Casquette

Juuri kun olen valmis myöntämään että ranskalaiset ovat sisäänlämpiäviä xenofobeja eivätkä ole kiinnostunut mistään ulkomaisesta (miinus musiikki ja televisio-ohjelmat), ainakaan muut kuin nuoret, tapaan pankkivirkailijan joka keskusteli innoissaan kanssani Turun palloseurasta. Siis Turun palloseurasta. TPS. Teps.

...

No minusta se oli outoa. Se tiesi myös kyseenomaisesta seurasta enemmän kuin minä, mutta se nyt ei paljoa vaadi.

Toinen, vähän negatiivisempi kohtaaminen syntyi kun menin kauppaan ja tutkailin kypäriä ja kysyin myyjältä tarvitaanko tähän ja tähän urheilulajiin erilainen kypärä vai riittääkö pyöräilykypärä. Myyjä käsitti kysymykseni väärin ja sanoi "ei, itseasiassa kypärä laitetaan suoraan päähän."

...

Niin. Minähän synnyin eilen.

Ostin kypärän siltikin, ensin meinasivat kusettaa hinnassa mutta loppujen lopuksi sain sen luvattuun hintaan. Jipii.

Valitettavasti se että ostin kypärän ei tarkoita sitä että olisin viimein hankkinut pyörän. Arvatkaa huviksenne mitä ostin sen sijaan.

Juhlistimme tänään kaverini syntymäpäiviä ja leivoimme sen kunniaksi omenapiirakan. Mieliala on korkeammalla kuin kertaakaan sitten tämän loman alun.

Leclerc, "se kallis kauppa", on itse asiassa osoittautunut tietyissä tuotteissa (paljon) halvemmaksi kuin muut. Ranskan valtion voi selittää yhdellä sanalla: valinta.