Monday, March 7, 2011

Toute la vie est un scène

Olen nyt piristynyt vähän. Pikkuisen pelkään että olen tulossa kipeäksi, mutta viikko lomaa antaa sille kivan ikkunan.

Näin Parasta Opettajaa ja suosittelin sille Fireflyta. Myöhemmin aloin miettiä josko ko. ope katsoo sarjansa ranskaksi vai englanniksi. Mal Reynolds ranskaksi? Iih.

Kerroin Madame L:lle kypäränostoseikkailustani ja se selitti miksi jotkut ranskalaiset joskus pitävät minua (ja muita ulkomaalaisia) idioottina (ks. Casquette). Se johtuu siitä että olen Pohjois-Euroopasta. No, eiväthän he sitä tiedä, mutta se näkyy siinä etten ilmehdi tarpeeksi. Täällä monotoninen äänensävy ja ilmeikkyyden vähyys tarkoittaa että toinen on vähän hidas. Ilmeisesti ääneni ei ole tarpeeksi laulavainen ja nouse ja laske aihepiirin mukaan (täällä jopa laulut nousevat ja laskevat riippuen siitä ovatko ne positiivisia vai negatiivisia aihepiireiltään). Opettaja sanoi että jos alan kehittämään intonaatiotani, ilmeet tulevat itsestään. Yritän siis kitkeä 21 vuotta kasvatusta itsestäni. Harjoitteluun siis yritän luoda jokaisesta keskustelusta spektaakkelin. Värinäkeihäs olisi ylpeä.

PS: Kuulemma pankkiasioiden hoito niin ettei kukaan muu ole kuulemassa tiliasioitani on luterilainen tapa suhtautua asiaan. Ranskalaiset ovat luottavaisempia, me taas pelätään liikaa rahojemme puolesta. En kommentoi.

3 comments:

  1. Tuo hitauspointti olikin aika jännä tieto. Ei varmaan tarvii paljon keskustellakaan sit siitä, mitä ne on mieltä Pohjois-Eurooppalaisesta turistista, joka ilmeettömänä latelee kirjastaan fraasiranskaa.

    ReplyDelete
  2. Ups, nolo typo. No, onhan vasta aamu,

    ReplyDelete
  3. Jep, Suomessa sanotaan ettei saa ilmeillä tai antaa itsestään järkijättöisen kuvan, täällä mennään toiseen suuntaan.

    ReplyDelete