Viimeistään perjantaina alkoi näkyä merkkejä jonkinasteisesta.. sopeutumisongelmasta. Tuo sana ei itseasiassa kuvaa tilannetta, mutta olkoon. Edellisestä koulujulkaisusta voi huomata että hienoista kielteisyyttä on ollut ilmassa.
Sitä ei oikeastaan laukaissut mikään erityinen tapahtuma. Lauantaina tilanne oli jo pidemmälle kehittynyt (ja silloin oli vielä vähemmän syytä, näin jälkeenpäin katsoen), ja se oli vähän menoa sen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään täysi murtuma (tyylillä "poraan pitkin Ranskan katuja"), vaan enemmänkin jatkuva mielialojen vaihtelu täysi turmiosta mielihyvään ja takaisin turmioon. Minusta kyseessä ei ole vielä kulttuurishokki, vaan enemmänkin se epävarmuusvaihe joka miltei väistämättä seuraa siitä kun ihminen laitetaan uuteen ympäristöön yksin ja oletetaan tämän säilyvän joka hetki täysin toimintakykyisenä. Näin ajatellen en ehkä olekaan koskaan kärsinyt kulttuurishokista, vaan nimenomaan tästä em. tilasta. Samankaltaisuuttahan siis on, mutta tässä vaiheessa en vielä masentele ihmisten käytöksestä. Tai sitten vain taistelen taas lokerointia vastaan.
Oli miten oli, pitää antaa itselleen lupa ahdistua.
-Syö hyvin, JUO (nestehukka *ei* ole kaverisi), possuile hieman ja sen jälkeen aletaan käymään listaamalla läpi asioita mitkä eniten aiheuttavat pahaa oloa.
-Yritä olla oma paras ystäväsi ja mieti mitä sanoisit ystävällesi jos hänellä olisi sama ongelma (tämä kannattaa muistaa jos tiedostaa sen että tuomitsee omaa käytöstään kovemmin kuin kavereidensa).
-Loogisesti käy kohta kohdalta läpi esim. koulu, yksinäisyys jne. ja selvitä onko tilanne todella niin toivoton kuin miltä sillä hetkellä tuntuu & listaa mahdollisia ratkaisuja.
-kun edellinen kohta on valmis, tee jotain mikä vie ajatuksesi muualle.
-nukkuminen on aina upeaa.
*urheilu kuulemma auttaa myös, mutta minulla tuo iski lauantaina nimenomaan käveltyäni 20 kilometriä ympäri kaupunkia, joten taidan olla ernu tässäkin asiassa.
Ehkä se oli sittenkin tämä keskustelu Aldissa:
"Missä sinä asut?"
"Toisella puolella kaupunkia, Baillyssa."
"Eikö sinulla ole autoa?"
"Ei."
"Tulit kävellen [sieltä asti]?"
"Kyllä."
"Eikä sinulla ole ketään mukanasi?"
"Ei."
Tämmöistä tällä kertaa. Luulen että kunhan tämä opiskelusotku suttaantuu, elämä kirkastuu enimmäkseen. Kuulemma kuitenkin kulttuurishokki ei tule vain kertaalleen vaan useampiakin kertoja, tämä viikonloppu oli vain alkumaistiainen siitä. Varautumalla siihen ja antamalla itselleen periksi se voi mennä suht kivuttomastikin ohi, mutta tuskin täältä ihan kyynelittä tullaan selviämään pois.
Löysin Aldi-ahdistusmatkallani myös uuden kaupan halpiskaupan läheltä. Sieltä sai kaksi kattilaa yhdessä edullisesti. Ruoanlaitto voi vain parantua tästä eteenpäin.
(Itseasiassa nyt kun tutkin kattilat tarkemmin, niissä oli lappu [jonka pystyi lukemaan vasta ostamisen jälkeen] jonka mukaan niitä saa käyttää vaan feu modéré:lla, suomennoksessa keskilämmöllä, mitä ikinä se tarkoittaa. No, toivotaan parasta).
M.
No comments:
Post a Comment