Tänään meillä oli ranskalaista kielitiedettä. Perinteisesti olen periaatteesta inhonnut kielitiedettä, mutta täällä olen jotenkin alkanut pitämään siitä (kielitiede on laaja ala: sanojen alkuperä ja sanakirjojen ja kielioppien historia=upeaa, larynxien labialisaatio=IIIIK). Jos muistatte, ennen lomaa meillä oli koe, ja löysin ne kaksi paperia jotka koetta varten piti lukea edellisenä iltana kello 23. Tänään saimme kokeen takaisin, ja arvosana oli 9/10, eli aika helvatan hyvin, vaikka itse sanonkin. Ranskalainen kaverini joka on käsitykseni mukaan aika haka koulussa sai saman arvosanan, joten tuntui ihan hyvältä. Ilmeisesti meidän ryhmämme (no käytännössä kaikki muut, koska minä en ollut kurssilla ensimmäisessä jaksossa) on jonkinasteinen musta hevonen, koska ensimmäisessä jaksossa kurssilaiset saivat aika huonoja numeroita, nyt sitten vaaka kääntyi ja näillä meni hyvin ja muilla kursseilla kehnommin. Asiathan ovat tietysti erit, joten sekin selittää jotain.
Tuntien huippukohta oli kun opettaja kysyi minulta jostain suomalaisesta nykykirjailijasta "joka on tosi hauska" ja minä menin lukkoon. (Tiesin että heikko tietämykseni suomalaisesta kirjallisuudesta kostautuisi vielä). Sen nimi on kuulemma [Pasolin] ja se on hirveän hauska. Hetki meni, mutta yksi ranskalainen joka omisti nettiyhteyden vilautti minulle wikipedia-artikkelia kirjailijasta. Kyllä, puhe oli Arto Paasilinnasta ja kirja oli Jäniksen vuosi. (Kyllä minä nyt Paasilinnan tiedän, satuin vain luulemaan että se on kuollut. Pikku vikoja). No, ensi viikolla seuraa jatkoa.
Tunneilta kävelin kaverin kanssa sille päin kunnes tajusin että oma koti oli ihan toisessa suunnassa. No, olinpas sosiaalinen. Puhuin siivoajatädin kanssa (meidän täytyy jossain vaiheessa vaihtaa nimiäkin, mutta olemme ihan teitittelyvaiheessa joten ehkei sittenkään) ja kuulemma joku on varastanut keittiöstä uunipellin. Peelot.
Ehdin juuri ja juuri käydä kaupassa ostamassa 250g vohvelia evääksi ennen ranskan kirjallisuuden tunteja. Sain viimein romaanin osan selityksen takaisin. Kuulemma olin ymmärtänyt kertojan ja näkökulman aika railakkaasti väärin (kuulkaahan, englannin kirjallisuudessa tämä on niin helppo ymmärtää. Flaubert on vaan outo mönkijä). Opettaja ei kuitenkaan hennonnut olla hirveän ankara arvostelussaan ulkomaalaiselle, joten periaatteessa sain ihan hyvän arvosanan, mutta pyysin kuitenkin mahdollisuutta uusia homma myöhemmin koska kuitenkin periaatteessa ryssin sen vähän (puolustuksekseni minä olin siis ensimmäinen joka työn teki, ja oletukset eivät olleet korkealla kun kukaan ei tiennyt miten homma pitäisi hoitaa. Toinen tyttö joka oli samalla kerralla puhumassa luokalle hoiti sen kuitenkin aika ihailtavasti).
Itse TD ("demo"-) oli hiukan raskas, sitä vaikeutti hieman taas vaihteeksi se että opettajan ja minun kirjani eroavat reippaasti toisistaan ja kun hän seikkailee sivulla 303, minun kirjassani ollaan parhaimmillaan sata sivua jäljessä. Puuh. Liioittelematta paljon voisi myös sanoa että opettaja puhuu TD:ssä nopeammin kuin massaluennolla, mikä minusta on hiukan nurinkurista.
Yleensä käyttäydyn tämän nimenomaisen opettajan seurassa kuin idiootti, jälkijättöinen ja yksinkertaisesti ulkona kaikesta. Loma ilmeisesti teki hyvää ja tällä kertaa sain suuni ihan aukikin ja hyödyllisiä asioita tuli ulos. CM:ssä liikuttiin kivasti populäärikirjallisuuden pariin, ja minullehan se oli kertausta syksyn populäärikirjallisuuden kurssilta niin pystyi hiukan rentoutumaankin. Ennen CM:ää puhuin hiukan syömisen lomassa japanilaistutulleni joka on täällä miehensä takia ja opiskelee ranskaa kai lähinnä sopeutuakseen tänne, koska kurssisuorituksia se ei aio saada. Pahoittelin sille Japanin tilannetta. Sillä ei itsellään onneksi ole perhettä juuri katastrofialueilla, mutta itsekin olisin aika seis jos Suomessa tapahtuisi vastaavaa. Se kysyi tapahtuuko Suomessa maanjäristyksiä ja minä vastasin ei kun me ei satuta olemaan juuri mannerlaattojen väleissä kuten ne valitettavasti on.
CM oli tosiaan mukava ja pidän oikeastaan kaikesta mikä liittyy populäärikirjallisuuteen. Tuntien jälkeen sitten sovin opettajan kanssa siitä että myöhemmin teen uuden tekstin selityksen. Paikalla oli vastasaapunut romanialaistyttö joka tarvitsi papereita. Minulla paperit oli (ja nyt opettaja tietää mitä piirtelen papereihini joka tunti :-o) mutta kopiohuone oli kiinni siltä päivältä, joten se sitten jäi. Kutsuin tytön siihen opiskeluryhmään jonka kai järjestämme, ehkä emme torstaina ja perjantaina. Itse en ole kovin valmistautunut siihen, koska saatan olla laittanut talteen/hukannut osan kurssin muistiinpanoista. Lappuset minulla on kaikki, mutta joskus olen tarvinnut käyttää eri vihkoa ja nyt se toinen vihko on jossain TÄYSIN TALLESSA.
Olen unohtanut ilmoittaa liikuntasuoritukseni kurssieni joukkoon. Ei sillä että aikoisin käyttää sen, mutta ihan siltä varalta että kaikki muu menee puihin.
Tässä tämän viikon virallinen "kouluposti".
Osaako joku sanoa onko adieu ranskaa vaiko saksan adjö? Ihmiset selittää minulle että "totta kai se on ranskaa, se tarkoittaa Jumalalle" mutta samat ihmiset eivät tunnu olevan tietoisia muiden kielten olemassaolosta.
Mistä nämä tulevat?
fr. bureau
sa. byro
ru. byrå
Taidan pistää tästä postia ranskalaisen kielitieteen opettajalle. Jos se vastaa tällä kertaa, saanpahan tietää.
No comments:
Post a Comment