Wednesday, November 24, 2010

Quoi faire, quoi dire, quoi devenir

En sitten mennyt eilen hummailemaan (kyllä lapset, näin vanhempanne puhuivat 30-luvulla!) kun kaveri soitti. 40 minuutin karaoke-hetki ei ihan vielä riitä saamaan minua liikkeelle, varsinkaan kun käytännössä se 40 minuuttia olisi varmaan kulunut sen paikan etsimiseen.. Sitäpaitsi, ulkona oli hemmetin kylmä, ja minulla niin kylmä että pelkäsin että olin kipeä (tänään tuntuu hyvältä: ilmeisesti minulla oli kylmä koska täällä oli kylmä).

Olen pikku hiljaa alkanut eriytymään. Okei, ainahan sitä olen tehnyt, mutta nyt hyväksyn sen. Filosofia (kr. tiedon ystävät; toisin kuin sanasta pedofiili voisi päätellä, fiili/filo tarkoittaa yleensä rakastaa ystävänä/platonisesti, tai tässä tapauksessa henkisiä arvoja jne.) sikseen, tämä on hyvä asia. Eriytyminen on välillä pelottavaa, koska jos et pidä suklaakakusta, et voi enää ollakaan henkilö joka pitää suklaakakusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettet voisi hengata toista mieltä olevien kanssa. Itseasiassa sinun nimenomaan kannattaa tehdä se.

Naurakaa pois, minusta tuntuu hyvältä. Piakkoin teen jotain minkä olen halunnut tehdä sitten ammoisista ajoista lähtien, mutten koskaan kunnolla. Kunhan saisin itseni raahattua keskustaan (ai niin, ja teidän postikortit pitäisi kirjoittaa!).

Kävin kv-toimistossa kysymässä, eikä keväällä tänne tupsahda ruotsalaisia, tanskalaisia tai muitakaan pohjoismaalaisia yllätyksiä. Aww. Suurin osa nyt tutuista vaihtareistahan lähtee kotiinsa kokeidensa jälkeen tammikuussa, joten se niistä. Keväällä on mahdollisuus tavata uusia vaihtareita. Taidan mennä silloin uudestaan FLE!kulttuuri- ja tai FLE!kielioppikurssille, siinähän niitä tapaa. Periaatteessa.

Olen nyt keksinyt kaksi-kolme työtä mitä haluan tehdä "sitten isona". Nythän luulisi sitten olevan aika helppoa, senkun selvittää miten niihin töihin pääsee. No, tänään sain tietää että yksi unelmatöissäni jo olevista tyypeistä ei opiskellut kai "mitään muuta" kuin kolme indo-eurooppalaista kieltä. En oikein tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella.

No comments:

Post a Comment