Yhteenveto

Vaihto on nyt aika virallisesti ohi. Olen Suomessa, vaihtotodistus palautettuna JYU:lle ja kohta on vaihtoblogi ilmoitettuna myös, jahka tämän saan kirjoitettua. Suorituksia aletaan sitten pähkäillä kunhan UPJV lähettää tietoa.

Kai päällimmäiseksi jäi muistiinpantavaksi kärsivällisyys. Ennen vaihtoon lähtöäni olin kuullut Ranskassa olleilta heidän turhautumisestaan paikallisten ja heidän byrokratiansa kanssa. Muistan ajatelleeni silloin että nämä vaihtarit eivät vain olleet tarpeeksi kärsivällisiä ja eivät muistaneet että kyseessä on kuitenkin toinen kulttuuri. Eurooppalainen toinen kulttuuri, mutta vieras siltineensä. Olen edelleenkin tuota mieltä. Ison osan ongelmistani olisi saanut kutistettua kymmenosaan aiheuttamastaan ahdistuksesta jos olisi vain hetken hengähtänyt ja miettinyt miksi tämä ja tämä osa yhteiskuntaa toimii näin.

Syyslukukaudella oli enemmän vaikeuksia kurssien kanssa, koska etenkin alussa osa opettajista pisti hyvinkin hanakasti hanttiin kun 60 vaihtaria ilmestyi kurssille ja vain 20 ranskalaista...Kevätkaudella oltiin jo tottuneempia. Joissakin tapauksissa kannattaa uskoa opettajien neuvoja ja vaihtaa kurssia, mutta jos olet seurannut pari oppituntia ja pysyt hyvin mukana, pidä pintasi jos vain voit. Usein opettajat pistävät vastaan vain siksi että heillä on aiemmin ollut vaihtareita oppilaina ja he eivät ole suoriutuneet kurssista hyvin, näin ollen he pelkäävät että te haaskatte heidän aikaansa. Kurssikokorajoitukset ovat harvemmin tekijä, mutta sitäkin sattuu.

Muista että massaluentojen (CM) seurana on yleensä demo (TD), joten pidä huolta että menet molemmille jotta saat kurssisuorituksen. Erasmusten kanssa voidaan sumplia hiukan jos on pakko (eli voi esim. käydä vain CM:n tai TD:n), mutta periaatteessa ne kuuluvat yhteen.

FLE (Français Langue Étrangère)-kurssien hyödyllisyydestä voi olla monta mieltä, mutta usein niiltä saa tietoutta joka varsin usein selittää paljon omia kokemuksia, joten minusta FLEcivilisation- ja FLEgrammaire-kurssit olivat aika hyödyllisiä. Kurssisuorituksina ehkä vähemmän, tosin. FLE-kurssit, varsinkin ennen kurssien alkua syyskuun alussa, ovat myös erinomainen tapa tutustua muihin vaihtareihin.

Lukuvuoden/lukukauden alussa kannattaa kokeilla monia eri kursseja eri tasoilta. Suurin osa kursseistani on kai ensimmäiseltä vuodelta, mutta syksyllä kävin kurssin 2.vuositasolta ja se oli oikeastaan helpompi kuin osa ensimmäisen vuoden kursseista. Tätä tosin selittää se että ensimmäisen opintovuoden on tarkoitus toimia ranskalaisten versiona meidän sisäänpääsykokeestamme. Vain sen arvoiset saavat jäädä opiskelemaan. Esim. Ranskassa lääketieteen opiskelija ei merkitse mitään: 2. tai 3. vuoden lääketieteen opiskelija on jo aika hyvä.

Paikallinen kv-toimisto tiedottaa kyllä tarvittavista papereista sähköpostilla, joten tarkista postisi (myös etanaposti) ja käy aina välillä kurkkaamassa mikä on DAI:n meno.

Kun palaat Suomeen, palauta vaihtotodistus JYU:n hallintorakennukselle. Ilmoita sitten vaihtoraporttisi/vaihtoblogisi sille varattuihin osioihin.

Mitäpä tässä. Kiva olla ollut poissa, kiva olla takaisin täällä. En ehtinyt täksi vuodeksi, mutta kv-tutoriksihan olisi kiva mennä. UPJV:tä mainostamaan voisi myös mennä sitten ensi vuoden vaihto-orientaatioihin.

Joyeux anniversaire à moi

No, olin sitten laiska enkä mennyt Pariisiin. Heräsin vasta yhdeltä ja se olisi ollut aika turhaa (kirjoitin edellisen aamuneljältä). Sunnuntai-aamuna kävelin kirkolle hitaasti mutta varmasti (musta toppi+fleece+viimein aurinkoinen päivä=lääh). Yllätyksekseni kirkon tyypit olikin muistaneet syntymäpäiväni ja ne lauloi jumalanpalveluksen päätteeksi hyvää syntymäpäivää ensin ranskaksi ja sitten hiukan vähemmän varmasti englanniksi. Se oli niin kultaista. Sain hyvästeltyä suurimman osan ihmisistä, osa oli poissa tällä kertaa. J heitti minut kotiin lähempänä kahta (palvelus päättyi lähempänä puoli yhtä) ja me juteltiin vielä hetki kunnes se lähti metsästämään kaverinsa kastevideota. Minä tulin tänne ja söin. Tapaan kaverit kuudelta ensimmäisen kerroksen keittiössä ja teemme vähän ruokaa (käytännössä ne luultavasti tekee ruoan ja minä sekoilen jotain jälkiruoaksi). Pitäisi siivota. Pakata. Kirjoittaa viimeisiä läksyjä. Äw.

Tehokkain tapa toimia:

1) Pyyhi lattia

2) Pakkaa

3) Heitä kaikki muu pois/anna kavereille.

4) Kirjoita pikkuinen tiivistelmä siitä mitä pidit sen kurssista+kirjoita paperille kirjoittamasi essee sille ylös

5) Jos aikaa, pyyhi kaikki muu

6) Tee jälkiruokaa kavereille = tyhjennä jääkaappi ja ota se irti seinästä. Pyyhi huomenaamulla.

Les derniers jours

Oli viimeinen koe. Ainoa johon luin pitkään ja ennen kuin oli aivan pakko. Olen hiukan huolissani.

Pariisi on minulle vaikea. En pysty koskaan lähtemään sinne niin että olisin nukkunut kunnon yöunet. Saattaapi jäädä Versailles väliin. Vincent van Goghin ainakin haluaisin nähdä.

Yritin sulkea tilini toisessa pankissani tänään. Kuulemma ne olivat jo sulkeneet sen, koska vaikka minulle oltiinkin väitetty että tili oli ilmainen ensimmäisen vuoden ajan, tili oli jollain ilveellä syönyt sen 10 euroa joka sillä oli maaliskuuhun mennessä. Kun tulette Ranskaan, välttäkää siis jos mahdollista BNP Baripas-pankkia. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Totta kai se voi olla erilainen eri kaupungeissa. Amiensissa se on kuitenkin hirveä.

Ostin kirjoja. Minulla on nyt pikkuinen mutta kiva ranskalainen käsikirjasto. Mitä ikinä se sitten tarkoittaa. Aika loppuu kesken. En ehdi tehdä mitään. Kaikkea pitäisi tehdä mutta ei oikeastaan kiinnostaisi. Syntymäpäivänäni pitäisi käydä kirkolla antamassa J:lle sähköpostini, mutta ei yhtään huvittaisi. Tosin lupasin käydä jo viime sunnuntaina, jolloin jänistin (lue: nukuin).

Opiskelijakortillani on 15 euroa, jota en saa sieltä ulos koska minulla ei ollut pankkikorttitietojani mukana. Käytän sen siis menemällä maanantaina syömään kampukselle neljän kaverini kanssa, joille tarjoan lounaan. Meneehän siihen rahaa, mutta muuten se jää käyttämättä ja onko se nyt sitten kivaa? Sitä paitsi pääsemme viettämään aikaa yhdessä niiden kanssa joiden kanssa olen tämän vuoden viettänyt. Paitsi että kutsuin myös yhden tytön jota en itseasiassa tunne yhtään koska se sattui olemaan paikalla ja päätin olla kiva. En usko että se kuitenkaan hirveästi ryhmädynamiikkaa häiritsee nostalgisoinnissa.

Huomenna (lue: parin tunnin päästä) minun pitäisi nousta ja mennä Pariisiin katsomaan Vincentiä ja Versaillesia, mutta minä haluaisin vain nukkua. Vincent-museo ei kuitenkaan ole auki maanantaina, joten ei sitä voi sinne jättää. Olen niin laiska turisti. Mutta jos kerta on lomalla, miksi sen pitäisi olla rasittavaa? Ellei sen ole tarkoituskin olla hiukan rasittavaa, kuten vaellus tai vastaava retki. Hm. Versaillesin aukioloajoilla se taitaa olla kiinni siinä vaiheessa kun pääsen pois museosta (jos nyt pääsen Pariisiin alunperinkään). Voisin lykätä retken sunnuntaille (synttärit, jei!) mutta pitäisi käydä tosiaan kirkolla ja itseasiassa olen sopinut kavereiden kanssa kokkailla sunnuntaina. Ehkäpä Versailles jää tälle kerralle. Jos ei mitään muuta, se säilyy mielessäni loistokkaana eikä todellisuuden tahrimana.

Panini était un drôle d'homme

Koska periaatteessa ajattelen että mitä se kenellekään kuuluu mitä kokeissani tapahtuu en meinannut aluksi julkaista tätä, mutta koska siitä voi olla apua myöhemmille vaihtareille ja olihan se ihan hauskaa niin tässä tulee.

Aamulla oli Techniques d'expression koe. Blogissani olen tähän asti viitannut siihen "sinä vaikeana kurssina", mutta kun nyt tuli opettajaa vaihdettua, siitä tuli paljon helpompaa ja opettaja on paljon oppimissuuntaisempi (se jakoi esim. connecteur logique-monisteen josta on ollut erittäin paljon hyötyä. Googlatkaa "logical connectors" jos ette tiedä mitä nämä ovat). Joissain asioissa ensimmäinen opettaja oli kyllä parempi, mutta sen asenne vaihtareihin oli sen verta hankala että parempi näin.

Itse kokeessa jaettiin kuten tavallista yksi vaille A4 kokoinen teksti joka piti lukea ja vastata sen perusteella ensimmäisellä sivulla oleviin kysymyksiin. Kuten opettajan neuvot ovat tuolle kurssille, aloitin vastaamisen isoimman pistemäärän sisältävästä kysymyksestä (kysymyksiä oli neljä, ja viimeisestä sai 10, toisiksi viimeisestä 4 ja ensimmäisestä kahdesta molemmista 2). Teksti oli yllättävästä aiheesta. Pääpiirteissään kirjoittaja linjasi kuinka ammoisista ajoista lähtien ihmiset ovat sysänneet syyn omilta niskoiltaan muiden päälle helpottaakseen oloaan. Antiikin kreikassa (+juutalaiset paljon aiemmin, mutta se ei ollut tesktissä) kaupunki uhrasi eläimen sovitusuhriksi jumalille, Jeesus uhrattiin ihmiskunnan vuoksi ja sitten saksalaiset valitsivat juutalaiset syntipukiksi (talousongelmiensa vuoksi, mutta se ei ollut tekstissä). Lyhyesti sivuttiin varsinkin naisiin kohdistuneita noitavainoja (en ole varma pitääkö tämä paikkansa, koska muistini mukaan miehiä oli yllättävän paljon, ehkä enemmän kuin naisia) ja mustien nykyaikaistakin syyllistämistä ja mainittiin että yleensä valitaan juurikin heikossa asemassa oleva ryhmä joka ei pysty puolustamaan itseään, kuten ulkomaalaiset tänä päivänä.

Teksti itse vältteli aika taitavasti Voldemortin nimeämistä mutta omassa esseessäni vedin sitten mutkat suoriksi koska satuin muistamaan jotain hölynpölyä saksalaisten talousongelmista ja niiden mahdin menetyksestä viimeistään ensimmäisessä maailmansodassa. Essee tuli tehdä erään tekstin sitaatin pohjalta. Se oli aika vapaaliitoa, saa nähdä miten meni.

4 pisteen kysymyksessä piti tulkita minkälaista argumentointityyppiä tekstissä käytettiin (viisi erilaista vaihtoehtoa: arvot, logiikka, ad hominem, auktoriteetti ja kokemus eli kai käytännössä empiirinen tieto). Se oli ihan kivaa.

2 pisteen kysymys oli muuttaa yksi tekstin lauseista suorasta puheesta epäsuoraan puheeseen. Tästä en ole ihan varma, mutta kaksi pistettä kahdestakymmenestä on aika vähän.

2 pisteen kysymys eli ensimmäinen kysymys oli (yllätys, yllätys!) "mikä on kirjoittajan teesi?" Tästä olen aika varma.

Aikaa taisi jäädä vielä jäljellekin joten minulla ei ollut mitään valittamista sen osalta.

Ranskalaisen kielitieteen kokeen oletin olevan aika helppo, mutta kun sain paperin käsiini, tuntui että olin unohtanut kaiken kielitieteestä. Kokeessa siis kysyttiin ensin vähän morfologiasta ja sitten syntaksista. Sitten kuitenkin kun aloin tehdä tehtäviä se tuli pikku hiljaa takaisin ja luulen että sain aika hyvin poimittua pisteitä ja vaikka aika meni hilkulle sain kuitenkin kaikkiin tehtäviin vastattua. Yksi termi meni päin mäntyä, mutta tarkistakaa huviksenne sanakirjasta mitä "formation par composition" tarkoittaa, ja tekin olisitte hämmentyneitä. Selitin termin kuitenkin oikein, joten ehkä se siitä.

Päivän viimeinen ja oletuksella hirvein koe oli yleisen kielitieteen koe, joka on paneutunut sanakirjojen ja kielioppien historiaan. Ensimmäinen kysymys (2p.): "Kuka on kuuluisa sanskriitin kieliopin tekijä?" En tiedä mitä teille tulee mieleen tuosta kysymyksestä, mutta opettaja on kuitenkin kertonut tuon nimen meille joka ikisellä tunnilla mukaanlukien viimeiset tunnit, joten jos tuota kysymystä ei osannut, on täytynyt olla umpikuuro tai vain muuten hidas (ja minä olen se hidas! Mutta osasin kyllä vastata. Joten.). Toinen kysymys (2p.):"Milloin perustettiin Ranskan akatemia ja kuka sen perusti?" Tässä vaiheessa aloin jo epäilemään että opettaja jättäisi pahimman kysymyksen viimeiseksi, ja kysyi aluksi peruskysymyksiä ihan vain varmistaakseen että kaikki saisivat edes pari pistettä, joten aloin olla huolissani. Kolmas ja viimeinen kysymys (16p.) oli kuitenkin sama kysymys jonka opettaja oli esittänyt meille tunneilla "mahdollisena koekysymyksenä", ja olemme tehneet jo ainakin pari harjoituskoetta hiukan eri aiheella, joten periaatteessa koe ei ollut ainakaan yllätyksellinen. Koe kesti sovitut 1,5 tuntia, ja minä olin valmis 55 minuutin sisään. Sitten siinä hiukan tarkistelin kielioppia ja olisiko voinut lisätä jotain mutta niillä tiedoilla mitkä minulla oli, koe oli aika pitkälle siinä. Lähdin jossain 20 minuuttia ennen ajan loppumista, ja minun jälkeeni jäi vain kaksi oppilasta. Tiedä mitä tuossa sitten loppujen lopuksi käy, mutta en tunne olevani täysin lannistunut ja turha ihminen, ja se on aina plussaa.

Tässä on parin tunnin päästä parin tytön läksiäiset joten menen sinne kunhan tässä saa syötyä ja sitä rataa (yksi niistä tytöistä on se toinen suomalainen: ironista että ainoat läksiäiset joihin pääsen ovat sille ainoalle ihmiselle jota todennäköisesti vielä näen).

Les examens s'approchent

No, unohdin sitten kivasti tämän blogin olemassaolon. Mitäs tässä.

Iskä ja Riitta kävivät täällä ja söimme mämmiä Pariisissa. HC meinkiä jos mikä.

Sitten Heikki ja Elli kävivät täällä. Katsastimme vähän Amiensia ja sitten Pariisia ja huomasimme etten osaa enää suomea.

Eilen/toissapäivänä valvoin vain 30 tuntia mutta jostain syystä olo oli silti hirveä ja kun jouduin pitämään opettajalle esitelmän, se oli hiukan hämärää lajia. Opettaja piti osasta, mutta vähemmän siitä mitä kirjoitin myöhemmin (eli ei kirjoiteta väsyneenä, okei?).

Tänään oli vaikean tekstikurssin vaihtarien kokeet. Minä jään tänne kesäkuun loppuun, joten minulle tämä oli vain harjoitusta ensi viikon oikeita kokeita varten. Tuon kurssin kokeissa on yleensä luettava pikkuinen essee tai kolumni joltain kirjoittajalta ja sitten vastattava kysymyksiin, joita on yleensä kolme-neljä, ja ensimmäisistä kahdesta saa vähemmän pisteitä kuin myöhemmistä. Ensimmäiset ovat yleensä lajia "mikä on kirjailijan teesi?" (3 p.) ja sitten enemmän tekninen kysymys jolle ei kai suomessa ole vastaavaa. Sitten on kysymys "millaisia argumentteja kirjailija käyttää" (6p) ja oletus on vastata teknisiä termejä hyväksikäyttäen. Viimeinen kysymys joko pyytää luomaan argumentatiivisen kaavan, tekstin tiivistelmän (älä tee tätä ikinä) tai kuten yllättäen tällä kertaa, kertomaan oman mielipiteen kirjailijan teesistä väittelevän esseen muodossa (8p). Yhteensä kysymyksistä saa 20 p, ja puolet pisteistä on pakko saada päästäkseen läpi. Tässä kokeessa jos sai ensimmäisistä kolmesta kysymyksestä kaikki oikein, sai yhteensä 12 pistettä, joten opettajat yleensä suosittelevat oppilaitaan aloittamaan lopusta ja tulemaan takaisin loppuun jos on aikaa. Jos olisi tehnyt argumenttikeräilytehtävän ja esseen, olisi saanut 14 pistettä ja siitä on vielä varaa tippua hiukan, mikä on aina parempi kuin toivoa että saa juuri ja juuri tehtyä sen mitä vaaditaan.

En muista olenko selittänyt tätä, mutta Ranskassa/ainakin tässä yliopistossa 20 pistettä on täydet pisteet, ja 10 on hyvä keskiarvo. Loppujen lopuksi ihmiset kuitenkin yleensä saavat vähemmän pisteitä kuin tuon kympin. Yleisen kielitieteen tunneilla opettaja sanoi viime kokeen jälkeen että 12 pistettä saanut koepaperi oli jo todella hyvä (16 pistettä saanut oli paras. Satuin istumaan tämän tyypin vieressä). Kyllä, tuo nimenomainen opettaja on suhteellisen vaativa, mutta sen pitäisi antaa jo osviittaa siitä millaiset vaatimukset täällä on. Pelkäsin että arvosanat kääntyisivät Suomeen aivan hirveinä, mutta näin tänään vilaukselta miltä ne näyttävät JYU:lle käännettyinä (tiedä sitten oliko se oikea: miksi näillä olisi tietoa JYU:n arvosanoista ja miten ne välittyvät sinne?) eivätkä ne olleet yhtään kauheita. Tosin se riippui vähän aineesta. Kuntosalikurssi näytti kakkosta (siis JYU-kielellä). Mitä tein väärin? Toisaalta, mitä voi tehdä oikein? No, muut näytti hyvältä.

Maanantaina on kaksi koetta, keskiviikkona kolme. Sitä seuraavana maanantaina vielä yksi. Yritän puhua latinan opettajalle jos löydän sen sähköpostin jostain mahdollisuudesta tehdä latinan koe kesällä. Ei latinan tekemiseen nyt kolme vuotta pitäisi mennä, oli se kuinka kuollut kieli tahansa.

Hyvää äitienpäivää!

Tässä on nyt tapahtunut vaikka mitä, mutta en muista tarkalleen ottaen mistä pätkäsi.

Joka tapauksessa, tänään on äitienpäivä. Halatkaa äitiä puolestani. Sitten halatkaa omaa äitiänne. Sitten vielä varuilta mummoanne, jos teillä sellainen on.

Donne-moi des vacances stp

Luulin että iskä ja Riitta tulevat jo maanantaina, ja ehdin jo friikata että hitsi, nyt pitää kiirehtiä tesktin selityksen kanssa kirjallisuuden kurssille, mutta ne tulevatkin vasta perjantaina JA tekstinselitys onkin vasta kokonaista kuukautta myöhemmin, joten elämähän on ihan hyvää. Voisin kyllä silti tehdä tekstin selityksen valmiiksi loman aikana. Olisin kerrankin hyvä itselleni ja sitten ei tarvitsisi itkeä sen kanssa kuukauden päästä kun en ole lukenut kirjaa (ks. Madame Bovary). Un Balcon en forêt vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kai nuo kirjat on ihan syystä valittu kurssille..

Vannon että pistän kuvia linnaretkestä tähän. No, ainakin yhden.

Tänään juttelen Mme Lecoqin kanssa FLEcivil-kurssin esityksestä ja menen tapaamaan pankkivirkailijaa. Toivon mukaan en ole missään vaikeuksissa, kysyin mutta se väitti että ei tässä mitään, haluamme vain vähän jutella. Hm...?

Jos selviän vielä huomenna tunneista, pääsen lomalle. Jei. Ihan ansaittua kamaa. No, periaatteessa.

Edit: Ranska on natsi eikä anna laittaa edes kv-toimistolla kuvia tähän. Menee siis säveltämiseksi.

Vuhii

Latinaan voi aina luottaa.

Törmäsin siihen opettajaan joka sitä yhtä arvosanaani pimittää, mutta se oli kuulemma vain unohtanut sen.

Sitten menin latinan kokeeseen. No, kun oli suurinpiirtein kuunnellut viimeiset kolme kuukautta ja opetellut aikamuodot tuntia ennen koetta, se meni suht hyvin. Siinä oli kyllä yksi aika hämärä lause, mutta muuten tuntuu että se meni ihan hyvin.

Valitettavasti tekstikurssin opettaja oli pitänyt tunnit jo aamulla enkä minä ollut käynyt tarkistamassa ilmoitustaulua, en sitten päässyt tunneille. Minulta kesti ranskalaisella näppiksellä noin 45 minuuttia väkertää dissértaationi muotoa koska Word heittää erikoisnimet aina päin prinkkalaa ja sitten niitä pitää olla paikkailemassa. Huooh. Mutta nyt se on tehty, dissertaatio on opettajan postissa, latinan koe tehty ja enkun kirja on lainattu. Oikein upeaa, sanoisin.

En edelleenkään tiedä mitään ranskalaisista lauluista, mutta ihan sama. Se on sunnuntaita varten. Nyt käpäisen koululla kysymässä josko huomiselle linnaretkelle piti ostaa omat ruoat kuten veikkaan.

Magnifico

Heräsin tänään aika hyvin levänneenä ja hyvin työskennelleenä.

Menin yliopistolle, ja päätin ensin käydä tulostamassa DAI:lla dissertaationi. Kysyin nuoremmalta työntekijältä jonka kanssa olemme jo ihan sinuina siitä paikallisen kelan jutusta, ja toisin kuin kaikki muut oli väittänyt, ei siihen edes tarvita mitään ammattikääntäjää. Käänsin sen sitten itse niiden tietokoneella (qwertyä tuli heti ikävä), ja se allekirjoitti sen ja iski siihen UPJV:n leiman. Ne sanoi lähettävänsä sen tänään ja se on perillä maanantaina.

Joten hurraa, en olekaan kuolemassa.

Lähetin opettajalle sähköpostia siitä kurssisuorituksesta. Se ei ole vielä vastannut. Jääköön nähtäväksi.

Löysin jopa J.D. Salingerin Sieppaajan ruispellossa, joka minun pitäisi lukea maanantain koetta varten ja jonka olin aiemmin löytänyt vain netistä. Juhlaa!

Aurinko myös paistaa ja ulkona on kivaa, mutta allergialääkkeeni toimivat joten ihan kivaa.

Jos ei olisi latinan koetta 2 ja puolen tunnin päästä, elämä olisi aika hyvää. Luen siis siihen epätoivoisesti. Hiukan hassua on se että tiedän aika todennäköisesti latinasta enemmän kuin ne kiinalaiset vaihtarit jotka on myös sillä kurssilla, mutta koska ne lukee kokeisiin ja minä en millään ehdi, se ei itse asiassa näy suorituksissamme, jotka ovat aika puolipisteittäin tasan. Ainakin tämä oli tilanne ensimmäisessä jaksossa. Tiedä sitten miten nyt käy, kun asioita pitäisi ihan oikeasti osata (1. jakso: osaa 3 deklinaatiota. 2. jakso: osaa eri verbiaikamuodot ja akkusatiivi+infinitiivi-yhdistelmät ja sanasto).

Joka tapauksessa aika siistiä.

Luovuttamisen paikka.

Jos ei lue postejaan, paikallinen kela ryhtyy todella ilkeäksi, ja paikalliset mukamas avuliaat rouvat ei kyllä todellakaan pelasta sinua pulasta. En tiedä miten niiden järjestelmä toimii, joten en tiedä kuinka pahassa vai lainkaan pulassa olen.

Ja, koska paska putoaa aina pareittain, opettajani on ottanut pois opintosuoritukseni jonka piti olla ihan hanskassa. Huomenna en pääse latinan koetta läpi kun en osaa mitään. Huomenna myös uusi tekstikurssin opettaja mulkoilee minua ilkeästi ellen saa kirjoitettua dissertaatiota sille kurssille.

Maanantaina on kaksi koetta ja yksi esitelmä. Esitelmän aiheesta en tiedä mitään, ja enkun kokeeseen pitäisi lukea kirja jota ei löydy kuin netistä. Oletin että minulla olisi edes viikonloppu aikaa lukea näihin juttuihin, mutta olinkin lupautunut linnaretkelle, joten siksi en pääse edes äänestämään.

Joten, tiivistyksenä: kadun että koskaan tulin yliopistoon ja varsinkin tänne.

Positiivisena puolena voi nähdä sen että aurinko paistaa kauniisti tänään. Mutta minä kai alan nyt lukemaan epätoivoisesti latinaa tai oikeastaan kirjoittamaan sitä dissertaatiota, joten sekin menee välistä.

Ellei se käynyt ilmi tuosta edeltävästä tekstistä, olen virallisesti päässyt siihen vaiheeseen missä olin heti opintojeni alettua.

Vaihtovuoden olisi tarkoitus olla hauskaa aikaa elämässä jolloin opinnot voi ottaa lepsusti ja nauttia elämästä. Tai sitten vaihtarit ovat vannoneet valan levittääkseen sitä valhetta koska häpeävät negatiivisten tunteiden tuntemista, kun "muillakin on tuntunut olevan niin kivaa". Tai sitten vedetään Occamilla ja minä olen epäonnistunut vaihtariyksilö. Vuhii. Ainakin pystyn nyt jo hengittämään. Heti plussaa.

Edit: Diagnoosini on stressi+kulttuurishokki yhdessä. Tällä kertaa en voi valitettavasti syyttää hormooneja. Ei sillä, kusessa olen joka tapauksessa.

Lisäedit: Ai ja sitten huomasin etten ollut syönyt yhdeksään tuntiin. Pikkuvikoja. Pulassa olen edelleen, mutta ruoka on aina hyvää.

Lisälisäedit: No sain syötyä ja ihan terveellisestikin. Nyt on dissertaatio tehtynä. Siinä on Youtube-linkki. Latinan kokeeseen en ehtinyt lukea, joten yritän lukea aamulla siinä lomassa kun yritän pelastaa itseäni toiselta katastrofilta, yritän kokeessa ja kysyn opettajalta josko sen voi uusia.

Sommeil sommeil sommeil ddfmgb

Jos nukkuu huonosti ja vähän pitkään ja aika systemaattisesti, ei voi olettaa että ihmisintoisuus säilyy kovin pitkään. Tänään oli erityisen kaamea päivä.

Jostain syystä aina kun yritän vältellä ihmisiä etten päätyisi sanomaan pahasti, nämä ihmiset änkevät seuraan kahta kauheammin. Tänäänkin yritin sitten mennä kuntosalille koska siellä saa yleensä tehdä rauhassa hommaa ja ainoastaan opettaja puhuu minulle, mutta olin viime viikolla mennyt hankkimaan itselleni kaverin sieltäkin. Ko. kaveri on Duracell-pupu joka ei lopeta puhumista, ja minua häiritse kun se ja yksi toinen tyyppi yrittivät samaan aikaan selittää mitä pitää tehdä ja loppujen lopuksi kysyn vain opettajalta mikä homman idea olikaan. Siis se tyttö yritti vain auttaa, mutta ei avusta ole hyötyä ellei se todella ole apua (kun ei sekään tiennyt mitä piti tehdä). Mitä vähemmän tutuille sanotaan silloin kun on huono päivä?

Opettaja sekosi täysin tällä kertaa, ja se lastasi tankoni täyteen painoja ja sanoi "nosta nosta". Ensin nostin ja se oli aika helppoa. Sitten se lisäsi painoja ja olinkin sitten äärirajoillani (tai niin luulin). Vielä hiukan lisää painoja ja minä en saanut aluksi tankoa nousemaan kuin 5 cm maasta. Sitten se opettaja höpisi joillekin tytöille että "joo, ei tuolla tasolla pysty siihen" tai jotain vastaavaa. Vitut. Sitten sain sen nostettua. 70 saatanan kiloa. En nyt tarkenna, mutta on tuossa jo reippaasti enemmän mitä itse painan.

Pelkään vain pahoin että nähtyään että pystyn tuohon, se lastaa ensi kerralla vielä täydemmäksi. Aw.

Keskiviikkona yleisen kielitieteen kokeet ja perjantaina latinan. Ensi viikolla on englantilaisen kirjallisuuden ja ulkomaalaisten kielioppikurssin kokeet. Opettajathan on varsin innostuneet.

Keskiviikkona on myös ruokailtama, eli minun pitäisi vääntää jotain suomalaista. Jos teen pusupullaa ja se norjalainen tulee änkyttämään että se on skandinaavien juttu, tinttaan sitä nenään.

Pitää päästä nukkumaan. Pitää kai vielä lukea Balcon en fôret'ta.

Ai niin, ja ensi maanantaiksi pitäisi myös tehdä esitelmä ranskalaisista sotalauluista. En tiedä aiheesta mitään. En edes saa tuota kurssia hyvitetyksi JYU:lle, joten miksi minun pitää edes tehdä se?

Ja mikä helvetin into joka opettajalla on järjestää kokeita. Täällä ehdi tehdä mitään.

Madame Bovary

Okei. Olin kerrankin hyvä ihminen. Okei, tavallaan oikeastaan paha, mutta nyt se on jokatapauksessa tehty. Luin Madame Bovaryn, ja niin paljon kuin minua ärsyttääkin myöntää eliittikirjan olevan hyvä, se oikeasti on. Ja hauska. Mistä pääsemmekin sitten siihen mitä tein tällä luvulla, eli kirjoitin elämäni ensimmäisen dissertaation.

Se kirja on yllättäen tosi paljon helpommin ymmärrettävä sitten kun sen oikeasti lukee (tule yliopistoon, opit tämänkin jännän asian).

En nukkunut eilisyönä koska kirjoitin vain sitä.

Vein sen tunti sitten koululle. Opettaja ei ollut siellä, mutta "paras opettaja ikinä" jonka kanssa se jakaa toimiston, oli, joten annoin sen sille. Juttelin sen kanssa vähän. Ilmeisesti se katsoo Star Trekit ihan alkuperäiskielellä. Se on myös aika pitkälle samaa mieltä mun kanssa muutenkin dubbauksesta. Japanilaisia kuten Miyazakia ei pitäisi dubata, kuten ei myöskään Simpsoneita, mutta esim. Disney on vapaata kamaa.

Suosittelin sille Star Wreck: In the Pirkinningiä, ja se sanoi että että sillä saattaa olla se itseasiassa koneella mutta ei ole vielä katsonut sitä. Selitin sille pääpiirteissään Kari Grandi-vitsin idean, ja nyt minua nolottaa koska TOTTA KAI se tulee Gary Grantista!

No juu. Puhuimme myös siitä Disneyn ja Salvador Dalín yhdessä tekemästä lievästi sanottuna seosta filmistä.

Sitten se kertoi että Ranskassa on ihan oikeasti nukkuvia tulivuoria. Vau. Totta se on.

Jätin kirjallisuuden opettajalle sekavan lapun dissertaation väliin. Tämä ei pääty hyvin.

Kuulemma fanit ottivat kolme Matrix-elokuvaa ja tekivät niistä yhden kahden tunnin elokuvan. Kuulostaa jännältä. Tietääkö joku?

Tässä aika kiteytettynä ranskalaisten erot: yliopistolla Madame Bovary on joku juttu, asuntolalla puhun yhdelle ranskalaiselle kaverilleni: "Niin tein dissertaation Madame Bovarysta." "Aijaa. Onkse Madame de Bovary vai Madame Bovary?" Toisaalta, minullakin alkaa nykyään virheet olla tasoa "mä en vain näe mitä väliä noilla on?"

Se opettaja tappaa minut sen dissertaation pohjalta.

Bovarysme

En sitten mennyt kokeeseen. Massaluennon jälkeen menin juttelemaan opettajalle, eikä se ollut millänsäkään. Se vain antoi minulle koepaperin ja käski tehdä sen tehtävän torstaihin mennessä. Sitten se vertasi minua siihen amerikkalaiseen oppilaaseen joka oli kyllä tehnyt sen kokeen, mutta hitot minua kiinnostaa se. Yleensäkin alkaa ärsyttämään että minä en ole minä, vaan henkilö jonka pitäisi taipua olemaan kuin muut. Jos nuo tekevät näin, niin minunkin pitäisi.

Mainitsinko jo etten ymmärrä Madame Bovarya yhtään? Näen päähenkilössä joitain yhtäläisyyksiä entiseen kaveriini, mutta muuten se on aika siinä. Tosin mitä voi olettaakkaakaan kun minä hyppään kuvailujen yli ja Flaubert pääasiassa keskittyy niihin. Kompromissillä pääsemme johonkin yhteisymmärrykseen siitä että Gandalf kuolee kirjan lopussa.

Ai niin, unohdin mainita maanantaina että opettaja käytti Alankomaita esimerkkinä todennäköisyyksien ilmaisemisesta eri verbimuodoilla. "Se että [esimerkki 3] tulisi toteen on kuin jos Alankomaat voittaisi maailman cupin." Ja se poika joka tulee Alankomaista näytti siltä että se meinasi itkeä. Jalkapallo on pikkuisen liian tärkeää joillekin maille.

Aide-moi Obi-wan, tu es mon seul éspoir

Pah, sen yhden kerran kun teen läksyt oikein kunnolla, kielitieteen tunneilla ei päästy niiden tehtävien tarkistuksessa edes puoliväliin, joten ensi kerraksi olen tehnyt jo kaiken. Ei se ensi viikolla tosin auta, kun hukkaan kuitenkin paperit sänkyyni viikon aikana (tunnen itseni). Tunnit oli taas vähän.. siis oikeasti, yksi ranskalainen oppilas ei tunnista substantiiviä omasta kielestään? Ei sillä, itse mokasin toisen sanan mutta se oli jo vähän vaikeampi luokka sentään.

Paikallinen KELA lähetti postia ja ne haluaa sen syntymätodistuksen ranskaksi käännettynä. Hemmetin peelot. Ilmeisesti postia pitäisi lukea vähän useammin, mutta eipä tässä mitiä.

Kokeen suhteen...no, sain eräältä kaverilta neuvon ja päätin sitten olla itkettämättä opettajaani.

"Parasta opettajaa ikinä" ei ole näkynyt pitkään aikaan. Missähän se luuraa? Tuli mieleen että voisin suositella sille Star Wreck: In the Pirkinning-elokuvaa, jos ei minkään muun takia niin siksi että ajatus ranskalaisesta scifi-fanista katsomassa SW: IP:tä on aika hauska. Ehkä se lähti aikaiselle lomalle. Käsittääkseni se opettaa nyt kolmannelle vuosiluokalle, joten ehkä niillä loppuu aiemmin koulu. No, ei voi mitään.

Demain je meurs la la lallallaaa

Olen aika samassa tilanteessa kuin viikko sitten. Huomenna on koe, enkä minä ole lukenut yhtään (älä siinä jeesustele, kyllä minulla on oikeus hetkellisiin tyhmyyden hetkiin jos niin päätän. Tässä tapauksessa vain hetki kesti viikon). Minä en vain pysty näkemään niitä pieniä vivahteita jotka opettaja näkee näissä varmasti upeissa ranskalaisen kirjallisuuden huipputeoksissa.

Vaihtoehtoni huomista varten on joko

1)mennä kokeeseen ja kokeilla josko saisin aikaan dissértationin, vaikken sellaista ole eläissäni tehnyt. Yritän leikkiä henkilöä joka näkee hahmon kypärän kuvailun olevan metafora sen persoonattomuudelle.

2) mennä kokeeseen, katsoa opettajaa kaksi sekuntia ennen kuin juoksen pois luokasta niin nopeasti kuin pystyn

3) teeskennellä kipeää

4) lopettaa vaihto tähän (se olisi kyllä vähän epätoivoista, yhden kurssin vuoksi) ja kohdata seuraamukset

5) mennä kokeeseen ja kirjoittaa paniikissa suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi.

Minulla on paljon lisää näitä vaihtoehtoja, mutta taitaa olla turhaa jatkaa.

Tunsin itseni tänään todella yksinäiseksi ja masentuneeksi. Sitten menin kuntosalille, jossa opettaja oli kehitellyt ihan minua varten päivän ohjelman ja antoi minulle paperin jonka ohjeita sitten noudatin seuraavat tunti 50 minuuttia. Auttoi. Pasilan Helga oli siis oikeassa.

Tänään juteltiin eponismisistä adjektiiveista. Suurin osa suomalaisista kirjailijoista, poliitikoista sun muista saa -ien-päätteen, mutta Jean Sibeliukselle ei kuullemma ole mitään sellaista. Ei se kyllä Kekkostakaan tunne, joten... Alvar Aalto saisi "aaltolien"-muodon.

Englannin tunnit menivät nopeasti ohi. Jos koskaan ihmettelitte miksi fiktiossa aina tuijotetaan ankkalampea ja löydetään siitä tarkoitusta elämälle...Luulen että opettaja käyttää sanaa tekopyhä väärin, mutta voin olla väärässäkin.

Edit: päätin sitten mennä vaihtoehtoon "ei mitään ylläolevista" ja aloin tehdä kielitieteen läksyjä. Kielitiedettä minä ymmärrän. Päätän huomenna mitä teen kirjallisuuden kanssa.

L'Académie suédoise

Kun opettaja sanoo "tuntia on kuusi minuuttia jäljellä. Mitäs tehdään?", sinun ei ole tarkoitus tarjoutua vitsillä opettamaan ruotsia. Jos kuitenkin tähän päädyt, älä katso yleisöä ja yritä pysyä kasassa.

Eipä ne siitä varmaan hirveästi oppineet, mutta ihan sama. Voisin järjestellä esitelmän skandinaviskan vaikutuksesta englantiin. Ehkä voin korvata sillä kokeen. Se olisi kivaa.

Kielitiede oikeasti tuntuu sujuvan. Eilen ranskalaisen kielitieteen tunneilla vastasin opettajan kysymykseen yleissivistyksen (tai mahdollisesti KLPS003:n) pohjalta vaikka opettaja odotti että se oli yleisen kielitieteen tunneilta, jolla asiat oli sivuutettu suht nopeasti.

Koska elämässä on muutakin kuin koulua, seurasin sattumalta Facebookin Nuotan kampanjan aiheuttamaa tappelua ja osallistuinkin innoissani kunnes molemmat sivut poistettiin naamakirjasta. Vähään aikaan en ole nauranut yhtä kovasti. Voi Suomi, minä luotin sinuun.

JK. Vaihdoin ulkoasua, mutta Elli sanoi että se uusi oli huono, joten tässä uusi kokeilu. Kuka pitää tästä?

Edit: menin nukkumaan keskiyöllä, nukuin 8 tuntia ja heräsin aikaisin, söin salaattia lounaaksi ja osallistuin jopa ihan hyvin tunneille. Jotain on vialla.

Lähetin juuri kolme viestiä yleisen kielitieteen opettajalle aiheesta Suomen Akatemia, Suomen tiedeakatemia ja eritoten Kielitoimistosta. Jälkimmäistä sitten selittelin ne kaksi seuraavaa viestiä.

Miten ihminen voi opettaa yleistä kielitiedettä jos ei tunne kuin ranskaa ja välttävästi englantia?

Les confessions d'une personne mauvaise

Päivän hyvä työ: olin matkalle Thilin opiskelija-asuntolaan opiskelusessiota varten kun auto pysähtyi ja viittoi minut luokseen. He etsivät ilmeisesti IUT:tä joka oli ihan meidän vieressä, mutta koska kyltissä luki IUT, ja heidän papereissaa puljun koko nimi (osa ranskalaisista käyttää lyhennöksiä, osa ei => eivät aina ymmärrä toisiaan), he olivat ymmärrettävästi jättäneet kyltin huomiotta. Viitoin heidät oikealle rakennukselle ja he kiittivät ja lähtivät etsimään parkkipaikkaa.

Pah. Kielitieteen opettaja oli myös samaa mieltä sen kielitaidottoman kanssa (en minä dissaa; en vain arvosta spekulointia ilman minkäännäköistä pohjatietoa muista kielistä), ja adieu on kuulemma ranskaa, kuten myös bureau.

Huomenna meillä on kokeet. Meillä on kokeet myös tiistaina. Huomenna koetta ennen minulla on englannin tunnit, jonne sillekin olisi pitänyt lukea jotain. Hm.

Jos olisin ollut hyvä ihminen, olisin lukenut kaikki kolme kirjaa jotka piti lukea edellisellä kolmen viikon lomalla jolla oli erinomaisesti aikaa. Jos olisin edes keskivertoihminen, olisin viettänyt viime viikonlopun tehden jotain muuta kuin tapellen spywaren kanssa (tästä jännittävästä seikkailusta voi lukea toisaalta). Koska kuitenkin olen kategoriaa huono ihminen, en ole tehnyt mitään näistä. (Ja koska olen kategoriaa erittäin huono ihminen, kirjoitan aiheesta tänne sen sijaan että lukisin itku kurkussa kokeisiin). Tälle on kuitenkin syynsä.

1) en pystynyt lukemaan Catcher in the Rye'tä lomalla koska se oli kirjastosta lainassa, ja minusta on väärin ostaa kirjoja kun kuitenkin joutuisin heittämään ne roskiin lukukauden lopussa. Voin kuitenkin lukea huomiseksi tarvittavat kymmenen sivua netissä jonne joku ystävällinen sielu on sen skannannut. Kiitos, kuka ikinä oletkin.

2) FLEkieliopin koetta varten motivaationi ei ole korkealla, koska vaikka olisinkin periaatteessa saamassa kokonaista 16 pistettä FLEkursseista, JYU tulee tunnistamaan näistä vain 8. Näin ollen mitä ikinä teenkin tällä lukukaudella FLEssä, sillä ei ole hirveästi väliä. Totta kai FLEkielioppi tasoa 4 (nyt) on arvokkaampi kuin tasoa 3 (syksy), mutta kuka ihme noita tulee ikinä tarkistamaan tutkinnostani?

3) No, kirjallisuutta en vain ole lukenut koska ihan oikeasti olen itseäänsabotoiva ihmisriekale.

(tehän tiesitte että sabotaasi tulee ranskan sanasta sabotage ja se taas tulee sanasta sabot, mikä on sellainen hassu puukenkä joista varsinkin Alankomaat on kuuluisa. Jossain tehtaassa työskenteli ihmisiä jotka todella tarvitsivat lomaa, ja tämän aikaansaadakseen änkivät puukenkänsä tehtaan koneisiin. Herttaisesti tehty. Kappas, täällähän itseäänsabotointi on melkein odotettu juttu!). Arvatkaa kaksi kertaa onnistunko lukemaan Balzacin La femme de trente ansin 24 tunnissa minun motivaatiotasollani ja kun pitäisi olla aika monilla kursseilla samaan aikaan?

Sen tein sentään kurssien eteen että tänään kokoonnuin kahden romanialaisen ja yhden jenkin kanssa keskustelemaan kursseista koetta varten. Se oli oikein mielenkiintoista, mutta loppua kohden juttu meni vähän ohi aiheen koska a) ne romanialaiset eivät olleet tulossa kokeeseen tiistaina, b) kävi ilmi että toinen niistä on samalla englannin kirjallisuuskurssilla kuin minä, eri päivinä vain ja koska c) joskus niin vain käy. Se jenkki huomasi tämän ja lähti kotiin syömään. Minä lähdin sitten myös kotiin ja kokeilin Live CD:tä (pienen väärinkäsityksen jälkeen).

Le Retour au Plein Horrible (Rosa...)

Koska olen löysäillyt kiitettävästi koulukirjoitusten suhteen, nyt on aika paikata. No, kuukauden loma antaa vähän anteeksi.

Tänään meillä oli ranskalaista kielitiedettä. Perinteisesti olen periaatteesta inhonnut kielitiedettä, mutta täällä olen jotenkin alkanut pitämään siitä (kielitiede on laaja ala: sanojen alkuperä ja sanakirjojen ja kielioppien historia=upeaa, larynxien labialisaatio=IIIIK). Jos muistatte, ennen lomaa meillä oli koe, ja löysin ne kaksi paperia jotka koetta varten piti lukea edellisenä iltana kello 23. Tänään saimme kokeen takaisin, ja arvosana oli 9/10, eli aika helvatan hyvin, vaikka itse sanonkin. Ranskalainen kaverini joka on käsitykseni mukaan aika haka koulussa sai saman arvosanan, joten tuntui ihan hyvältä. Ilmeisesti meidän ryhmämme (no käytännössä kaikki muut, koska minä en ollut kurssilla ensimmäisessä jaksossa) on jonkinasteinen musta hevonen, koska ensimmäisessä jaksossa kurssilaiset saivat aika huonoja numeroita, nyt sitten vaaka kääntyi ja näillä meni hyvin ja muilla kursseilla kehnommin. Asiathan ovat tietysti erit, joten sekin selittää jotain.

Tuntien huippukohta oli kun opettaja kysyi minulta jostain suomalaisesta nykykirjailijasta "joka on tosi hauska" ja minä menin lukkoon. (Tiesin että heikko tietämykseni suomalaisesta kirjallisuudesta kostautuisi vielä). Sen nimi on kuulemma [Pasolin] ja se on hirveän hauska. Hetki meni, mutta yksi ranskalainen joka omisti nettiyhteyden vilautti minulle wikipedia-artikkelia kirjailijasta. Kyllä, puhe oli Arto Paasilinnasta ja kirja oli Jäniksen vuosi. (Kyllä minä nyt Paasilinnan tiedän, satuin vain luulemaan että se on kuollut. Pikku vikoja). No, ensi viikolla seuraa jatkoa.

Tunneilta kävelin kaverin kanssa sille päin kunnes tajusin että oma koti oli ihan toisessa suunnassa. No, olinpas sosiaalinen. Puhuin siivoajatädin kanssa (meidän täytyy jossain vaiheessa vaihtaa nimiäkin, mutta olemme ihan teitittelyvaiheessa joten ehkei sittenkään) ja kuulemma joku on varastanut keittiöstä uunipellin. Peelot.

Ehdin juuri ja juuri käydä kaupassa ostamassa 250g vohvelia evääksi ennen ranskan kirjallisuuden tunteja. Sain viimein romaanin osan selityksen takaisin. Kuulemma olin ymmärtänyt kertojan ja näkökulman aika railakkaasti väärin (kuulkaahan, englannin kirjallisuudessa tämä on niin helppo ymmärtää. Flaubert on vaan outo mönkijä). Opettaja ei kuitenkaan hennonnut olla hirveän ankara arvostelussaan ulkomaalaiselle, joten periaatteessa sain ihan hyvän arvosanan, mutta pyysin kuitenkin mahdollisuutta uusia homma myöhemmin koska kuitenkin periaatteessa ryssin sen vähän (puolustuksekseni minä olin siis ensimmäinen joka työn teki, ja oletukset eivät olleet korkealla kun kukaan ei tiennyt miten homma pitäisi hoitaa. Toinen tyttö joka oli samalla kerralla puhumassa luokalle hoiti sen kuitenkin aika ihailtavasti).

Itse TD ("demo"-) oli hiukan raskas, sitä vaikeutti hieman taas vaihteeksi se että opettajan ja minun kirjani eroavat reippaasti toisistaan ja kun hän seikkailee sivulla 303, minun kirjassani ollaan parhaimmillaan sata sivua jäljessä. Puuh. Liioittelematta paljon voisi myös sanoa että opettaja puhuu TD:ssä nopeammin kuin massaluennolla, mikä minusta on hiukan nurinkurista.

Yleensä käyttäydyn tämän nimenomaisen opettajan seurassa kuin idiootti, jälkijättöinen ja yksinkertaisesti ulkona kaikesta. Loma ilmeisesti teki hyvää ja tällä kertaa sain suuni ihan aukikin ja hyödyllisiä asioita tuli ulos. CM:ssä liikuttiin kivasti populäärikirjallisuuden pariin, ja minullehan se oli kertausta syksyn populäärikirjallisuuden kurssilta niin pystyi hiukan rentoutumaankin. Ennen CM:ää puhuin hiukan syömisen lomassa japanilaistutulleni joka on täällä miehensä takia ja opiskelee ranskaa kai lähinnä sopeutuakseen tänne, koska kurssisuorituksia se ei aio saada. Pahoittelin sille Japanin tilannetta. Sillä ei itsellään onneksi ole perhettä juuri katastrofialueilla, mutta itsekin olisin aika seis jos Suomessa tapahtuisi vastaavaa. Se kysyi tapahtuuko Suomessa maanjäristyksiä ja minä vastasin ei kun me ei satuta olemaan juuri mannerlaattojen väleissä kuten ne valitettavasti on.

CM oli tosiaan mukava ja pidän oikeastaan kaikesta mikä liittyy populäärikirjallisuuteen. Tuntien jälkeen sitten sovin opettajan kanssa siitä että myöhemmin teen uuden tekstin selityksen. Paikalla oli vastasaapunut romanialaistyttö joka tarvitsi papereita. Minulla paperit oli (ja nyt opettaja tietää mitä piirtelen papereihini joka tunti :-o) mutta kopiohuone oli kiinni siltä päivältä, joten se sitten jäi. Kutsuin tytön siihen opiskeluryhmään jonka kai järjestämme, ehkä emme torstaina ja perjantaina. Itse en ole kovin valmistautunut siihen, koska saatan olla laittanut talteen/hukannut osan kurssin muistiinpanoista. Lappuset minulla on kaikki, mutta joskus olen tarvinnut käyttää eri vihkoa ja nyt se toinen vihko on jossain TÄYSIN TALLESSA.

Olen unohtanut ilmoittaa liikuntasuoritukseni kurssieni joukkoon. Ei sillä että aikoisin käyttää sen, mutta ihan siltä varalta että kaikki muu menee puihin.

Tässä tämän viikon virallinen "kouluposti".

Osaako joku sanoa onko adieu ranskaa vaiko saksan adjö? Ihmiset selittää minulle että "totta kai se on ranskaa, se tarkoittaa Jumalalle" mutta samat ihmiset eivät tunnu olevan tietoisia muiden kielten olemassaolosta.

Mistä nämä tulevat?

fr. bureau

sa. byro

ru. byrå

Taidan pistää tästä postia ranskalaisen kielitieteen opettajalle. Jos se vastaa tällä kertaa, saanpahan tietää.

Paris for dummies part II

Kuvat puoliksi feissariin, puoliksi picasaan niille joille sen jaan+ketkä lähettävät sähkiksensä minulle.

Jännästi kävi, just päinvastoin kuin mikä alkuperäinen suunnitelma oli. Siitä lisää myöhemmin, nyt väsyttää. Hips hips.

Jännästi saimme selville että venäläiset voittavat ranskalaiset. Ohhoh.

Mince

Koska elämässä voi aina luottaa siihen että jos hetkeksikään unohdat että elämä on pahaa, löytyy yleensä tapa jolla siitä saadaan vielä hankalampaa.

Ilmeisesti opiskelija-asuntola menee kiinni kesäkuun lopussa. Kuulemma vain yksi keskustassa sijaitseva yksikkö jää auki, ja erään siellä asuneen mukaan ko. paikka ei ole asumiskelpoinen. Muuttaessa minne tahansa muualle taas tulisi läpikäydä uudestaan periranskalainen "anna meille vanhempiesi syntymätiedot ja kolmen vuoden vuokra ennen kuin saat asua täällä".

...Vai niin.

Suunnitelma B lähenee. Tavarasta pitää hankkiutua sitä ennen eroon, mutta muuten I'm game.

Ja ei, juuri nyt en välitä siitä että käytin englantia.

Suunnitelma C:tä pitää vielä kokeilla ennen kuin luovutan ja toteutan B:n. Listasin ne luomisjärjestyksessä, en Death Con-järjestyksessä.

Toute la vie est un scène

Olen nyt piristynyt vähän. Pikkuisen pelkään että olen tulossa kipeäksi, mutta viikko lomaa antaa sille kivan ikkunan.

Näin Parasta Opettajaa ja suosittelin sille Fireflyta. Myöhemmin aloin miettiä josko ko. ope katsoo sarjansa ranskaksi vai englanniksi. Mal Reynolds ranskaksi? Iih.

Kerroin Madame L:lle kypäränostoseikkailustani ja se selitti miksi jotkut ranskalaiset joskus pitävät minua (ja muita ulkomaalaisia) idioottina (ks. Casquette). Se johtuu siitä että olen Pohjois-Euroopasta. No, eiväthän he sitä tiedä, mutta se näkyy siinä etten ilmehdi tarpeeksi. Täällä monotoninen äänensävy ja ilmeikkyyden vähyys tarkoittaa että toinen on vähän hidas. Ilmeisesti ääneni ei ole tarpeeksi laulavainen ja nouse ja laske aihepiirin mukaan (täällä jopa laulut nousevat ja laskevat riippuen siitä ovatko ne positiivisia vai negatiivisia aihepiireiltään). Opettaja sanoi että jos alan kehittämään intonaatiotani, ilmeet tulevat itsestään. Yritän siis kitkeä 21 vuotta kasvatusta itsestäni. Harjoitteluun siis yritän luoda jokaisesta keskustelusta spektaakkelin. Värinäkeihäs olisi ylpeä.

PS: Kuulemma pankkiasioiden hoito niin ettei kukaan muu ole kuulemassa tiliasioitani on luterilainen tapa suhtautua asiaan. Ranskalaiset ovat luottavaisempia, me taas pelätään liikaa rahojemme puolesta. En kommentoi.

Casquette

Juuri kun olen valmis myöntämään että ranskalaiset ovat sisäänlämpiäviä xenofobeja eivätkä ole kiinnostunut mistään ulkomaisesta (miinus musiikki ja televisio-ohjelmat), ainakaan muut kuin nuoret, tapaan pankkivirkailijan joka keskusteli innoissaan kanssani Turun palloseurasta. Siis Turun palloseurasta. TPS. Teps.

...

No minusta se oli outoa. Se tiesi myös kyseenomaisesta seurasta enemmän kuin minä, mutta se nyt ei paljoa vaadi.

Toinen, vähän negatiivisempi kohtaaminen syntyi kun menin kauppaan ja tutkailin kypäriä ja kysyin myyjältä tarvitaanko tähän ja tähän urheilulajiin erilainen kypärä vai riittääkö pyöräilykypärä. Myyjä käsitti kysymykseni väärin ja sanoi "ei, itseasiassa kypärä laitetaan suoraan päähän."

...

Niin. Minähän synnyin eilen.

Ostin kypärän siltikin, ensin meinasivat kusettaa hinnassa mutta loppujen lopuksi sain sen luvattuun hintaan. Jipii.

Valitettavasti se että ostin kypärän ei tarkoita sitä että olisin viimein hankkinut pyörän. Arvatkaa huviksenne mitä ostin sen sijaan.

Juhlistimme tänään kaverini syntymäpäiviä ja leivoimme sen kunniaksi omenapiirakan. Mieliala on korkeammalla kuin kertaakaan sitten tämän loman alun.

Leclerc, "se kallis kauppa", on itse asiassa osoittautunut tietyissä tuotteissa (paljon) halvemmaksi kuin muut. Ranskan valtion voi selittää yhdellä sanalla: valinta.

Vie sportive

Urheilu todella tekee hyvää. Kuntosaliopettajamme ei voinut tarkistaa tekniikkaamme painoja nostaessa, ja tein sen kai väärin. En kuitenkaan voi olla kauhean pahoillani tästä, koska nyt selkääni sattuu ellen pidä sitä suorana.

Je vais vers la maison...de Jules Verne

Kirjoitin ihan mielenkiinnosta latinan opettajalleni suomen sijamuodoista ja niiden ranskan kielisistä versioista ihan huvin vuoksi listan.

Skype toimii, ostin kuulokkeetkin. Tänään ensimmäiset testipuhelut. Vuhii.

Ranskan kirjallisuuden kurssi on haastava. Se mitä minä näen ei ole sama kuin opettajan näkemä, eikä tulkinnasta minun mielestäni voi olla väärässä, mutta näemmä periaatteessa voi. Huooh.

Tänään on Jules Vernen syntymäpäivät. Onnea Julle!

Tollo

Tollo on latinaa. Se tarkoittaa "(minä) menen". Sen perfektimuoto on tuli. Tarvitseeko sanoakaan, latinan tunneilla oli hauskaa.

Ostin mikin. Nyt siis voi jutella skypessäkin teidän kanssa jos kiinnostaa.

Vuoden vaihteen jälkeen tätä on tullut päivitettyä vähän harvemmin, mutta ehkä se tästä.

Eh

Hyvät uutiset? Skype toimii.
Huonot uutiset? Jätin mikrofonini kotiin koska ajattelin että Skypeä ei kuitenkaan saataisi toimimaan tämän vuoden puolella.
Yritän muistaa käydä ostamassa mikin.

Qui est Jésus?

Tämä päivä oli jokseenkin surkea kunnes iltaa kohden parani roimasti.

Myöhemmin puhuin muslimikaverini kanssa. On jokseenkin hankalaa selittää kuka Jeesus on, kun ei itsekään ole varma. Erimielisyydet Jeesuksen suhteesta Jumalaan ovat hajottaneet kirkkoa ja luoneet uusia uskontokuntia, joten siihen on vähän vaikea sanoa juuta eikä jaata. Ongelmana siis on se että yhden jumalan käsite on meille yhteistä, mutta pakkaa sekoittaa tämä kolmiyhtenäisyys. Onko Jeesus Jumala, osa Jumalaa, ja mikä ihme tämä pyhä Henki (isoilla?) sitten on? Onneksi pääsimme vasta Jeesukseen asti. Koska Jeesus esiintyy Koraanissa, sillä oli paljon enemmän tietoa Raamatun hahmoista kuin minulla Koraanin pääpelureista. Itse muistin vain että niiden profeetta Mouhammed (Muhammed näin suomalaisittain) meni naimisiin 9-vuotiaan kanssa. Kuulemma tämä on totta, mutta vain koska M:n paras kaveri tarjosi tytärtään sille eikä se oikein voinut kieltäytyäkään. Sitten ne kai eli yhdessä loppuelämänsä (M ei mennyt muiden kanssa naimisiin ja kyllähän se tyttö kasvoi, kun nyt verrataan länsimaalaisten järjestettyihin avioliittoihin niin ei se erityisen erikoista ollut, parin vuoden heitolla).

Niiden kannalta on sinänsä helppoa että Koraani on vain ja ainoastaan arabiaksi, eli periaatteessa kaikki lukevat samaa kirjaa (käännökset eivät ole oikeita Koraaneja). Raamattu taas (no, osa vanhaa Testamenttia) oli arameaksi, ja nykyään kieltä puhuu vain parisen sataa tuhatta ihmistä (toisaalta niin myös islantia :)), ja Raamattu itse on käännetty niin moneen kertaan ettei kukaan enää tiedä mikä oli virkkeiden alkuperäinen idea.

Kielellisesti ei kovin vahva päivä. Yleisen kielitieteen tunneilla setvittiin ranskaksi translitteroitua Yodan ja JarJar Binksin kieltä, ja luulin paria latinan kielen samaa italiaksi. Okei, italia on romaanisista kielistä kaikkein lähinnä latinaa, mutta silti. Punainen, se olen minä. Tai olin.

Kolmen eri aikataulun pitäminen ei kannata, koska päädyn seuraamaan vain yhtä niistä ja kaikki muut tunnit jää välistä. Milloinkahan ne venäjän tunnit olivatkaan.. Massaluennot ovat edelleen tuskaa. Niin paljon tuskaa. Joskus niiden opettajat ovat kuitenkin ihmisiä, joten niistä voi selvitäkin.

Sitten kun kurssivalinnat on lopullisesti tehty, varmaankin helpottaa, mutta nyt on vielä tämä ihmeellinen keveyden kipeys.

Ai niin, pitää olla tarkkana: parhaimmillaan paketti josta varmasti riittää suolaa lapsenlapsillesikin maksaa vain 31 senttiä, mutta siinä ei ole jodia. Aloinkin jo miettiä että jokin oli vialla. No, nyt on jodisuolaa. Jes. Ei kai neljän kuukauden puute mitään tee...vai?

En tunnista enää suomen kieltä. Suomensin tänään sanan linnunrata. Sitten aloin miettimään mikä ihme on rata. Tuli vain pyörä ja juna mieleen. Junarata? Hei, olinhan oikeilla jäljillä. Silti. Huolestuttavaa.

Le prof n'est pas là

Uuden lukukauden alussa kannattaa varautua siihen että opettaja ei ole paikalla. Vaihtareille tämä on siitä upeaa että vaikka tunneille raahautuminen turhan takia voikin rasittaa, aikaa jää mukavasti muiden kurssien pohtimiseen.

Menin tänään huvin vuoksi venäjän tunneille. Vaikka siitä, kun viimeksi opiskelin venäjää onkin kulunut jo viisi vuotta, en ollut täysin ulkona siitä mitä tunneilla puhuttiin (kyse on siis alkeiskurssista, joka alkoi syksyllä). En tiedä vielä menenkö takaisin. Ohjelmassa on jo muutenkin latina ja englanti, ja mietin pitäisikö espanjaakin yrittää. Pohdintaa pohdintaa.

Mme L oli tänään(kin) poissa, kuten viime viikollakin. Ehkä kurssi vielä joskus alkaakin.

Latinan ensimmäiset tunnit oli jo viime perjantaina (kurssit siis alkoivat viime viikolla, en vain kirjoittanut siitä tänne). Opettaja vaihtui ensimmäisestä lukukaudesta, eivätkä opettajat vaihtaneet minkäänlaisia "tästä kerroin heille viimeksi"-lappusia joten käytännössä melkein sama kuin menisi uudestaan ensimmäiselle kurssille, nyt vain meiltä kai jo odotetaan 1., 2. ja 3. taivutuksen osaaminen. Huhheijaa.

Käyn "sitä pahaa kurssia" nyt vain yhden opettajan kanssa, eli sen uuden naisen. Ihan kivaa. Ensimmäisillä tunneilla käytiin läpi sama teksti kuin mitä sen miehen kanssa käytiin jo ennen joulua, joten leppoisaa menoa. Ihmeesti löytyi uuttakin asiaa kun ruotimaan lähdettiin.

Ai niin, ja se scifi-elokuva joka on allegoria Jugoslavian sodalle ei olekaan elokuva vaan Star Trek: Deep space nine. Upea opettaja. Harmi ettei se opeta mitään käteviä kursseja nyt.

Nyt sitten valitaan kursseja, kokeillaan, viskataan menemään ja tullaan takaisin häntä koipien välissä, vain päättäkseen että käy tuon kurssin sittenkin koto-Suomessa (minä paljasta mitään).

Hauska hetki Pariisissa: kävellessäni Eiffelin tornille kuulen juttelua takaani, ja siinä on kaksi ruotsalaista miestä. Käänsin pääni hivenen liian nopeasti, joten ne huomasivat ja sanoivat "Hey" (eivät ne voineet sanoa 'Hej', eivät ne kuulleet minun puhuvan). Huikkasin takaisin nolon hein ja kiristin tahtia. Tulevaisuutta varten tulee kehitellä maa josta väitän tulevani jos mokailen julkisilla paikoilla.

allegoria: fr. allégorie -> lat. allegoria -> gr. ἀλληγορία "verhottu kieli, kuvainnollinen"

Enfin à Paris

Jos olisin tiennyt kuinka kivuliaan helppoa Pariisiin meno Ranskassa on, olisin tehnyt tämän jo ensimmäisellä viikolla. No, oppia ikä kaikki.
Ihmiset jotka eivät ole Facebookissa lähettäkööt pyynnön sähköpostilla jotta voin jakaa kuvia matkasta heidän kanssaan.
En ole vielä ihan päättänyt mitä teen matkaselostuksen kanssa.

Adieu

Eittämättä paras vaihtari täällä lähtee viiden päivän sisällä, joten hän kutsui meidät kaikki ulos. Mitäs siinä sitten. Kyyneleitä, naurua ja tanssia. Pähkinänkuoressa. Kokeilin jopa karaokea ensimmäistä kertaa. Se meni paremmin kuin alunperin kuvittelin, huomio ei ollut edes vähän minussa kun minä ja kaverit huudettiin kaikki mikkiin (joka ei muuten ehkä ollut edes päällä) kaikki vähän eri rytmissä. What's my age again, en effet. Ei se kuitenkaan ihan kunnon laulua ole, joten jos oikeasti haluaa ilmaista itseään pitää joko vaihtaa paikkaa tai ilmaisuvälinettä.

Yritin eilen yliopistolle katsastamaan sopivia kursseja. Olin näemmä edellä aikataulusta ja kurssit alkavat vasta 17. pv, ja aikataulut tulevat esim. englantiin vasta loppuviikosta. Joskus annetaan vähän periksi. Kivaahan se. Muissa tiedekunnissa kurssit alkoivat jo, alkavat myös 17. tai vasta 31.

Alan pikku hiljaa epäilemään oliko viisasta valvoa 35 tuntia saadakseni rytmini kuntoon vain kadottaakseni sen heti seuraavana yönä. Kistus.

Vacances..

Saako sen jo myöntää? Loma ei tee minulle hyvää. Eilen/tänään tuli taas vedettyä nuit blanche, eli uneton yö. Olen nyt ollut hereillä 33 ja puoli tuntia. Ei se vielä issikkalentoa edeltävää valvomista peittoa, mutta kuitenkin hämmästyttää miten olen näinkin työkykyinen. Kuten viimeksikin, aamuyöstä tuntui vähän pahalta mutta sitten tuli oikein virkeä olo. En suosittele tätä kuitenkaan toistettavaksi kovin usein. Ainoastaan jos rytmi on tarpeeksi pahasti sekaisin, kuten lomilla usein pääsee käymään.

Tiedekuntien alkamisajankohdat vaihtelevat. IT:llä alkaa vasta 31. tammikuuta, meillä alkaa 15. pv:n paikkeilla ja taloustieteilijöillä (jos oikein muistan) alkaa huomenna. Hm. Voisi siis alkaa pikku hiljaa päättämään mitä sitä opiskelisi seuraavan lukukauden. Humanistit tai vielä tarkemmin kielistit ovat täällä jopa opinto-oppaan aikaan (paremmin kuin JYU:lla, kumminkin), siitäkin voi selata, tosin vastaava opus löytyy myös netistä. Aikataulut täytyy kuitenkin ravata yliopistolta.

Täällä on nyt jotenkin "jos onko tullut syksy nyt talven keskelle"-meno päällä. Lukemat vaihtelevat +5 ja +13 välillä ja satanut on suhteellisen usein.

Kävelin katedraalille (puolitoistatuntia matkoihin) ja patsaat piti jotain ihme ääntä, kysyin ohikulkijaltakin mikä ihme oli meneillään. Ehkä on parempi pysyä kauempana, jos ne patsaat eivät olekaan niitä joita on kunnostettu (ne on isoja. Yksi putoaa päällesi, se on nirri pois).

Eilen tuli makeannälkä, joten tein suklaakakun. Olihan se ihan hyvää, mutta kun en kuitenkaan itse erityisemmin suklaakakuista pidä enkä jaksa niitä ikuisestikaan raijata kavereille, taidan suunnata ruoanlaittointoni muihin raaka-aineisiin. Esim. nytkin on vajaa kolmen kilon pussi porkkanoita ja kaali tuhottavana. Salaatti ja ruoka samassa kasviksessa. Arvostan.

Hyödyllisyys palatkoon elämään huomenna, tai milloin nyt siltä alkaa tuntua. Olin perjantaina vielä tosi toiminnallinen, sitten yksi meno meni ristiin toisen kanssa ja sen jälkeen meni hassuiluksi.

Acte de naissance

Nyt se sitten viimein tuli. Pisteenä iin päälle. Sain kirjeen jossa pyydetään syntymätodistusta. Isän nimi, äidin nimi, sitä rataa. Varmistin vielä asuntolan toimistolta että sitä nyt todellakin vaaditaan. Ihan vielä äärimmilleen tilanteen jännitti se, että väliaikainen virkailija joka ei ymmärtänyt mistään mitään alkoi kääntää paperia ranskasta englantiin nettisanakirjan avulla JA juuri kun olin repäisemässä paperin takaisin itselleni ja juoksemassa pakoon koko tilannetta, virkailijan radio alkoi soittaa the Rasmuksen "In the Shadows"-kappaletta.

Nyt siis hiukan ärsyttää pottuaivot.

Ei koskaan kannata puhua vaihtareille jotka ovat olleet täällä puoli vuotta ja palavat jo halusta päästä kotiin. Juuri ennen kotiinlähtöään ne saavat luvan laukoa totuuksia täälläolostaan ja kuten jokainen suomalainen tietää, paha olo tarttuu paljon helpommin kuin hyvä olo. Nämä kaksi nimenomaista laskivat päiviä poistumiseensa.

Tänään on kansainvälinen hassun kävelyn päivä, itse vedin jo rundia pihalla. Ihmiset ei tunnu tuntevan Monty Pythonia. Mitähän nämä tyypit katsovat?

Hyvinä puolina tapasin eilen illalla yhden kaverini ja sitä oli tosi mukava nähdä parin viikon tauon jälkeen. Oli kiva huomata että ainakin yksi ihminen odotti minun paluutani.

Ai niin, ja ruokalan setä halusi että toisin sille Suomen kahden euron kolikon, viidenkymmenen sentin kolikon ja viiden sentin kolikon. Vaihto suoritettiin tänään ja se vaikutti iloiselta kun pääsi täydentämään kokoelmaansa (Suomi oli niitä muutamia mitkä siltä vielä puuttui).

Tänään oli koe. Kelloa ei näkynyt missään, kiinalaiset kuiskutteli keskenään melkein koko ajan ja minä sekoilin paperille ihan mitä sattui. Ihme kyllä, kaikki kohdat tulivat silti käytyä läpi. Kuten naamakirjaa lukeneet ranskankielentaitoiset/google traductionia käyttävät jo tietävätkin: kun opettajasi antaa vaihtoehdot perustelukaavan tai tiivistelmän väliltä, ikinä ei pidä valita tiivistelmää. En vieläkään tiedä miksi niin tein. Aivohiiri tai jotain. Toisaalta, huomasin puolessavälissä tiivistelmää että olin kirjoittanut tekstin teesin päin prinkkalaa erääseen toiseen tehtävään, joten ehkä oli hyvä että näin kävi, koska nyt pystyin korjaamaan virheeni.

Huomenna on koe, josta en pääse läpi. Tämä ei ole masennusta, olen aivan tosissani. Ranskalaisetkaan eivät ymmärrä mitä kurssin aikana tapahtui.

rundi (ssss. =sairaan siisti stadin slangi) <- round (eng.) <- rond, ronde (fr.) <- retundus (lat.vulg.) <- rotundus (lat.) joka tulee rotasta joka tarkoittaa pyörää.

Amiens, tu m'as manqué

Kaksi viikkoa Suomessa tuntui yllättävän pitkältä. Lisäpituutta toi uusivuosi, jonka vietin kavereiden kanssa niiden mökille (kiitos seurasta, jos katsotte tätä). Siellä tuli ihan uudelleen tutustuttua lumeen ja kylmään ja huomattiin että onhan siitä ennenkin selvitty.

Mitäs tässä. Aamulla viimeiset punnitukset matkalaukulle, sitten laukku autoon ja menoksi. Lentokentällä pikaiset jäähyväiset ja sitten vapaata tepastelua kunnes lentokoneeseen pääsi. Pariisissa sitten lentokentän omaan TGValiin (airport shuttle) jolla huristeltiin taasen T2:n. Siellä ostin junalipun Amiensiin, ja se oli nyt taas tavalliseen tapaan juna-vaihtuu-linja-autoon-puolessa-välissä-linja. Amiensissa sitten otti taas tutun paikallislinja-auton ja hämmästeli kaupungin jouluvaloja ajoneuvon liikkuessa. Kotikäytävällä tapasinkin sitten jo ensimmäisen kaverin (kello oli yhdentoista jälkeen, joten lykästihän siinäkin) ja vaihdettiin hiukan kuulumisia ennen kuin tulin kotiin.

En tiedä miksi selostin tuon koko revahkan. Ehkä siksi jotta voisin myöhemmin käyttää samaa suunnitelmaa. Ehkä siitä on jollekin apua myöhemmin.

Päätä särkee. Nukkumaan.

En edes käyttänyt sanaa "kampus", mutta se tarkoittaa peltoa. Näin.

Vaihtaessani junasta linja-autoon erittäin avulias pariskunta käski minun tulla niiden mukana (olin vähän ulalla) ja se mies vielä nosti matkalaukkunikin linja-autoon ihan pyytämättä. Sen kyllä sanon, herttaisia ja avuliaita ranskalaiset ainakin osaavat olla.