Tämä viikko meni pääasiassa ravatessa luennoilla ja ahdistuessa oppitunneista. Illalla tuli henkireiäksi käveltyä keskustaan torstaina.
Huomenna on koe joka määrittää sen, mihin ryhmään FLE-kurssilla (ranska vieraana kielenä, kai) päädyn. Jos kyseessä olisi vain kirjallinen, ei hermostuttaisi, mutta jälkeenpäin on vielä suullinen. Jäädyn kuitenkin suullisessa ja päädyn ryhmään 1... (ryhmä 1 on niille jotka ei ymmärrä ranskaa lähes yhtään=hiukan noloa pääaineopiskelijalle..).
Tajusin toissapäivänä että olen valinnut kursseja niin että minun pitäisi pärjätä neljän kielen kanssa yhtäaikaa (ranska, englanti, kreikka ja latina), mikä nyt ei välttämättä ollut paras idea, mutta en oikein keksinyt muutakaan.
Kuten Jyu:n ranskan opintojen, varsinkin täällä opetustyyli ei ole minua varten suunniteltu: minä en saa mitään irti siitä että puolentoista tunnin ajan kuuntelen opettajan luentoa ja teen muistiinpanoja. Sen vuoksi onkin erittäin onnekasta että yli 90% opetuksesta on täällä juuri tätä..
Puolet opettajista vielä enemmänkin sanelevat luentonsa kirjoittamastaan esseestä oppilaille huolitelluin kokonaisin lausein, ja olettavat oppilaiden ehtivän kirjoittaa nämä hienoudet ylös. Kreikassa ja alkeiskielissä yleensäkin järjestetään demoja joissa tilanne on paljon parempi. Vertailevasta kirjallisuudesta (josta syksylle on massaluento) järjestetään keväällä kurssi 2+demo, jonka pitäisi parantaa tilannetta hiukan. Tämä siis sillä oletuksella ettei se aja minkään tärkeän päältä ja pääsen ko. kurssille.
Menin takaisin sille kurssille jolle sen opettaja ei halua vaihtareita, ja suureksi huvikseni paikalle oli tällä kertaa saapunut melkein kaikki vaihtarit jotka täällä päässä opintoja tekevät (ei sentään kaikki keskustalaisetkin). Opettaja huomasi saman asian ja yritti vieläkin vakuuttaa meitä siitä että paikalle ei kannata jäädä. Pari vaihtaria keskusteli aiheesta opettajan poistuttua hetkeksi huoneesta: "Olen niin kyllästynyt siihen että opettajat sanovat etteivät halua meita. Mitä meidän on tarkoitus tehdä täällä?"
Mitä, todellakin.
No comments:
Post a Comment