Je m'appelle Merlot, Maalit, Marie, Marta, Merold...

Kuten Islannissakin, ihmisillä ja varsinkin vaihtareilla on vaikeuksia ääntää nimeni. Kiinalaiset ääntävät sen luvan kanssa Maalit, mutta suurimman osan aikaa kukaan ei oikein kutsu toisiaan nimellä (kenelläkään ei taida olla käsitystä siitä miten muiden nimet oikeasti lausutaan). Ranskalaiset ääntää nimeni kuitenkin suht hyvin, eräs kirjastonhoitaja jopa täysin oikein, mistä muistin kehua häntä. Ehkä pitäisi vain ottaa käyttöön ranskalainen nimi. Miltä Mylène [milen] kuulostaa teistä?

Onnistuin täyttämään oppisopimuksen ja faksaamaan sen takaisin Jyu:lle jolta se sitten suollettiin tänne. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ainakin siltä saralta. Hurraahuutoja siis.

Kävin tänään pankissa. Tasan kaksi viikkoa sitten minulle sanottiin että viikon päästä korttini olisi valmis. Odotin siis mielestäni vielä ylimääräistäkin, mutta erittäin epäkohtelias asiakaspalvelija sanoi että korttia ei voi saada ellei tilille ensin pistä rahaa. Tästä sitten menee vielä yksi viikko lisää ennen kuin kortin voi saada. Tästä ei tietenkään voinut minua valaista viime kerralla, jotta oltaisi samantien laitettu se vaadittu roponen sinne. Pah.

Sain tänään sattumalta ilmaiseksi kermavaahtovohvelia pikku palasen kun paikallisen Vöfflyvagnin [sic] pitäjä halusi painostaa paria naista ostamaan kunnon annokset.

Kävin uudessa kaupassa jonka löysin ja olen nyt sen uskollisuuskortin omistaja. Sillä saa alennusta tietyistä tuotteista ja sille kertyy rahaa joka täytyy käydä perimässä tammikuun paikkeilla. Myöhemmin tässä viikolla hankin myös ranskalaisen puhelinnumeron, jolla soitin edellisessä päivityksessä käsitellyn keskustelun. Nyt siis ollaan aika tiukasti täällä. Oppisopimus on allekirjoitettu, asuttukin on jo kuukauden ajan, puhelin on ja kauppakorttikin löytyy. Tähän mennessä oli aina mahdollisuus hilpaista kaupungin rajojen yli ja työskennellä seuraava vuosi, kirjoittaen samalla hölyn pölyä tähän blogiin läheisiä hämätäkseni.

Ei sillä että minä niin tekisin.

...

Uudessa kaupassa löysin viimein linssejä. Kaurapuuroa täältä ei löydy, ei ainakaan sitä halpaa jota voi periaatteessa syödä aamusta iltaan vaikka 15 sentillä hotkaisu. Flocons d'avoines ovat kalliita. Linssejä löytyi 1 kg pusseissa punaisia, vihreitä ja vaaleita. Hinnoittelu taisi olla keittoajan perusteella: punaiset keittyvät nopeiten, joten ne maksavat 2,51e, vaaleissa ja vihreissä hinta on jo pudonnut 1,75 ensimmäiseen ja 1,40 jälkimmäiseen. Ranskankielisen ravintosivun mukaan vihreät maistuisivat maukkaimmalta, ja ne ovat myös Ranskassa syödyimmät vastaavat kasvikset. Sivuston mukaan linssit pitäisi yhdistää soijakastikkeeseen ja riisiin ihanteellisimman kuitu- ja aminohappopitoisuuden saavuttamiseksi.
^ Koska rajan ylittäessäni unohdin kaiken mitä luulin tietäväni ravinnosta, yritän nyt koota suhteellisen terveellistä ruokavaliota täällä (erityiskiitos E:lle, joka antoi paljon hyviä vinkkejä) ja tehdä sen tietysti omaan tapaani mahdollisimman halvalla. Terveellisyyden puolesta pitää kuitenkin joskus tehdä uhrauksia (miten niin makaronilla ei voi elää vuotta sairastumatta? No, yritän sitten riisillä.). Tässä tapauksessa kuitenkin 1,40 kilo vihreistä linsseistä ei ole ollenkaan paha. Voi ironia jos palaan täältä kasvissyöjänä.

Seuraavaan kertaan :)
M.