Eittämättä paras vaihtari täällä lähtee viiden päivän sisällä, joten hän kutsui meidät kaikki ulos. Mitäs siinä sitten. Kyyneleitä, naurua ja tanssia. Pähkinänkuoressa. Kokeilin jopa karaokea ensimmäistä kertaa. Se meni paremmin kuin alunperin kuvittelin, huomio ei ollut edes vähän minussa kun minä ja kaverit huudettiin kaikki mikkiin (joka ei muuten ehkä ollut edes päällä) kaikki vähän eri rytmissä. What's my age again, en effet. Ei se kuitenkaan ihan kunnon laulua ole, joten jos oikeasti haluaa ilmaista itseään pitää joko vaihtaa paikkaa tai ilmaisuvälinettä.
Yritin eilen yliopistolle katsastamaan sopivia kursseja. Olin näemmä edellä aikataulusta ja kurssit alkavat vasta 17. pv, ja aikataulut tulevat esim. englantiin vasta loppuviikosta. Joskus annetaan vähän periksi. Kivaahan se. Muissa tiedekunnissa kurssit alkoivat jo, alkavat myös 17. tai vasta 31.
Alan pikku hiljaa epäilemään oliko viisasta valvoa 35 tuntia saadakseni rytmini kuntoon vain kadottaakseni sen heti seuraavana yönä. Kistus.
No comments:
Post a Comment