennä jääkaappi ja ota se irti seinästä. Pyyhi huomenaamulla.

Les derniers jours

Oli viimeinen koe. Ainoa johon luin pitkään ja ennen kuin oli aivan pakko. Olen hiukan huolissani.

Pariisi on minulle vaikea. En pysty koskaan lähtemään sinne niin että olisin nukkunut kunnon yöunet. Saattaapi jäädä Versailles väliin. Vincent van Goghin ainakin haluaisin nähdä.

Yritin sulkea tilini toisessa pankissani tänään. Kuulemma ne olivat jo sulkeneet sen, koska vaikka minulle oltiinkin väitetty että tili oli ilmainen ensimmäisen vuoden ajan, tili oli jollain ilveellä syönyt sen 10 euroa joka sillä oli maaliskuuhun mennessä. Kun tulette Ranskaan, välttäkää siis jos mahdollista BNP Baripas-pankkia. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Totta kai se voi olla erilainen eri kaupungeissa. Amiensissa se on kuitenkin hirveä.

Ostin kirjoja. Minulla on nyt pikkuinen mutta kiva ranskalainen käsikirjasto. Mitä ikinä se sitten tarkoittaa. Aika loppuu kesken. En ehdi tehdä mitään. Kaikkea pitäisi tehdä mutta ei oikeastaan kiinnostaisi. Syntymäpäivänäni pitäisi käydä kirkolla antamassa J:lle sähköpostini, mutta ei yhtään huvittaisi. Tosin lupasin käydä jo viime sunnuntaina, jolloin jänistin (lue: nukuin).

Opiskelijakortillani on 15 euroa, jota en saa sieltä ulos koska minulla ei ollut pankkikorttitietojani mukana. Käytän sen siis menemällä maanantaina syömään kampukselle neljän kaverini kanssa, joille tarjoan lounaan. Meneehän siihen rahaa, mutta muuten se jää käyttämättä ja onko se nyt sitten kivaa? Sitä paitsi pääsemme viettämään aikaa yhdessä niiden kanssa joiden kanssa olen tämän vuoden viettänyt. Paitsi että kutsuin myös yhden tytön jota en itseasiassa tunne yhtään koska se sattui olemaan paikalla ja päätin olla kiva. En usko että se kuitenkaan hirveästi ryhmädynamiikkaa häiritsee nostalgisoinnissa.

Huomenna (lue: parin tunnin päästä) minun pitäisi nousta ja mennä Pariisiin katsomaan Vincentiä ja Versaillesia, mutta minä haluaisin vain nukkua. Vincent-museo ei kuitenkaan ole auki maanantaina, joten ei sitä voi sinne jättää. Olen niin laiska turisti. Mutta jos kerta on lomalla, miksi sen pitäisi olla rasittavaa? Ellei sen ole tarkoituskin olla hiukan rasittavaa, kuten vaellus tai vastaava retki. Hm. Versaillesin aukioloajoilla se taitaa olla kiinni siinä vaiheessa kun pääsen pois museosta (jos nyt pääsen Pariisiin alunperinkään). Voisin lykätä retken sunnuntaille (synttärit, jei!) mutta pitäisi käydä tosiaan kirkolla ja itseasiassa olen sopinut kavereiden kanssa kokkailla sunnuntaina. Ehkäpä Versailles jää tälle kerralle. Jos ei mitään muuta, se säilyy mielessäni loistokkaana eikä todellisuuden tahrimana.

Panini était un drôle d'homme

Koska periaatteessa ajattelen että mitä se kenellekään kuuluu mitä kokeissani tapahtuu en meinannut aluksi julkaista tätä, mutta koska siitä voi olla apua myöhemmille vaihtareille ja olihan se ihan hauskaa niin tässä tulee.

Aamulla oli Techniques d'expression koe. Blogissani olen tähän asti viitannut siihen "sinä vaikeana kurssina", mutta kun nyt tuli opettajaa vaihdettua, siitä tuli paljon helpompaa ja opettaja on paljon oppimissuuntaisempi (se jakoi esim. connecteur logique-monisteen josta on ollut erittäin paljon hyötyä. Googlatkaa "logical connectors" jos ette tiedä mitä nämä ovat). Joissain asioissa ensimmäinen opettaja oli kyllä parempi, mutta sen asenne vaihtareihin oli sen verta hankala että parempi näin.

Itse kokeessa jaettiin kuten tavallista yksi vaille A4 kokoinen teksti joka piti lukea ja vastata sen perusteella ensimmäisellä sivulla oleviin kysymyksiin. Kuten opettajan neuvot ovat tuolle kurssille, aloitin vastaamisen isoimman pistemäärän sisältävästä kysymyksestä (kysymyksiä oli neljä, ja viimeisestä sai 10, toisiksi viimeisestä 4 ja ensimmäisestä kahdesta molemmista 2). Teksti oli yllättävästä aiheesta. Pääpiirteissään kirjoittaja linjasi kuinka ammoisista ajoista lähtien ihmiset ovat sysänneet syyn omilta niskoiltaan muiden päälle helpottaakseen oloaan. Antiikin kreikassa (+juutalaiset paljon aiemmin, mutta se ei ollut tesktissä) kaupunki uhrasi eläimen sovitusuhriksi jumalille, Jeesus uhrattiin ihmiskunnan vuoksi ja sitten saksalaiset valitsivat juutalaiset syntipukiksi (talousongelmiensa vuoksi, mutta se ei ollut tekstissä). Lyhyesti sivuttiin varsinkin naisiin kohdistuneita noitavainoja (en ole varma pitääkö tämä paikkansa, koska muistini mukaan miehiä oli yllättävän paljon, ehkä enemmän kuin naisia) ja mustien nykyaikaistakin syyllistämistä ja mainittiin että yleensä valitaan juurikin heikossa asemassa oleva ryhmä joka ei pysty puolustamaan itseään, kuten ulkomaalaiset tänä päivänä.

Teksti itse vältteli aika taitavasti Voldemortin nimeämistä mutta omassa esseessäni vedin sitten mutkat suoriksi koska satuin muistamaan jotain hölynpölyä saksalaisten talousongelmista ja niiden mahdin menetyksestä viimeistään ensimmäisessä maailmansodassa. Essee tuli tehdä erään tekstin sitaatin pohjalta. Se oli aika vapaaliitoa, saa nähdä miten meni.

4 pisteen kysymyksessä piti tulkita minkälaista argumentointityyppiä tekstissä käytettiin (viisi erilaista vaihtoehtoa: arvot, logiikka, ad hominem, auktoriteetti ja kokemus eli kai käytännössä empiirinen tieto). Se oli ihan kivaa.

2 pisteen kysymys oli muuttaa yksi tekstin lauseista suorasta puheesta epäsuoraan puheeseen. Tästä en ole ihan varma, mutta kaksi pistettä kahdestakymmenestä on aika vähän.

2 pisteen kysymys eli ensimmäinen kysymys oli (yllätys, yllätys!) "mikä on kirjoittajan teesi?" Tästä olen aika varma.

Aikaa taisi jäädä vielä jäljellekin joten minulla ei ollut mitään valittamista sen osalta.

Ranskalaisen kielitieteen kokeen oletin olevan aika helppo, mutta kun sain paperin käsiini, tuntui että olin unohtanut kaiken kielitieteestä. Kokeessa siis kysyttiin ensin vähän morfologiasta ja sitten syntaksista. Sitten kuitenkin kun aloin tehdä tehtäviä se tuli pikku hiljaa takaisin ja luulen että sain aika hyvin poimittua pisteitä ja vaikka aika meni hilkulle sain kuitenkin kaikkiin tehtäviin vastattua. Yksi termi meni päin mäntyä, mutta tarkistakaa huviksenne sanakirjasta mitä "formation par composition" tarkoittaa, ja tekin olisitte hämmentyneitä. Selitin termin kuitenkin oikein, joten ehkä se siitä.

Päivän viimeinen ja oletuksella hirvein koe oli yleisen kielitieteen koe, joka on paneutunut sanakirjojen ja kielioppien historiaan. Ensimmäinen kysymys (2p.): "Kuka on kuuluisa sanskriitin kieliopin tekijä?" En tiedä mitä teille tulee mieleen tuosta kysymyksestä, mutta opettaja on kuitenkin kertonut tuon nimen meille joka ikisellä tunnilla mukaanlukien viimeiset tunnit, joten jos tuota kysymystä ei osannut, on täytynyt olla umpikuuro tai vain muuten hidas (ja minä olen se hidas! Mutta osasin kyllä vastata. Joten.). Toinen kysymys (2p.):"Milloin perustettiin Ranskan akatemia ja kuka sen perusti?" Tässä vaiheessa aloin jo epäilemään että opettaja jättäisi pahimman kysymyksen viimeiseksi, ja kysyi aluksi peruskysymyksiä ihan vain varmistaakseen että kaikki saisivat edes pari pistettä, joten aloin olla huolissani. Kolmas ja viimeinen kysymys (16p.) oli kuitenkin sama kysymys jonka opettaja oli esittänyt meille tunneilla "mahdollisena koekysymyksenä", ja olemme tehneet jo ainakin pari harjoituskoetta hiukan eri aiheella, joten periaatteessa koe ei ollut ainakaan yllätyksellinen. Koe kesti sovitut 1,5 tuntia, ja minä olin valmis 55 minuutin sisään. Sitten siinä hiukan tarkistelin kielioppia ja olisiko voinut lisätä jotain mutta niillä tiedoilla mitkä minulla oli, koe oli aika pitkälle siinä. Lähdin jossain 20 minuuttia ennen ajan loppumista, ja minun jälkeeni jäi vain kaksi oppilasta. Tiedä mitä tuossa sitten loppujen lopuksi käy, mutta en tunne olevani täysin lannistunut ja turha ihminen, ja se on aina plussaa.

Tässä on parin tunnin päästä parin tytön läksiäiset joten menen sinne kunhan tässä saa syötyä ja sitä rataa (yksi niistä tytöistä on se toinen suomalainen: ironista että ainoat läksiäiset joihin pääsen ovat sille ainoalle ihmiselle jota todennäköisesti vielä näen).