Kaksi viikkoa Suomessa tuntui yllättävän pitkältä. Lisäpituutta toi uusivuosi, jonka vietin kavereiden kanssa niiden mökille (kiitos seurasta, jos katsotte tätä). Siellä tuli ihan uudelleen tutustuttua lumeen ja kylmään ja huomattiin että onhan siitä ennenkin selvitty.
Mitäs tässä. Aamulla viimeiset punnitukset matkalaukulle, sitten laukku autoon ja menoksi. Lentokentällä pikaiset jäähyväiset ja sitten vapaata tepastelua kunnes lentokoneeseen pääsi. Pariisissa sitten lentokentän omaan TGValiin (airport shuttle) jolla huristeltiin taasen T2:n. Siellä ostin junalipun Amiensiin, ja se oli nyt taas tavalliseen tapaan juna-vaihtuu-linja-autoon-puolessa-välissä-linja. Amiensissa sitten otti taas tutun paikallislinja-auton ja hämmästeli kaupungin jouluvaloja ajoneuvon liikkuessa. Kotikäytävällä tapasinkin sitten jo ensimmäisen kaverin (kello oli yhdentoista jälkeen, joten lykästihän siinäkin) ja vaihdettiin hiukan kuulumisia ennen kuin tulin kotiin.
En tiedä miksi selostin tuon koko revahkan. Ehkä siksi jotta voisin myöhemmin käyttää samaa suunnitelmaa. Ehkä siitä on jollekin apua myöhemmin.
Päätä särkee. Nukkumaan.
En edes käyttänyt sanaa "kampus", mutta se tarkoittaa peltoa. Näin.
Vaihtaessani junasta linja-autoon erittäin avulias pariskunta käski minun tulla niiden mukana (olin vähän ulalla) ja se mies vielä nosti matkalaukkunikin linja-autoon ihan pyytämättä. Sen kyllä sanon, herttaisia ja avuliaita ranskalaiset ainakin osaavat olla.
No comments:
Post a Comment