Kysyin asiasta, ja ilmeisesti vaihtoblogin pitää kuitenkin olla ihan kirjakielistä tekstiä, joten siivoan vähän kieltäni. Samalla yritän vaikka välttää anglismeja. Double trouble. Hups. Tästä eteenpäin.
Tulin tänään koulusta lounastauolle kotiin, ja juuri kun olin lähdössä takaisin yliopistolle, alkoi ulina. Käytävällä haisi palaneelle ja asuntolan pyörittäjät kiirehtivät ohitseni palosammuttimet kädessään. Yksi heistä käski meidän käytävälle toljottamaan jääneiden lähteä ulos. Tein työtä käskettyä ja kävelin koululle. Ohimennen mietin että olisi ehkä pitänyt pelastaa kannettava uhkaavalta vaaralta. Kuten yleensä, kärähtäneen haju aiheuttaa minussa päänsärkyä. Palasin parin tunnin päästä takaisin (nyt) ja tilanne oli ilmeisesti ohi, käytävällä haisi vain jos siihen oikein keskittyi eikä kannettavani ollutkaan tuhoutunut kuten luulin. Ilmeisesti paikka ei palanutkaan poroksi. Tiedä häntä sitten, mistä savu tuli. Ehkä joku oppilas oli kytkenyt laittoman laitteen jääkaapin päälle (muuttaessani sisään minulle painotettiin että siihen saa laittaa vain mikron).
Kävin ostamassa vihkoja. Minusta pitäisi olla laitonta ilmoittaa tuotteen hinnaksi jotain muuta kuin se oikeasti on. Toinen heitti vain 15 sentillä, toinen runsaalla eurolla. Kuka maksaa vihkosta 2,25 euroa? 45 senttiä vihosta taas on jo oikein hienoa, varsinkin kun se sisältää 96 sivua.
Kävin tarkistamassa kirjastosta asianlaidan, ja olin oikeassa: meille vaihto-oppilaille jaettu kappale Matka maailman ympäri 80 päivässä oli yksinkertaistettu versio: en siis taida vielä tuomita Phileas Foggia, koska oletettavasti hänen luonteensa avautuu edes vähän enemmän alkuperäisessä.
Opiskelujen suhteen mielialat vaihtelevat aikalailla. Aina kun luulen että asiat sujuvat sittenkin, menen kurssille josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, opettaja puhuu todella nopeasti ja kaikki tämä pitäisi ehtiä kirjoittaa (tänään aiheena: kuva-analyysi!). Pitäisi tietysti miettiä sitäkin että esim. tämänpäiväinen oli 3. vuositason kurssi eli paikallisille viittä vailla ennen valmistumista, eikä edes liity aiheeltaan mitenkään opintoihini, joten kannattaako sitä edes yrittää käydä. On tietysti mukavaa ja avartavaa käydä muitakin kursseja, mutta ei sekään että kaikki opinnot menevät ö-mappiin lukuvuoden lopulla ole ihan toivottavaa.
Sekin tulee huomioida että kaikki opettajat eivät taida innostua Erasmuksista, joskus ehkä hyvästä syystä (jos he ovat tottuneet siihen että ranskalaiset opiskelijat eivät läpäise ko. kurssia, arvatkaa kuinka toiveikkaita he ovat ulkomaalaisten opiskelijoiden suhteen?). Toisaalta on poikkeuksiakin kuten olenkin jo kertonut, nämä erityisen vaihtariystävälliset opettajat.
Koska en suostu uskomaan että olen niin surullisen ja eksyneen näköinen että tämä koskisi vain minua, päättelisin että ranskalaisilla on tapana sanoa Bon courage ("hyvää rohkeutta") kun toinen yrittää jotain. Esimerkiksi sunnuntaina kun lähdin kävellen kaupunkiin (enkä ollut aivan varma reitistä, eli käytännössä lähdin etsimään keskustaa), minulle toivotettiin näin lähtiessäni. Opintojen kanssa varsinkin olen näyttänyt hiukan eksyneeltä, joten ohjaajat toivottivat samaa.
Tänään odotin kuva-analyysin tuntien alkua ja katsoin vastapäätä olevaa ovea jossa pitävät majaansa opiskelijateatterin jäsenet, ja poika, joka tuli sieltä ulos, oli tuijotukseni tiellä, mikä sitten kirvoitti keskustelua. Kuultuaan että odotan kuva-analyysia, hän toivotti Bon courage, au revoir. (Ranskalaisista ja niiden katselusta seuraa enemmän kohta).
No comments:
Post a Comment