Vaihtoehtoinen otsikko: Agent FBI (kuten Facebukilaiset jo tietävätkin, luin hiljattain netistä tietoa mitä töitä tutkinnollani saa, ja yksi luetelluista ammateista oli FBI-agentti. Voi kun äiti tulee olemaan ylpeä).
Nyt paloi sitten viimeisetkin käreet pankin kanssa. He olivat ilmeisesti hukanneet korttini postissa, ja nyt sen pitäisi taas saapua noin viikon päästä (=kuultu muuten ennenkin..). Lisäksi vielä, vaikka he toisin sanoivat, eivät he olisi edes lähettäneet korttia postitse. Kiitti, nyt riitti.
Lueskelin netistä ohjeita ja parinkin kaverin ohjastamana päätin sitten viimein vaihtaa pankkia. Erään Pariisissa majaapitävän suomi-ranskaneuvosivuston mukaan "pankin kanssa toimiminen riippuu hyvin pitkälti kaupungista, alueesta, departementista tai jopa yksittäisistä asiakaspalvelijoista, joten jos ongelmia syntyy, vaihda pankkia" [sic].
Kuten sanoin tässä pari viikkoa sitten, Ranskan byrokratian kanssa leikkiminen parantaa hermoja ihmeesti. Jos täällä selviän, niin selviää vaikka missä. Sain sattumalta (!) tietää kaverilta että täällä pitäisi ottaa asuntovakuutus. Nyt minulla sellainen on, mutta tästä ei kukaan ole tiedottanut, eli periaatteessa olisi voinut mennä hyvinkin paljon aikaa ennen kuin se olisi muodostunut ongelmaksi. No, loppu hyvin kaikki hyvin (..?).
Parannuksena viimekertaiseen, hiukan alavireiseen työselontekooni, keksin heti seuraavana päivänä aiheen kandiini/graduuni. Ehkä vaihto tosiaan selventää ajatuksia. Minusta tulee Ranskan keisari.
Yksityisyyden menetys alkoi rassata tänään enemmän kuin koskaan. Kertauksena siis: kun koulussa haluan puhua opinnoistani, puhun Madame L:n kanssa kahden-kolmen opiskelijan kuunnellessa vierestä. (Pahassa)Pankissa pankkitili avattiin avoimessa tilassa jossa kuka tahansa kuuli kuinka paljon rahaa minulla on tai ei ole. Tänään menin asuntolan virkaapitävien toimistolle ja tapasin kiinalaisia kavereitani jotka olivat jonossa ennen minua. Kun pääsin esittämään asiani, kaveri oli sitten kuunnellut mitä olin puhunut sihteerin kanssa ja tuli tivaamaan lisätietoja. Se yritti tietenkin vain auttaa, mutta minusta oli vain karmeaa että se oli kuullut kaiken.
Vastoin kaikkia odotuksiani siis tänään siinä uudessa pankissani minut vietiin ihan Suomi-meiningillä huoneeseen jossa oven sai kiinni ja kaikkea. Virkailija oli myös erittäin mukava ja selitti asiat niin että ne ihan oikeasti ymmärsi ja vitsailimme jopa säästä yhdessä. Tuskin tätä menoa nyt pitkään jatkuu, mutta on tämä ainakin oikea suunta.
Vinkkejä tuleville vaihtareille: älä huoli vaikka tapaisitkin ihmisiä jotka saavat sinut epäilemään osasitko ranskaa alunperinkään. Joidenkin ihmisten kanssa juttu sujuu erittäin hyvin, toisten kanssa ei lainkaan. Pelissä on aina niin oma kuin keskustelukumppanisi asenne, aksenteista ja muista mahdollisista puhumattakaan. Kyse ei ole välttämättä edes puhtaan lineaarisesta "alussa vaikeaa, myöhemmin helpottaa"-oppimiskäyrästä: aluksi osaat jotain, sitten sekoilet, osaat taas vähän, sekoilet, osaat enemmän mutta myös kömmähdykset suurempia ja lopuksi olet täydellinen natiivi (tyrsk).
Pitää myös ottaa huomioon oman itsensä vireystila: välillä yltää niin upeisiin sfääreihin keskustelussa että tuntuu että pitäisi taputtaa itseään selkään, sitten mokaa jossakin pikku jutussa ja palaa maan pinnalle. Vrt. ensin kerron aika lahjakkaasti Suomen itsenäistymisen historiaa ja punaisten ja valkoisten torailun taustoja, sitten unohdan mikä on mekko ranskaksi.
Vitsi täydellisestä natiivista siis juontuu siitä että Ranskassa on tällä hetkellä sellainen ongelma, että hälyttävä osa väestöstä ei hallitse omaa (kirja-) kieltään. Suomalaiselle vaikuttaa uskomattomalta että joku osaisi suomea suullisesti muttei osaisi kirjoittaa sitä, koska murteistaan huolimatta suomi on kuitenkin aika yhtenäinen kieli. Puhuttu ranska ja kirjoitettu ranska eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi ja niissä esiintyy erilaisia rakenteita joista osa esiintyy vain jommassakummassa. Käytännössä siis kursseilla ei ole mitenkään erikoista että ranskalaiset opiskelijat tekevät virheitä siinä missä ulkomaalaisetkin. Tässä siis meille haastetta, päihittäkäämme natiivit heidän omalla maaperällään. Tiivistyksenä siis natiivin lailla ranskaa osaavan kielitaito ei vielä ole aivan se mitä haetaan, riippuen tietysti henkilöstä. Osansa tuohon kielitaitotilastoon tuovat vielä maahanmuuttajat, joita ranskassa on valtavasti, puhumattakaan niistä joiden vanhemmista ainakin toinen on maahanmuuttaja, mutta ranskalaisten suhtautumisesta ulkomaalaisiin saa kyllä aikaan artikkelin jos toisenkin, joten ei mennä siihen tässä.
Huomenna on taas koulua. Latinaa ensimmäisen kerran viikkoihin. Olisikohan nyt viimein se kirjallinen kuulustelu 1., 2. ja 3. taivutuksesta.
Muutan sääntöjä ja tästä eteenpäin saan käyttää lainasanoja jos ne tulevat latinasta. Pistän loppuun sanat joista ne tulevat.
Nyt ne jotka korvasin suomalaisilla mutta halusin kirjoittaa latinismeilla:
declinare (lat.): loittoutua, esim. loitota Roomasta. (en nyt löydä tuleeko deklinaatio tuosta: googlatkaa jos haluatte).
lista (suom.): luultavimmin englannista, mutta jos englannin sana tulee latinasta..googlaamalla tulee listoja muista latinalaisista sanoista. Äh.
No comments:
Post a Comment