Saako sen jo myöntää? Loma ei tee minulle hyvää. Eilen/tänään tuli taas vedettyä nuit blanche, eli uneton yö. Olen nyt ollut hereillä 33 ja puoli tuntia. Ei se vielä issikkalentoa edeltävää valvomista peittoa, mutta kuitenkin hämmästyttää miten olen näinkin työkykyinen. Kuten viimeksikin, aamuyöstä tuntui vähän pahalta mutta sitten tuli oikein virkeä olo. En suosittele tätä kuitenkaan toistettavaksi kovin usein. Ainoastaan jos rytmi on tarpeeksi pahasti sekaisin, kuten lomilla usein pääsee käymään.
Tiedekuntien alkamisajankohdat vaihtelevat. IT:llä alkaa vasta 31. tammikuuta, meillä alkaa 15. pv:n paikkeilla ja taloustieteilijöillä (jos oikein muistan) alkaa huomenna. Hm. Voisi siis alkaa pikku hiljaa päättämään mitä sitä opiskelisi seuraavan lukukauden. Humanistit tai vielä tarkemmin kielistit ovat täällä jopa opinto-oppaan aikaan (paremmin kuin JYU:lla, kumminkin), siitäkin voi selata, tosin vastaava opus löytyy myös netistä. Aikataulut täytyy kuitenkin ravata yliopistolta.
Täällä on nyt jotenkin "jos onko tullut syksy nyt talven keskelle"-meno päällä. Lukemat vaihtelevat +5 ja +13 välillä ja satanut on suhteellisen usein.
Kävelin katedraalille (puolitoistatuntia matkoihin) ja patsaat piti jotain ihme ääntä, kysyin ohikulkijaltakin mikä ihme oli meneillään. Ehkä on parempi pysyä kauempana, jos ne patsaat eivät olekaan niitä joita on kunnostettu (ne on isoja. Yksi putoaa päällesi, se on nirri pois).
Eilen tuli makeannälkä, joten tein suklaakakun. Olihan se ihan hyvää, mutta kun en kuitenkaan itse erityisemmin suklaakakuista pidä enkä jaksa niitä ikuisestikaan raijata kavereille, taidan suunnata ruoanlaittointoni muihin raaka-aineisiin. Esim. nytkin on vajaa kolmen kilon pussi porkkanoita ja kaali tuhottavana. Salaatti ja ruoka samassa kasviksessa. Arvostan.
Hyödyllisyys palatkoon elämään huomenna, tai milloin nyt siltä alkaa tuntua. Olin perjantaina vielä tosi toiminnallinen, sitten yksi meno meni ristiin toisen kanssa ja sen jälkeen meni hassuiluksi.
No comments:
Post a Comment