Demain je meurs la la lallallaaa

Olen aika samassa tilanteessa kuin viikko sitten. Huomenna on koe, enkä minä ole lukenut yhtään (älä siinä jeesustele, kyllä minulla on oikeus hetkellisiin tyhmyyden hetkiin jos niin päätän. Tässä tapauksessa vain hetki kesti viikon). Minä en vain pysty näkemään niitä pieniä vivahteita jotka opettaja näkee näissä varmasti upeissa ranskalaisen kirjallisuuden huipputeoksissa.

Vaihtoehtoni huomista varten on joko

1)mennä kokeeseen ja kokeilla josko saisin aikaan dissértationin, vaikken sellaista ole eläissäni tehnyt. Yritän leikkiä henkilöä joka näkee hahmon kypärän kuvailun olevan metafora sen persoonattomuudelle.

2) mennä kokeeseen, katsoa opettajaa kaksi sekuntia ennen kuin juoksen pois luokasta niin nopeasti kuin pystyn

3) teeskennellä kipeää

4) lopettaa vaihto tähän (se olisi kyllä vähän epätoivoista, yhden kurssin vuoksi) ja kohdata seuraamukset

5) mennä kokeeseen ja kirjoittaa paniikissa suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi.

Minulla on paljon lisää näitä vaihtoehtoja, mutta taitaa olla turhaa jatkaa.

Tunsin itseni tänään todella yksinäiseksi ja masentuneeksi. Sitten menin kuntosalille, jossa opettaja oli kehitellyt ihan minua varten päivän ohjelman ja antoi minulle paperin jonka ohjeita sitten noudatin seuraavat tunti 50 minuuttia. Auttoi. Pasilan Helga oli siis oikeassa.

Tänään juteltiin eponismisistä adjektiiveista. Suurin osa suomalaisista kirjailijoista, poliitikoista sun muista saa -ien-päätteen, mutta Jean Sibeliukselle ei kuullemma ole mitään sellaista. Ei se kyllä Kekkostakaan tunne, joten... Alvar Aalto saisi "aaltolien"-muodon.

Englannin tunnit menivät nopeasti ohi. Jos koskaan ihmettelitte miksi fiktiossa aina tuijotetaan ankkalampea ja löydetään siitä tarkoitusta elämälle...Luulen että opettaja käyttää sanaa tekopyhä väärin, mutta voin olla väärässäkin.

Edit: päätin sitten mennä vaihtoehtoon "ei mitään ylläolevista" ja aloin tehdä kielitieteen läksyjä. Kielitiedettä minä ymmärrän. Päätän huomenna mitä teen kirjallisuuden kanssa.