Jos teidän on vaikea lukea näitä tekstejä lyhenteiden vuoksi, se vaan kertoo siitä että olen sulautumassa joukkoon: ranskalaiset rakastavat lyhenteitä.
Tänään aamulla 6.29 heräsin (vaikken kyllä nukkunut) ja pistin kamat lopullisesti kasaan.
Lentokentällä ja ennen sinne lähtöäkin oli hyvästijättöjä ja sun muuta. Te tiedätte ketkä olitte siellä.
Charles de Gaullelle (Pariisin lentokenttä, tästä eteenpäin CDG) laskeutumisen jälkeen ja pikaisen tavarankeruutuokion jälkeen (miksi ihmeessä joku oli iskenyt makuupussiini lukon??? Joka oli kaiken lisäksi rikki) koitti sitten se todellinen sirkusnumero. Kuten Helsinki-Vantaalta kävi ilmi, CDG:llä laskeuduttiinkin sitten terminaali 1 (tästä eteenpäin T1), mikä jätti päämääränäni olevan juna-aseman tismalleen toiseen päähän lentokenttää. Ilmeisesti kuitenkin muillakin on ollut ajansaatossa vastaavia pulmia, joten kun kysyin infosta miten pääsen TGV:lle (sanotaan että se on se juna-asema), vastaus oli että mene ilmaisella shuttle carilla. Ou jeah. Sinnekin itseasiassa löysin lähinnä mäihällä, koska hissitoverini painoi nappia ja kerros sattuikin olemaan oikea.
Jollain logiikalla ensin on T1, sitten T3 ja sitten vasta T2. Ostetaan.
T2:lla sitten etsittiin juna-aseman info, lipunmyynti ja takas infoon, josta raiteelle 5. Ilmeisesti ne Ranskan junassa ajatteli että mä saan kuitenkin hirveän sätkyn jos mä VR:n tottuneena pääsisinkin ajoissa olevaan junaan, joten ne ihan mun mieliksi olivat sen normaalit 20 minsaa myöhässä ;)
Mitäpä siellä, juna oli mukava ja siinä näkyi kivasti maisemia. Hirveästi ranskalaisia pikkukyliä joita natiivit varmaan nimittäisivät rustique. Kaikissa tuntui olevan kirkkokin. Linja-autoon vaihdettaessa alkoi näkymään hillittömästi tuulimyllyjä (siis ei hollantilaisia tuulimyllyjä, vaan näitä uusia valkoisia joissa on kolme propellia). Mut kipattiin Amiensin keskustaan. Sitä ennen tuli nähtyä kaupunkia sen verran että olen ilmeisesti aliarvioinut tän paikan suuruuden. Vähintäänkin ennen keskustaan saapumista näkyi enemmänkin Hesalle ominaista vaikeakulkuista (lue: vain autoille tarkoitettua) tiesokkeloa.
Perillä keskustassa oli aivan tuhottoman söpöä. Pitää ottaa kuvia, mutta nämä talot on niin ajattoman näköisiä. Kello oli jo suhteellisen paljon kun saavuin, joten päätin tunnin yrittämisen jälkeen yöpyä jossain muualla tämän yön ja yrittää huomenna oikeaan asuntoon. Sunnuntaina ei ilmeisesti kannata yrittääkään tehdä mitään täällä. Paitsi syödä ja juoda. Sain tingittyä hinnasta ja respa oli vielä niin kiltti että printtasi minulle ohjeet opiskelija-asuntolaani ja lupasi että voisi auttaa minua jatkossakin. Huoneessa tuli sitten ongelma vastaan kun ei saanut edes valoja päälle kuin vain hetkeksi huoneeseen :) ilmeisesti olin iskenyt kortin juuri oikeaan paikkaan, se vaan piti jättää sinne.
Hissi puhuu: se kertoo sinulle missä kerroksessa nyt olet. Huh. Sitten menin syömään ensimmäisen ranskalaisen ateriani. Ei erityisen originellia: juustopurilainen salaatilla ja sipseillä. Vitsinä vaan oli että ne sipsit olivat violetteja, joten enhän minä niitä tunnistanut. Oletin että ne olisivat olleet jotain kuivattuja hedelmiä x. Ilmeisesti tämä on joku kampanja, eli ranskalaiset sipsit eivät ole yleensä violetteja, oletanma. Salaatti olisi voinut olla hyvää mutta se oli peitetty etäisesti hyönteismyrkyn ja ranskalaisen kastikkeen (ironia on suuri) sekoitusta muistuttavalla sössöllä.
Ruoka ei tullut hetkeäkään liian aikaisin koska kädet alkoi jo täristä eikä muullakaan kropalla hyvin mennyt nestehukasta ja yleisestä nälästä (lentokoneeseen ei saa ottaa vettä mukaan kun 1 desin, ja vaikka ne antaa siellä lasin vettä, jää se kuitenkin aika vajaaksi). Nyt voisi sitten ruveta nukkumaan.
Siellä lentokoneessa saa pyytää lisää vettä! Että muistat sitten paluumatkaa varten! :-)
ReplyDelete