Yritin aiemmin jo huojentaa masentuneista kirjoituksistani huolestuneita lukijoita, mutta netti ei toiminut. Minulla siis oli maha kipeänä ja muutenkin aika kauhea olo (maanantai, vähän tiistaita), jopa eräs opettaja pystyi näkemään että olin kipeä (ja hän on nähnyt minut ehkä kolme kertaa aiemmin). Nukuin kuitenkin paljon ja söin hyvin, ja nyt tuntuu paremmalta. Kuulemma paikallisillakin on jotain vastaavaa, joten se ei välttämättä olekaan maitotuotteista (mikä on toivottavaa, koska täällä laktoosi-intoleranssi voi muodostua kuolettavaksi).
Suhtautumisongelmani ratkesi myös kunhan annoin itselleni luvan käydä läpi saman vaiheen kuin Islannissa: ensin pitää murtua jotta voi riipiä itsensä kuntoon ja alkaa toimia. Toiset hoitavat homman epäilemättä eri tavalla, minä näin. Se pitää vain hyväksyä eikä yrittää estellä sitä ja miettiä mitä muut ajattelevat sekoilustasi.
Ja keskiviikkoon:
Nyt en voi lakata hymyilemästä. En vaan voi. En käsitä. Miten voi käydä näin? :D
En nyt kerro koko tarinaa, mutta menin tosiaan yhteen nuorten iltaan ja pääsin viimein juttelemaan natiivien kanssa enkä takellellut melkein yhtään, ja kaksi eri tyyppiä kehui ranskaani. Elämä on hyvää. Siellä oli tosi kivaa, olin ihan pihalla mutta niinhän minä aina. Ja tuo on jokaviikkoinen juttu, joten voin mennä takaisinkin. Upeaa.
Maailma on.. hämmentävä. Heh.
Wednesday, September 29, 2010
Monday, September 27, 2010
Malade à l'étranger, l'espoir de tous étudiants
En tiedä olenko kipeä, tottumaton paikalliseen ruokaan, repäissyt lihakseni vai laktoosivammainen, (tai jokin upea yhdistelmä kaikkia edellisiä) mutta nyt ei jokatapauksessa ole hyvä olo. Jos huomiseen mennessä ei olo parane, pääsen tutustumaan paikalliseen lääkäritoimintaan. Jos vain voin, vältän kyllä mielelläni, koska paikallinen järjestelmä ei vaikuta kovin lupaavalta. Ilmeisesti huolehtimalla liikaa voi saattaa itsensä kipeäksi. Älkää yrittäkö tätä kotona, lapset.
Sunday, September 26, 2010
On ne me cassera pas..ou quoi?
Viimeistään perjantaina alkoi näkyä merkkejä jonkinasteisesta.. sopeutumisongelmasta. Tuo sana ei itseasiassa kuvaa tilannetta, mutta olkoon. Edellisestä koulujulkaisusta voi huomata että hienoista kielteisyyttä on ollut ilmassa.
Sitä ei oikeastaan laukaissut mikään erityinen tapahtuma. Lauantaina tilanne oli jo pidemmälle kehittynyt (ja silloin oli vielä vähemmän syytä, näin jälkeenpäin katsoen), ja se oli vähän menoa sen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään täysi murtuma (tyylillä "poraan pitkin Ranskan katuja"), vaan enemmänkin jatkuva mielialojen vaihtelu täysi turmiosta mielihyvään ja takaisin turmioon. Minusta kyseessä ei ole vielä kulttuurishokki, vaan enemmänkin se epävarmuusvaihe joka miltei väistämättä seuraa siitä kun ihminen laitetaan uuteen ympäristöön yksin ja oletetaan tämän säilyvän joka hetki täysin toimintakykyisenä. Näin ajatellen en ehkä olekaan koskaan kärsinyt kulttuurishokista, vaan nimenomaan tästä em. tilasta. Samankaltaisuuttahan siis on, mutta tässä vaiheessa en vielä masentele ihmisten käytöksestä. Tai sitten vain taistelen taas lokerointia vastaan.
Oli miten oli, pitää antaa itselleen lupa ahdistua.
-Syö hyvin, JUO (nestehukka *ei* ole kaverisi), possuile hieman ja sen jälkeen aletaan käymään listaamalla läpi asioita mitkä eniten aiheuttavat pahaa oloa.
-Yritä olla oma paras ystäväsi ja mieti mitä sanoisit ystävällesi jos hänellä olisi sama ongelma (tämä kannattaa muistaa jos tiedostaa sen että tuomitsee omaa käytöstään kovemmin kuin kavereidensa).
-Loogisesti käy kohta kohdalta läpi esim. koulu, yksinäisyys jne. ja selvitä onko tilanne todella niin toivoton kuin miltä sillä hetkellä tuntuu & listaa mahdollisia ratkaisuja.
-kun edellinen kohta on valmis, tee jotain mikä vie ajatuksesi muualle.
-nukkuminen on aina upeaa.
*urheilu kuulemma auttaa myös, mutta minulla tuo iski lauantaina nimenomaan käveltyäni 20 kilometriä ympäri kaupunkia, joten taidan olla ernu tässäkin asiassa.
Ehkä se oli sittenkin tämä keskustelu Aldissa:
"Missä sinä asut?"
"Toisella puolella kaupunkia, Baillyssa."
"Eikö sinulla ole autoa?"
"Ei."
"Tulit kävellen [sieltä asti]?"
"Kyllä."
"Eikä sinulla ole ketään mukanasi?"
"Ei."
Tämmöistä tällä kertaa. Luulen että kunhan tämä opiskelusotku suttaantuu, elämä kirkastuu enimmäkseen. Kuulemma kuitenkin kulttuurishokki ei tule vain kertaalleen vaan useampiakin kertoja, tämä viikonloppu oli vain alkumaistiainen siitä. Varautumalla siihen ja antamalla itselleen periksi se voi mennä suht kivuttomastikin ohi, mutta tuskin täältä ihan kyynelittä tullaan selviämään pois.
Löysin Aldi-ahdistusmatkallani myös uuden kaupan halpiskaupan läheltä. Sieltä sai kaksi kattilaa yhdessä edullisesti. Ruoanlaitto voi vain parantua tästä eteenpäin.
(Itseasiassa nyt kun tutkin kattilat tarkemmin, niissä oli lappu [jonka pystyi lukemaan vasta ostamisen jälkeen] jonka mukaan niitä saa käyttää vaan feu modéré:lla, suomennoksessa keskilämmöllä, mitä ikinä se tarkoittaa. No, toivotaan parasta).
M.
Sitä ei oikeastaan laukaissut mikään erityinen tapahtuma. Lauantaina tilanne oli jo pidemmälle kehittynyt (ja silloin oli vielä vähemmän syytä, näin jälkeenpäin katsoen), ja se oli vähän menoa sen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään täysi murtuma (tyylillä "poraan pitkin Ranskan katuja"), vaan enemmänkin jatkuva mielialojen vaihtelu täysi turmiosta mielihyvään ja takaisin turmioon. Minusta kyseessä ei ole vielä kulttuurishokki, vaan enemmänkin se epävarmuusvaihe joka miltei väistämättä seuraa siitä kun ihminen laitetaan uuteen ympäristöön yksin ja oletetaan tämän säilyvän joka hetki täysin toimintakykyisenä. Näin ajatellen en ehkä olekaan koskaan kärsinyt kulttuurishokista, vaan nimenomaan tästä em. tilasta. Samankaltaisuuttahan siis on, mutta tässä vaiheessa en vielä masentele ihmisten käytöksestä. Tai sitten vain taistelen taas lokerointia vastaan.
Oli miten oli, pitää antaa itselleen lupa ahdistua.
-Syö hyvin, JUO (nestehukka *ei* ole kaverisi), possuile hieman ja sen jälkeen aletaan käymään listaamalla läpi asioita mitkä eniten aiheuttavat pahaa oloa.
-Yritä olla oma paras ystäväsi ja mieti mitä sanoisit ystävällesi jos hänellä olisi sama ongelma (tämä kannattaa muistaa jos tiedostaa sen että tuomitsee omaa käytöstään kovemmin kuin kavereidensa).
-Loogisesti käy kohta kohdalta läpi esim. koulu, yksinäisyys jne. ja selvitä onko tilanne todella niin toivoton kuin miltä sillä hetkellä tuntuu & listaa mahdollisia ratkaisuja.
-kun edellinen kohta on valmis, tee jotain mikä vie ajatuksesi muualle.
-nukkuminen on aina upeaa.
*urheilu kuulemma auttaa myös, mutta minulla tuo iski lauantaina nimenomaan käveltyäni 20 kilometriä ympäri kaupunkia, joten taidan olla ernu tässäkin asiassa.
Ehkä se oli sittenkin tämä keskustelu Aldissa:
"Missä sinä asut?"
"Toisella puolella kaupunkia, Baillyssa."
"Eikö sinulla ole autoa?"
"Ei."
"Tulit kävellen [sieltä asti]?"
"Kyllä."
"Eikä sinulla ole ketään mukanasi?"
"Ei."
Tämmöistä tällä kertaa. Luulen että kunhan tämä opiskelusotku suttaantuu, elämä kirkastuu enimmäkseen. Kuulemma kuitenkin kulttuurishokki ei tule vain kertaalleen vaan useampiakin kertoja, tämä viikonloppu oli vain alkumaistiainen siitä. Varautumalla siihen ja antamalla itselleen periksi se voi mennä suht kivuttomastikin ohi, mutta tuskin täältä ihan kyynelittä tullaan selviämään pois.
Löysin Aldi-ahdistusmatkallani myös uuden kaupan halpiskaupan läheltä. Sieltä sai kaksi kattilaa yhdessä edullisesti. Ruoanlaitto voi vain parantua tästä eteenpäin.
(Itseasiassa nyt kun tutkin kattilat tarkemmin, niissä oli lappu [jonka pystyi lukemaan vasta ostamisen jälkeen] jonka mukaan niitä saa käyttää vaan feu modéré:lla, suomennoksessa keskilämmöllä, mitä ikinä se tarkoittaa. No, toivotaan parasta).
M.
Écoute-moi et écris cela. Pourquoi n'apprends-tu rien?
Tämä viikko meni pääasiassa ravatessa luennoilla ja ahdistuessa oppitunneista. Illalla tuli henkireiäksi käveltyä keskustaan torstaina.
Huomenna on koe joka määrittää sen, mihin ryhmään FLE-kurssilla (ranska vieraana kielenä, kai) päädyn. Jos kyseessä olisi vain kirjallinen, ei hermostuttaisi, mutta jälkeenpäin on vielä suullinen. Jäädyn kuitenkin suullisessa ja päädyn ryhmään 1... (ryhmä 1 on niille jotka ei ymmärrä ranskaa lähes yhtään=hiukan noloa pääaineopiskelijalle..).
Tajusin toissapäivänä että olen valinnut kursseja niin että minun pitäisi pärjätä neljän kielen kanssa yhtäaikaa (ranska, englanti, kreikka ja latina), mikä nyt ei välttämättä ollut paras idea, mutta en oikein keksinyt muutakaan.
Kuten Jyu:n ranskan opintojen, varsinkin täällä opetustyyli ei ole minua varten suunniteltu: minä en saa mitään irti siitä että puolentoista tunnin ajan kuuntelen opettajan luentoa ja teen muistiinpanoja. Sen vuoksi onkin erittäin onnekasta että yli 90% opetuksesta on täällä juuri tätä..
Puolet opettajista vielä enemmänkin sanelevat luentonsa kirjoittamastaan esseestä oppilaille huolitelluin kokonaisin lausein, ja olettavat oppilaiden ehtivän kirjoittaa nämä hienoudet ylös. Kreikassa ja alkeiskielissä yleensäkin järjestetään demoja joissa tilanne on paljon parempi. Vertailevasta kirjallisuudesta (josta syksylle on massaluento) järjestetään keväällä kurssi 2+demo, jonka pitäisi parantaa tilannetta hiukan. Tämä siis sillä oletuksella ettei se aja minkään tärkeän päältä ja pääsen ko. kurssille.
Menin takaisin sille kurssille jolle sen opettaja ei halua vaihtareita, ja suureksi huvikseni paikalle oli tällä kertaa saapunut melkein kaikki vaihtarit jotka täällä päässä opintoja tekevät (ei sentään kaikki keskustalaisetkin). Opettaja huomasi saman asian ja yritti vieläkin vakuuttaa meitä siitä että paikalle ei kannata jäädä. Pari vaihtaria keskusteli aiheesta opettajan poistuttua hetkeksi huoneesta: "Olen niin kyllästynyt siihen että opettajat sanovat etteivät halua meita. Mitä meidän on tarkoitus tehdä täällä?"
Mitä, todellakin.
Huomenna on koe joka määrittää sen, mihin ryhmään FLE-kurssilla (ranska vieraana kielenä, kai) päädyn. Jos kyseessä olisi vain kirjallinen, ei hermostuttaisi, mutta jälkeenpäin on vielä suullinen. Jäädyn kuitenkin suullisessa ja päädyn ryhmään 1... (ryhmä 1 on niille jotka ei ymmärrä ranskaa lähes yhtään=hiukan noloa pääaineopiskelijalle..).
Tajusin toissapäivänä että olen valinnut kursseja niin että minun pitäisi pärjätä neljän kielen kanssa yhtäaikaa (ranska, englanti, kreikka ja latina), mikä nyt ei välttämättä ollut paras idea, mutta en oikein keksinyt muutakaan.
Kuten Jyu:n ranskan opintojen, varsinkin täällä opetustyyli ei ole minua varten suunniteltu: minä en saa mitään irti siitä että puolentoista tunnin ajan kuuntelen opettajan luentoa ja teen muistiinpanoja. Sen vuoksi onkin erittäin onnekasta että yli 90% opetuksesta on täällä juuri tätä..
Puolet opettajista vielä enemmänkin sanelevat luentonsa kirjoittamastaan esseestä oppilaille huolitelluin kokonaisin lausein, ja olettavat oppilaiden ehtivän kirjoittaa nämä hienoudet ylös. Kreikassa ja alkeiskielissä yleensäkin järjestetään demoja joissa tilanne on paljon parempi. Vertailevasta kirjallisuudesta (josta syksylle on massaluento) järjestetään keväällä kurssi 2+demo, jonka pitäisi parantaa tilannetta hiukan. Tämä siis sillä oletuksella ettei se aja minkään tärkeän päältä ja pääsen ko. kurssille.
Menin takaisin sille kurssille jolle sen opettaja ei halua vaihtareita, ja suureksi huvikseni paikalle oli tällä kertaa saapunut melkein kaikki vaihtarit jotka täällä päässä opintoja tekevät (ei sentään kaikki keskustalaisetkin). Opettaja huomasi saman asian ja yritti vieläkin vakuuttaa meitä siitä että paikalle ei kannata jäädä. Pari vaihtaria keskusteli aiheesta opettajan poistuttua hetkeksi huoneesta: "Olen niin kyllästynyt siihen että opettajat sanovat etteivät halua meita. Mitä meidän on tarkoitus tehdä täällä?"
Mitä, todellakin.
Monday, September 20, 2010
Regarder les gens, ça veut dire "viens et parle avec moi"
Jatkoa edellisestä:
Suomessa olen tottunut katselemaan väkijoukossa muita, jos ei muuten niin selvittääkseni josko paikalla on tuttuja. Ranskassa näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska jos katsot jotakuta hitusen liian pitkään, hän olettaa että haluat puhua hänelle ja tulee luoksesi. (Paikallinen ihmissuhdeverkostoni huomioon ottaen tämä voisi olla ihan hyväkin asia, mutta leikkikää nyt mukana). Eli kun katsoin sen pojan suuntaan, se oli käytännössä kutsu keskusteluun. Todennäköisesti hän tulee kuulumaan mappiin B: en tule koskaan näkemään uudestaan mutta ihan kivalta hän vaikutti. Mistäpä tuota tietää vielä.
Syitä miksi ranskalainen tuijottaa sinua:
1) ylittäessään kadun, ranskalainen hallitsee aluetta silmillään ja pakottaa autoilijat väistymään tieltään. (Allekirjoittanut taas hymyilee eksyneesti autoilijoille, hyppelehtii hermostuneesti ja lopuksi juoksee kadun yli=> aivan sama itsetunto EI välity)
2) Ranskalaiset kadut ovat perinteisesti erittäin kapeita. Koululta lähtee yksi pyörillekin tarkoitettu tie (joka on muuten samanlevyinen kuin normaali kävelytie Suomessa), mutta se on yksi harvoista. Näinollen kävellessäsi kadulla joko sinä väistät muita tai muut väistävät sinua. Tämä oli erityisen upeaa kun kädessä oli vielä matkalaukku joka vei tarpeeksi tilaa ihan omillaan. Kävelin joskus tässä keskustassa Kulttuuritalon lähellä ja eräs nainen tuijotti minut väistämään. No, minä olenkin heikko.
Suomessa olen tottunut katselemaan väkijoukossa muita, jos ei muuten niin selvittääkseni josko paikalla on tuttuja. Ranskassa näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska jos katsot jotakuta hitusen liian pitkään, hän olettaa että haluat puhua hänelle ja tulee luoksesi. (Paikallinen ihmissuhdeverkostoni huomioon ottaen tämä voisi olla ihan hyväkin asia, mutta leikkikää nyt mukana). Eli kun katsoin sen pojan suuntaan, se oli käytännössä kutsu keskusteluun. Todennäköisesti hän tulee kuulumaan mappiin B: en tule koskaan näkemään uudestaan mutta ihan kivalta hän vaikutti. Mistäpä tuota tietää vielä.
Syitä miksi ranskalainen tuijottaa sinua:
1) ylittäessään kadun, ranskalainen hallitsee aluetta silmillään ja pakottaa autoilijat väistymään tieltään. (Allekirjoittanut taas hymyilee eksyneesti autoilijoille, hyppelehtii hermostuneesti ja lopuksi juoksee kadun yli=> aivan sama itsetunto EI välity)
2) Ranskalaiset kadut ovat perinteisesti erittäin kapeita. Koululta lähtee yksi pyörillekin tarkoitettu tie (joka on muuten samanlevyinen kuin normaali kävelytie Suomessa), mutta se on yksi harvoista. Näinollen kävellessäsi kadulla joko sinä väistät muita tai muut väistävät sinua. Tämä oli erityisen upeaa kun kädessä oli vielä matkalaukku joka vei tarpeeksi tilaa ihan omillaan. Kävelin joskus tässä keskustassa Kulttuuritalon lähellä ja eräs nainen tuijotti minut väistämään. No, minä olenkin heikko.
Une fête flambée dans bat C?
Kysyin asiasta, ja ilmeisesti vaihtoblogin pitää kuitenkin olla ihan kirjakielistä tekstiä, joten siivoan vähän kieltäni. Samalla yritän vaikka välttää anglismeja. Double trouble. Hups. Tästä eteenpäin.
Tulin tänään koulusta lounastauolle kotiin, ja juuri kun olin lähdössä takaisin yliopistolle, alkoi ulina. Käytävällä haisi palaneelle ja asuntolan pyörittäjät kiirehtivät ohitseni palosammuttimet kädessään. Yksi heistä käski meidän käytävälle toljottamaan jääneiden lähteä ulos. Tein työtä käskettyä ja kävelin koululle. Ohimennen mietin että olisi ehkä pitänyt pelastaa kannettava uhkaavalta vaaralta. Kuten yleensä, kärähtäneen haju aiheuttaa minussa päänsärkyä. Palasin parin tunnin päästä takaisin (nyt) ja tilanne oli ilmeisesti ohi, käytävällä haisi vain jos siihen oikein keskittyi eikä kannettavani ollutkaan tuhoutunut kuten luulin. Ilmeisesti paikka ei palanutkaan poroksi. Tiedä häntä sitten, mistä savu tuli. Ehkä joku oppilas oli kytkenyt laittoman laitteen jääkaapin päälle (muuttaessani sisään minulle painotettiin että siihen saa laittaa vain mikron).
Kävin ostamassa vihkoja. Minusta pitäisi olla laitonta ilmoittaa tuotteen hinnaksi jotain muuta kuin se oikeasti on. Toinen heitti vain 15 sentillä, toinen runsaalla eurolla. Kuka maksaa vihkosta 2,25 euroa? 45 senttiä vihosta taas on jo oikein hienoa, varsinkin kun se sisältää 96 sivua.
Kävin tarkistamassa kirjastosta asianlaidan, ja olin oikeassa: meille vaihto-oppilaille jaettu kappale Matka maailman ympäri 80 päivässä oli yksinkertaistettu versio: en siis taida vielä tuomita Phileas Foggia, koska oletettavasti hänen luonteensa avautuu edes vähän enemmän alkuperäisessä.
Opiskelujen suhteen mielialat vaihtelevat aikalailla. Aina kun luulen että asiat sujuvat sittenkin, menen kurssille josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, opettaja puhuu todella nopeasti ja kaikki tämä pitäisi ehtiä kirjoittaa (tänään aiheena: kuva-analyysi!). Pitäisi tietysti miettiä sitäkin että esim. tämänpäiväinen oli 3. vuositason kurssi eli paikallisille viittä vailla ennen valmistumista, eikä edes liity aiheeltaan mitenkään opintoihini, joten kannattaako sitä edes yrittää käydä. On tietysti mukavaa ja avartavaa käydä muitakin kursseja, mutta ei sekään että kaikki opinnot menevät ö-mappiin lukuvuoden lopulla ole ihan toivottavaa.
Sekin tulee huomioida että kaikki opettajat eivät taida innostua Erasmuksista, joskus ehkä hyvästä syystä (jos he ovat tottuneet siihen että ranskalaiset opiskelijat eivät läpäise ko. kurssia, arvatkaa kuinka toiveikkaita he ovat ulkomaalaisten opiskelijoiden suhteen?). Toisaalta on poikkeuksiakin kuten olenkin jo kertonut, nämä erityisen vaihtariystävälliset opettajat.
Koska en suostu uskomaan että olen niin surullisen ja eksyneen näköinen että tämä koskisi vain minua, päättelisin että ranskalaisilla on tapana sanoa Bon courage ("hyvää rohkeutta") kun toinen yrittää jotain. Esimerkiksi sunnuntaina kun lähdin kävellen kaupunkiin (enkä ollut aivan varma reitistä, eli käytännössä lähdin etsimään keskustaa), minulle toivotettiin näin lähtiessäni. Opintojen kanssa varsinkin olen näyttänyt hiukan eksyneeltä, joten ohjaajat toivottivat samaa.
Tänään odotin kuva-analyysin tuntien alkua ja katsoin vastapäätä olevaa ovea jossa pitävät majaansa opiskelijateatterin jäsenet, ja poika, joka tuli sieltä ulos, oli tuijotukseni tiellä, mikä sitten kirvoitti keskustelua. Kuultuaan että odotan kuva-analyysia, hän toivotti Bon courage, au revoir. (Ranskalaisista ja niiden katselusta seuraa enemmän kohta).
Tulin tänään koulusta lounastauolle kotiin, ja juuri kun olin lähdössä takaisin yliopistolle, alkoi ulina. Käytävällä haisi palaneelle ja asuntolan pyörittäjät kiirehtivät ohitseni palosammuttimet kädessään. Yksi heistä käski meidän käytävälle toljottamaan jääneiden lähteä ulos. Tein työtä käskettyä ja kävelin koululle. Ohimennen mietin että olisi ehkä pitänyt pelastaa kannettava uhkaavalta vaaralta. Kuten yleensä, kärähtäneen haju aiheuttaa minussa päänsärkyä. Palasin parin tunnin päästä takaisin (nyt) ja tilanne oli ilmeisesti ohi, käytävällä haisi vain jos siihen oikein keskittyi eikä kannettavani ollutkaan tuhoutunut kuten luulin. Ilmeisesti paikka ei palanutkaan poroksi. Tiedä häntä sitten, mistä savu tuli. Ehkä joku oppilas oli kytkenyt laittoman laitteen jääkaapin päälle (muuttaessani sisään minulle painotettiin että siihen saa laittaa vain mikron).
Kävin ostamassa vihkoja. Minusta pitäisi olla laitonta ilmoittaa tuotteen hinnaksi jotain muuta kuin se oikeasti on. Toinen heitti vain 15 sentillä, toinen runsaalla eurolla. Kuka maksaa vihkosta 2,25 euroa? 45 senttiä vihosta taas on jo oikein hienoa, varsinkin kun se sisältää 96 sivua.
Kävin tarkistamassa kirjastosta asianlaidan, ja olin oikeassa: meille vaihto-oppilaille jaettu kappale Matka maailman ympäri 80 päivässä oli yksinkertaistettu versio: en siis taida vielä tuomita Phileas Foggia, koska oletettavasti hänen luonteensa avautuu edes vähän enemmän alkuperäisessä.
Opiskelujen suhteen mielialat vaihtelevat aikalailla. Aina kun luulen että asiat sujuvat sittenkin, menen kurssille josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, opettaja puhuu todella nopeasti ja kaikki tämä pitäisi ehtiä kirjoittaa (tänään aiheena: kuva-analyysi!). Pitäisi tietysti miettiä sitäkin että esim. tämänpäiväinen oli 3. vuositason kurssi eli paikallisille viittä vailla ennen valmistumista, eikä edes liity aiheeltaan mitenkään opintoihini, joten kannattaako sitä edes yrittää käydä. On tietysti mukavaa ja avartavaa käydä muitakin kursseja, mutta ei sekään että kaikki opinnot menevät ö-mappiin lukuvuoden lopulla ole ihan toivottavaa.
Sekin tulee huomioida että kaikki opettajat eivät taida innostua Erasmuksista, joskus ehkä hyvästä syystä (jos he ovat tottuneet siihen että ranskalaiset opiskelijat eivät läpäise ko. kurssia, arvatkaa kuinka toiveikkaita he ovat ulkomaalaisten opiskelijoiden suhteen?). Toisaalta on poikkeuksiakin kuten olenkin jo kertonut, nämä erityisen vaihtariystävälliset opettajat.
Koska en suostu uskomaan että olen niin surullisen ja eksyneen näköinen että tämä koskisi vain minua, päättelisin että ranskalaisilla on tapana sanoa Bon courage ("hyvää rohkeutta") kun toinen yrittää jotain. Esimerkiksi sunnuntaina kun lähdin kävellen kaupunkiin (enkä ollut aivan varma reitistä, eli käytännössä lähdin etsimään keskustaa), minulle toivotettiin näin lähtiessäni. Opintojen kanssa varsinkin olen näyttänyt hiukan eksyneeltä, joten ohjaajat toivottivat samaa.
Tänään odotin kuva-analyysin tuntien alkua ja katsoin vastapäätä olevaa ovea jossa pitävät majaansa opiskelijateatterin jäsenet, ja poika, joka tuli sieltä ulos, oli tuijotukseni tiellä, mikä sitten kirvoitti keskustelua. Kuultuaan että odotan kuva-analyysia, hän toivotti Bon courage, au revoir. (Ranskalaisista ja niiden katselusta seuraa enemmän kohta).
Sunday, September 19, 2010
Recycler et trier, c'est égal, non?
Opiskelija-asuntola ja muutenkin Amiensin tienoo tuntuu painottavan kierrätyksen tärkeyttä. Paikallinen käsitys kierrätyksestä ei kuitenkaan ole ihan sama kuin meillä, vaan jätteet jaetaan kolmeen eri jäteosastoon. Tästä siis tulee verbi trier, eli kolmiotella. Nämä kolme osastoa ovat
1) lasipullot ja -purkit jotka heitetään isoon omenan muotoiseen hökötykseen, 2) muovipullot ja metallitölkit jotka laitetaan keltakantisiin roska-astioihin ja viimeiseksi 3) kaikki muu, eli ei-hyödyllinen muovi ja biojäte -> vihreäkantisiin astioihin. Opiskelija-asuntolan joka asuntoon jaetussa vihkosessa on kuvilla varustettu selitys siitä mihin mikäkin menee, ja vielä numero johon voi soittaa jos jokin epäilyttää. Roskien keruu taitaa tapahtua kerran kuukaudessa, mikä ei taida ihan riittää opiskelija-asuntolallemme..
Tapakierrättäjälle tuottaa tietenkin hiukan vaikeuksia laittaa jogurttipurkit ja banaanin kuoret yhteen, mutta vaihtoehtoja ei ole paljon koska lähistöllä ei ole kätevästi metsääkään jonne biojätteen voisi käydä hautaamassa (plus jos se metsä sattuisikin kuulumaan jollekulle, oltaisiin pienessä pulassa, joten ehkäpä tämä jää).
Dimanche, c'est notre vacance
Sen perusteella mitä olen havainnoinut, ranskalaiset ottavat vapaansa hyvin vakavasti. Suomessa kauppa on avoinna esim. 9-20, mikä tarkoittaa että kauppaan voi mennä sisään vielä 19.55. Ranskassa taas 9-20 tarkoittaa sitä että työntekijät lähtevät loppusiivouksen yms. jälkeen kotiin kello 20, joten jos yrität tulla kauppaan varttia vaille ennen sulkemisaikaa, sinut todennäköisesti käännytetään pois. Minä sain tulla varttia vaille koska tarvitsin vain kaksi tavaraa, mutta muuten se olisi ollut menoa. Niin yliopistoilla kuin jopa Sparillakin on erikseen aamu- ja iltapäivän aukioloajat, esim. 9-12 ja 14-17. Mutta minnekään ei kannata mennä viime hetkellä tai edes viimeisen tunnin aikana.
Erikseen on sitten vielä sunnuntai, jolloin melkeinpä kaikki paikat ovat kiinni. Pariisi siis erikseen, mutta Amiensissa sunnuntaisin saattaa olla pari hassua boulangerieta (leipäkauppaa, mutta sieltä saa yleensä myös herkkuja) auki, mutta periaatteessa kannattaa lauantaina viimeistään varastoida ruodaa sunnuntaita varten (tai sitten huomata vahingossa että ruoka riittää, kuten allekirjoittanut :o). En vielä tiedä mitä ranskalaiset sitten tekevät sunnuntaisin, mutta olettaisin että se liittyy jotenkin ruokaan ja yleiseen lepäilyyn.
Ensi kertaan :)
1) lasipullot ja -purkit jotka heitetään isoon omenan muotoiseen hökötykseen, 2) muovipullot ja metallitölkit jotka laitetaan keltakantisiin roska-astioihin ja viimeiseksi 3) kaikki muu, eli ei-hyödyllinen muovi ja biojäte -> vihreäkantisiin astioihin. Opiskelija-asuntolan joka asuntoon jaetussa vihkosessa on kuvilla varustettu selitys siitä mihin mikäkin menee, ja vielä numero johon voi soittaa jos jokin epäilyttää. Roskien keruu taitaa tapahtua kerran kuukaudessa, mikä ei taida ihan riittää opiskelija-asuntolallemme..
Tapakierrättäjälle tuottaa tietenkin hiukan vaikeuksia laittaa jogurttipurkit ja banaanin kuoret yhteen, mutta vaihtoehtoja ei ole paljon koska lähistöllä ei ole kätevästi metsääkään jonne biojätteen voisi käydä hautaamassa (plus jos se metsä sattuisikin kuulumaan jollekulle, oltaisiin pienessä pulassa, joten ehkäpä tämä jää).
Dimanche, c'est notre vacance
Sen perusteella mitä olen havainnoinut, ranskalaiset ottavat vapaansa hyvin vakavasti. Suomessa kauppa on avoinna esim. 9-20, mikä tarkoittaa että kauppaan voi mennä sisään vielä 19.55. Ranskassa taas 9-20 tarkoittaa sitä että työntekijät lähtevät loppusiivouksen yms. jälkeen kotiin kello 20, joten jos yrität tulla kauppaan varttia vaille ennen sulkemisaikaa, sinut todennäköisesti käännytetään pois. Minä sain tulla varttia vaille koska tarvitsin vain kaksi tavaraa, mutta muuten se olisi ollut menoa. Niin yliopistoilla kuin jopa Sparillakin on erikseen aamu- ja iltapäivän aukioloajat, esim. 9-12 ja 14-17. Mutta minnekään ei kannata mennä viime hetkellä tai edes viimeisen tunnin aikana.
Erikseen on sitten vielä sunnuntai, jolloin melkeinpä kaikki paikat ovat kiinni. Pariisi siis erikseen, mutta Amiensissa sunnuntaisin saattaa olla pari hassua boulangerieta (leipäkauppaa, mutta sieltä saa yleensä myös herkkuja) auki, mutta periaatteessa kannattaa lauantaina viimeistään varastoida ruodaa sunnuntaita varten (tai sitten huomata vahingossa että ruoka riittää, kuten allekirjoittanut :o). En vielä tiedä mitä ranskalaiset sitten tekevät sunnuntaisin, mutta olettaisin että se liittyy jotenkin ruokaan ja yleiseen lepäilyyn.
Ensi kertaan :)
Friday, September 17, 2010
La lumière m'échappe...et revient.
Tänään oli ensimmäiset kurssit. Ensimmäisellä kurssilla oli opettaja joka, huomattuaan että paikalla oli aika paljon vaihtareita, painotti että ko. kurssi ei ole helppo eikä hän suosittele sitä vaihtareille koska jo alkuperäisillä ranskalaisilla on ongelmia sen kanssa. Sen jälkeen tämä professori järjesti testin oikeinkirjoituksesta. Ensimmäisen 10 minuutin aikana. Tämän jälkeen oli kirjallisen historian kurssi, joka vaikutti mielenkiintoiselta, vaikkakin aika tajunnan virran omaista luennointia sisälsikin. Aiheena keskiaika. Hupina oli lähinnä yrittää päätellä "ai noin ne nimittää ilmiötä x" lennossa ja samalla kuunnella seuraavaa aihetta. Sieltä sai nivaskan. Koska opettaja ei voi tietää kuinka monta kurssille tulee (varsinkin kun kyseessä oli massaluento), materiaalia jaetaan niin kauan kuin sitä riittää ja loput saavat ensi kerralla omansa.
Kolmannet tunnit olivat sitten kreikan alkeet. Hyvin pieni ryhmä (6-7 hlöä), ja minä olen ainut vaihtari (minulla on edelleen vaikeuksia kutsua itseäni vaihtariksi). Nivaskan saatuani olin hiukan huolissani koska siinä oli aika paljon kreikan historiaa, mutta sitten mentiin itse kreikan lukemiseen jossa pääsinkin sitten loistamaan (no, vähän ainaskin). Suomi äidinkielenä+tiedot latinasta+venäjän luku yläasteella=kreikan alkeet menee ihan kivasti, ehkä??. Ensimmäisellä tunnilla luettiin kirjoitettua kreikkaa ja käytiin vähän sitä mitä sanat sitten tarkoittavat. Diftongien maagista todellisuutta tavatessamme pääsin hiukan rentoutumaankin (ranskassa ei ole diftongeja, meillä on=muut takelteli, minulle aika tuttu juttu).
Elämästä tuli viimeistään hyvää kun pääsin viimein juttelemaan jumalaisen Madame L:n kanssa, joka tietää kaikkein eniten vaihto-oppilaiden menoista, niille kannattavista kursseista ja jopa ruohonjuuritasolla mitä professoreja kannattaa valita (kriteerinä siis puhuuko nopeasti, käsittämättömällä aksentilla tms.). Ilmeisesti en edes oikeastaan voi valita kevätlukukauden kursseja vielä, koska niille ei ole vielä aikatauluja. Huo-hitsin-kaus. Madame L kertoi myös että pari professoria on erityisen taipuisia vaihto-oppilaiden vaihtoehtoisten kurssin suoritustapojen suhteen (esim. ei tarvitse tehdä koetta vaan esim. tehdä joku projekti tai kirjoitelma tms. kotona). Huh siis. En tiedä vielä menenkö takaisin sille opettajalle joka pelotteli vaihtareita: ilmeisesti minulla on ensi viikko aikaa mennä "kokeilemaan" kursseja tyypilliseen ranskalaiseen tapaan (tai vähintäänkin täällä). Madame L:n kanssa löytyi vaikka mitä jännää ja sain vielä kopiot tiedekuntani Raamatusta joten voin katsoa kurssisisältöjäkin jottei tarvitse ostaa sikaa säkissä (säkin ja sian tosin voi heittää syyskuun loppuun mennessä pois jokatapauksessa :)).
Ilmeisesti se katolisten nuorten tapaaminen on vasta parin viikon päästä. Harmi. Tänä viikonloppuna on Amiensin kulttuuriperintöpäivät (alkanut jo itseasiassa) ja kuulemma kaikkea jännää tapahtuu keskustan kirkoilla. Voisi myös käydä tarkistamassa Hortillonaget eli pikku puutarhat jossain päin Amiensia.
Ulkona oli aluksi aika lämmintä mutta sitten alkoi olla vähän koleampaa. Juuri kuten se entinen vaihtari sanoi, ei niinkään kylmä asteiden puolesta vaan sellaista kosteudesta johtuvaa hyisyyttä. Auringon paistaa kyllä, ei täällä ole satanut kuin pari kertaa. Rakennukset yleensäkin ovat suht kylmiä. Tiedä sitten onko niissä lämmitystä. Veikkaan että fleecellä pärjäis hyvin jos vaihdan siihen. Harkitsen hiuksieni leikkaamista lyhyemmiksi, ainakaan ei tarvitsisi olla koko ajan noukkimassa hiuksia (sentään omiani: vaikka luulin syväpuhdistaneeni kämpän, jääkaapista löytyi taas entisen asukin hius. Kuinka nainen voi olla niin karvainen??).
Ajattelin tänään yrittää löytää niitä kanafileitä ja katsoa paljonko ne maksavat, ja sitten valmistaa ne päivälliseksi. Ruokaa ilman ei ole hyvä elää, sain siitä eilen muistutuksen :)
Kolmannet tunnit olivat sitten kreikan alkeet. Hyvin pieni ryhmä (6-7 hlöä), ja minä olen ainut vaihtari (minulla on edelleen vaikeuksia kutsua itseäni vaihtariksi). Nivaskan saatuani olin hiukan huolissani koska siinä oli aika paljon kreikan historiaa, mutta sitten mentiin itse kreikan lukemiseen jossa pääsinkin sitten loistamaan (no, vähän ainaskin). Suomi äidinkielenä+tiedot latinasta+venäjän luku yläasteella=kreikan alkeet menee ihan kivasti, ehkä??. Ensimmäisellä tunnilla luettiin kirjoitettua kreikkaa ja käytiin vähän sitä mitä sanat sitten tarkoittavat. Diftongien maagista todellisuutta tavatessamme pääsin hiukan rentoutumaankin (ranskassa ei ole diftongeja, meillä on=muut takelteli, minulle aika tuttu juttu).
Elämästä tuli viimeistään hyvää kun pääsin viimein juttelemaan jumalaisen Madame L:n kanssa, joka tietää kaikkein eniten vaihto-oppilaiden menoista, niille kannattavista kursseista ja jopa ruohonjuuritasolla mitä professoreja kannattaa valita (kriteerinä siis puhuuko nopeasti, käsittämättömällä aksentilla tms.). Ilmeisesti en edes oikeastaan voi valita kevätlukukauden kursseja vielä, koska niille ei ole vielä aikatauluja. Huo-hitsin-kaus. Madame L kertoi myös että pari professoria on erityisen taipuisia vaihto-oppilaiden vaihtoehtoisten kurssin suoritustapojen suhteen (esim. ei tarvitse tehdä koetta vaan esim. tehdä joku projekti tai kirjoitelma tms. kotona). Huh siis. En tiedä vielä menenkö takaisin sille opettajalle joka pelotteli vaihtareita: ilmeisesti minulla on ensi viikko aikaa mennä "kokeilemaan" kursseja tyypilliseen ranskalaiseen tapaan (tai vähintäänkin täällä). Madame L:n kanssa löytyi vaikka mitä jännää ja sain vielä kopiot tiedekuntani Raamatusta joten voin katsoa kurssisisältöjäkin jottei tarvitse ostaa sikaa säkissä (säkin ja sian tosin voi heittää syyskuun loppuun mennessä pois jokatapauksessa :)).
Ilmeisesti se katolisten nuorten tapaaminen on vasta parin viikon päästä. Harmi. Tänä viikonloppuna on Amiensin kulttuuriperintöpäivät (alkanut jo itseasiassa) ja kuulemma kaikkea jännää tapahtuu keskustan kirkoilla. Voisi myös käydä tarkistamassa Hortillonaget eli pikku puutarhat jossain päin Amiensia.
Ulkona oli aluksi aika lämmintä mutta sitten alkoi olla vähän koleampaa. Juuri kuten se entinen vaihtari sanoi, ei niinkään kylmä asteiden puolesta vaan sellaista kosteudesta johtuvaa hyisyyttä. Auringon paistaa kyllä, ei täällä ole satanut kuin pari kertaa. Rakennukset yleensäkin ovat suht kylmiä. Tiedä sitten onko niissä lämmitystä. Veikkaan että fleecellä pärjäis hyvin jos vaihdan siihen. Harkitsen hiuksieni leikkaamista lyhyemmiksi, ainakaan ei tarvitsisi olla koko ajan noukkimassa hiuksia (sentään omiani: vaikka luulin syväpuhdistaneeni kämpän, jääkaapista löytyi taas entisen asukin hius. Kuinka nainen voi olla niin karvainen??).
Ajattelin tänään yrittää löytää niitä kanafileitä ja katsoa paljonko ne maksavat, ja sitten valmistaa ne päivälliseksi. Ruokaa ilman ei ole hyvä elää, sain siitä eilen muistutuksen :)
Thursday, September 16, 2010
Ne t'inquiète pas.
No, kaipa sitä on turha salailla. Tiistaina kysyin yliopistolta milloin kurssini alkavat, ja kv-toimisto ei ilmeisesti ole allekirjoittanut oppisopimustani. Yritin valita kursseja liian monesta tiedekunnasta, ja nyt asia pitää korjata. Tiistai ei siis ollut erityisen hyvä päivä, vaikka hyvääkin tapahtui. Kaikki asianomaiset joille puhuin sanoivat "älä huolehdi", mutta kyllä se vähän huolestuttaa.
Keskiviikkona pääsin juttelemaan Madame D:lle, ja nyt minulla on ainakin syyskaudelle valittuna tarpeeksi kursseja. Kevätkaudesta jutellaan vielä :( Olen oikeastaan valinnut tiedekunnastani ne kurssit mitä pystyin, joten nyt on kai vähän pakko mennä johonkin toiseen tiedekuntaan. Tänään tosin menin keskustaan eikä niiden tdk ollut auki just silloin. Pitää siis yrittää joskus toiste. (Tämä vaikuttaa ihan normaalilta ongelmalta vaihtarien keskuudessa, joskus kursseja ei pidetäkään jne. joten mun ei pitäs olla niin huolissani mutta kun on kerran tottunut suht luotettavaan korppiin siitä on vaikea oppia ulos. Joo, täällä ei muuten mitään elektronista kurssi-ilmoittautumista ole, ihmiset kävelee yliopistolle ja katsoo ilmoitustaululta missä kurssit pidetään).
Avasin tänään pankkitilin. Hiukan hirvittää miten se meni. Islannissahan tosin avasin pankkitilin konkurssivaltiosta ja vielä sen konkkaan ajaneeseen pankkiin, joten tän pitäs olla vähän parempi tilanne. Minua varoitettiin että tämä pankki voi olla kallis, mutta kun kysyin pankista rouva sanoi että se on ilmaista ekan vuoden (ja mähän lähen täältä viimeistään vuoden kuluttua, joten tant pis).
Sosiaalisesti tunnen vähän enemmän ihmisiä ulkonäöltä, mutta ei kunnon keskusteluja muuta kuin parin kanssa. Tällä kyselymenolla tosin lukuvuoden lopulla tunnen varmaan koko Amiensin. Koska merci beaucoup (kiitos paljon) vanhenee nopeasti, olen tyytynyt sanomaan merci mutta viemällä käteni yhteen ja kumartamalla hiukan. Tämä taitaa hiukan nolostuttaa ranskalaisia "eihän siitä nyt niin paljon vaivaa ollut".
Keskustaan menin linkillä, joka on täällä 1,20. Nyt on kuitenkin jokin erikoiskampanja, jonka ansiosta linkki maksoi vain 1 euron ja lippu on voimassa koko päivän. Se oli ihan mukavaa.
Keskustassa ollessani etsin viimein luterilaisen kirkon, mutta se on ilmeisesti kiinni eikä niinkään käyttöön vaan turistien kuvattavaksi. Kysyin sieltä eräältä vanhemmalta naiselta mistä löytyisi pappi, ja hän otti minut oikein käsikynkkään ja ellei olisi ollut kiireessä olisi varmaan taluttanut minut perille asti. Kuulemma Notre Damelta löytyy viittoja joissa lukee "täällä pappi" tai vastaavaa. Notre Damelta en kuitenkaan näitä löytänyt (ND on muuten aivan häkellyttävän suuri ja upea, suosittelen kovasti), joten kysyin niiden turistikaupasta mistä löytyy pappi. Katedraalilta lähtee useita teitä (vähän niinkuin Reykjavíkissa Hallgrímskirkjalta) eri suuntiin, ja yhdellä niistä löytyi sitten pappi joka on kuulemma presbyteerinen. No, minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja presbyteeriläisistä (SATCin Charlotte taisi olla ennen juutalaiseksi kääntymistään?), joten menin ja soitin ovikelloa joka pirisi reippaasti. Kuten sitten kävi ilmi, ko. pappi ei ollutkaan presbyteeri vaan katolilainen (mikä nyt kävi vähän paremmin järkeen, ottaen huomioon missä maassa nyt ollaan). Se ehdotti että tulisin johonkin nuorten iltaan joka on ensi viikon keskiviikkona keskustassa. Sieltä sitten oletuksella löydän ihan alkuperäisiä ranskalaisia ja varsinkin on kivaa jos nekin sattuu asustamaan Baillyssa.
Tänä iltana 18.30 pitäisi olla joku juhla (vaihtareille?) toisessa opiskelija-asuntolaketjussa jota kutsutaan nimellä Thil. Sen pitäisi olla tässä lähellä. Ehkä siellä tapaa ihmisiä.
Huomenna ensimmäinen ihan oikea virallinen kurssi jolle menen (tätä ennen yritin käydä FLE-kursseilla jotka on tarkoitettu vaihtareille, mutta se oli vähän sompaamista kun luokat oli aina toiset kun ilmoitetut). Sitä ennen tai jälkeen yritän etsiä Madame L:n jolle sitten puhun lisää tosta opintojen sumplimisesta.
Turisti-infossa sanottiin että kanafileet olisi suht halpoja kun kysäisin mikä olisi halvin liha. Pitää koettaa. Siellä myös sanottiin (kun kysyin pitäisikö vettä keittää kun se maistuu kloorilta) että vaikka vesi maistuu kloorilta, se ei ole vaarallista, maku on vaan huono. Mitä ovat tätä lukevat biologit ja muut hoitoalan ihmiset?
Keskiviikkona pääsin juttelemaan Madame D:lle, ja nyt minulla on ainakin syyskaudelle valittuna tarpeeksi kursseja. Kevätkaudesta jutellaan vielä :( Olen oikeastaan valinnut tiedekunnastani ne kurssit mitä pystyin, joten nyt on kai vähän pakko mennä johonkin toiseen tiedekuntaan. Tänään tosin menin keskustaan eikä niiden tdk ollut auki just silloin. Pitää siis yrittää joskus toiste. (Tämä vaikuttaa ihan normaalilta ongelmalta vaihtarien keskuudessa, joskus kursseja ei pidetäkään jne. joten mun ei pitäs olla niin huolissani mutta kun on kerran tottunut suht luotettavaan korppiin siitä on vaikea oppia ulos. Joo, täällä ei muuten mitään elektronista kurssi-ilmoittautumista ole, ihmiset kävelee yliopistolle ja katsoo ilmoitustaululta missä kurssit pidetään).
Avasin tänään pankkitilin. Hiukan hirvittää miten se meni. Islannissahan tosin avasin pankkitilin konkurssivaltiosta ja vielä sen konkkaan ajaneeseen pankkiin, joten tän pitäs olla vähän parempi tilanne. Minua varoitettiin että tämä pankki voi olla kallis, mutta kun kysyin pankista rouva sanoi että se on ilmaista ekan vuoden (ja mähän lähen täältä viimeistään vuoden kuluttua, joten tant pis).
Sosiaalisesti tunnen vähän enemmän ihmisiä ulkonäöltä, mutta ei kunnon keskusteluja muuta kuin parin kanssa. Tällä kyselymenolla tosin lukuvuoden lopulla tunnen varmaan koko Amiensin. Koska merci beaucoup (kiitos paljon) vanhenee nopeasti, olen tyytynyt sanomaan merci mutta viemällä käteni yhteen ja kumartamalla hiukan. Tämä taitaa hiukan nolostuttaa ranskalaisia "eihän siitä nyt niin paljon vaivaa ollut".
Keskustaan menin linkillä, joka on täällä 1,20. Nyt on kuitenkin jokin erikoiskampanja, jonka ansiosta linkki maksoi vain 1 euron ja lippu on voimassa koko päivän. Se oli ihan mukavaa.
Keskustassa ollessani etsin viimein luterilaisen kirkon, mutta se on ilmeisesti kiinni eikä niinkään käyttöön vaan turistien kuvattavaksi. Kysyin sieltä eräältä vanhemmalta naiselta mistä löytyisi pappi, ja hän otti minut oikein käsikynkkään ja ellei olisi ollut kiireessä olisi varmaan taluttanut minut perille asti. Kuulemma Notre Damelta löytyy viittoja joissa lukee "täällä pappi" tai vastaavaa. Notre Damelta en kuitenkaan näitä löytänyt (ND on muuten aivan häkellyttävän suuri ja upea, suosittelen kovasti), joten kysyin niiden turistikaupasta mistä löytyy pappi. Katedraalilta lähtee useita teitä (vähän niinkuin Reykjavíkissa Hallgrímskirkjalta) eri suuntiin, ja yhdellä niistä löytyi sitten pappi joka on kuulemma presbyteerinen. No, minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja presbyteeriläisistä (SATCin Charlotte taisi olla ennen juutalaiseksi kääntymistään?), joten menin ja soitin ovikelloa joka pirisi reippaasti. Kuten sitten kävi ilmi, ko. pappi ei ollutkaan presbyteeri vaan katolilainen (mikä nyt kävi vähän paremmin järkeen, ottaen huomioon missä maassa nyt ollaan). Se ehdotti että tulisin johonkin nuorten iltaan joka on ensi viikon keskiviikkona keskustassa. Sieltä sitten oletuksella löydän ihan alkuperäisiä ranskalaisia ja varsinkin on kivaa jos nekin sattuu asustamaan Baillyssa.
Tänä iltana 18.30 pitäisi olla joku juhla (vaihtareille?) toisessa opiskelija-asuntolaketjussa jota kutsutaan nimellä Thil. Sen pitäisi olla tässä lähellä. Ehkä siellä tapaa ihmisiä.
Huomenna ensimmäinen ihan oikea virallinen kurssi jolle menen (tätä ennen yritin käydä FLE-kursseilla jotka on tarkoitettu vaihtareille, mutta se oli vähän sompaamista kun luokat oli aina toiset kun ilmoitetut). Sitä ennen tai jälkeen yritän etsiä Madame L:n jolle sitten puhun lisää tosta opintojen sumplimisesta.
Turisti-infossa sanottiin että kanafileet olisi suht halpoja kun kysäisin mikä olisi halvin liha. Pitää koettaa. Siellä myös sanottiin (kun kysyin pitäisikö vettä keittää kun se maistuu kloorilta) että vaikka vesi maistuu kloorilta, se ei ole vaarallista, maku on vaan huono. Mitä ovat tätä lukevat biologit ja muut hoitoalan ihmiset?
Wednesday, September 15, 2010
Comment vivre bien avec peu, partie CMXI
Ehkä on loppujen lopuksi hyvä juttu etten ole päässyt nettiin parina viimeisenä päivänä.
Saavuin siis maanantaina Baillyn opiskelija-asunnoille, ja siellä vaadittiin heti kättelyssä syyskuun vuokraa käteen. Maksettuani vuokran pääsin viimein asuntooni. Asunnosta on aika ristiriitaiset tunteet. Periaatteessa tämä on siis todella uusi, ja en halua edes kuvitella mitä sen halvemman kämpän valinneet opiskelijat kestää. Tässä on pöytä, sänky, laatikostoja ja jääkaappi, suihkuvessaa unohtamatta. Hyllyjä on kiitettävästi ja tasoja joille tavaraa laittaa.
Toisaalta kuitenkin jos olisin päässyt nettiin maanantaina, se olisi ollut täynnä siivoamismerkintöjä. Ilmeisesti nainen joka asui tässä ennen minua oli jokseenkin karvaista sorttia ja niitä karvoja saikin sitten noukkia ihan mistä vaan. Sängyssä on upouuden veroinen patja mutta sen päällinen suojaava valkoinen juttu onkin sitten täynnä karvoja. Ostin telan jolla voisi poistaa karvoja, mutta edes puolet ei lähtenyt sillä. Nypin sitten hanskoilla yksi kerrallaan, pitkään. Ennen kuin keksin miten ratkaisen tuon, nukun lähinnä makuupussissa sen patjan päällä, suojaava höskä pois käärittynä. Vaikka tämä paikka on pieni (9 neliömetriä), muuta ei oikeastaan tarvita. Tilataidetta oikeastaan. Ranskalaisten versio japanilaisten putkihotellista. Paitsi kivempi. Kun ne karvat on nypitty pois. Yleensäkin siivous on värittänyt kovasti aikaani täällä. Katsoin pyykkihuonetta: ilmeisesti täällä pyykinpesu maksaa kolme euroa. Se on aika kallista ilmaiseen pyykkiin tottuneelle (hyvä KOAS!).
Ensiksi kävin E.LECLERC-kaupassa, ja olin aika valmis nirhaamaan sen joka väitti Ranskaa halvan hintatason maaksi (tämä koskee sinua, H). Siellä on suht kallista milteinpä kaikki terveellinen. Minulla oli vielä se ongelma että täällä on kaikkien opiskelijoiden yhteiden keittiö, jossa on mikro, uuni ja hella, joten sinne ei saa jättää mitään eikä minulla edes ollut mitään jätettävää. Kaupasta siis olisi voinut ostaa jotain epäterveellistäkin, mutta minä en olisi voinut kypsentää sitä. Tämä oli siis päivät ma-ti; olen päättänyt saada tuon keittiön toimimaan itselleni. Tänään oli ensimmäinen yrittämä, quiche lorraine 1,5~ e kaupan lihatiskiltä. Se maistui aivan taivaalliselta, mutta syy voi olla vähän muussakin.
Tiistaina päätin sitten kysäistä yliopiston kirjaston madamelta onko sen mielestä leclerc halvin kauppa mitä täällä on tienoolla, ja suureksi helpotuksekseni se vastasi että ei ole, ja ilmeisesti asuntolaani lähellä on halvempi kauppa. No, mä sitten kävelin sinne ja siellä tosiaan oli halvemmat hinnat, mutta se oli paljon pienempi paikka kuin leclerc ja ehkä hitusen likaisen oloinen. Se on käytännössä paikallinen lidli (vaikka keskustassa päin on oikeakin lidl, näin sen linkin ikkunasta). Tärkeintä oli kuitenkin että sain 7~ eurolla vaikka mitä ja vieläpä sellaisia kasviksia joita voi käyttää monta kertaa. Sitten tuntui jo paremmalta. En kuitenkaan sanoisi että Ranska on erityisesti halvempi kuin Suomi, kun meiltä löytyy vielä halpistuotteitakin (täällä en ole vielä törmännyt Euroshopperiin tai vastaavaan).
Keskiviikkona päätin että veitsen jne. hommaan kuitenkin leclercistä koska a) halpakaupasta ei varmaan löytyis sellaista kamaa ja b) parempi että maksaa vähän enemmän jos se kestää paremmin. Loppujen lopuksi.
En ole sinänsä vielä saanut ystäviä, mutta olen kyllä puhunut varmaan sadalle ihmiselle. Aina kun en tiedä jotain, kysyn periaatteella "Anteeksi, voisitko kertoa..." Paikalliset tietää kaiken. Niille pitää vaan antaa mahdollisuus jakaa tämä tieto.
Olette saattaneet kuulla että ranskalaiset tai yleensäkin ulkomaalaiset yliopistot voi olla vähän niuhoja poikkitieteellisyydestä, mutta ne ei ole tätä pikkumaisuudestaan vaan sille on ihan logistinen syy. Toisin kuin Suomessa, jossa yliopistot on melkeinpä tasan yhdessä paikassa tiedekunnasta huolimatta (esim. Jyu:lla agoralta juoksee aika nopeasti päärakennukselle, musicalta vielä nopeammin), Ranskassa muut tiedekunnat eivät välttämättä ole a) samassa kaupunginosassakaan tai b) edes samaa yliopistoa. Baillyn vieressä oleva yliopistokasaumista sisältää esim. historiaa, geologiaa, kieliä, äidinkieltä (ranskaa) jne., ja jos haluaa opiskella oikeutta, tietotekniikkaa tai taloustieteitä, pitää mennä linkillä keskustaan. Eli mikäli haalit kursseja eri kasaumista samalle päivälle, sinun täytyisi olla kissa ehtiäksesi molempiin (Schrödinger).
Syömisen pitäisi helpottua huomisesta eteenpäin, nyt kun minulla on aseita, lautanen, paistinpannu ja rasioita joilla joko tehdä ruokaa tai sitten varastoida sitä seuraavalle päivälle.
Kokkaamaan siis, ja halpiskauppaa peliin vaan.
Rahanmeno ahdistaa ja kovasti.
Yleensäkin ihmiset on ollut tosi ystävällisiä. Autoilijat väistää ja kysymyksiini on aina ainakin yritetty vastata, tai sitten ulkoistettu läheiselle henkilölle joka tietää vastauksen. Kaupassa käynti on sama kun pelaisi sanaselitystä myyjien kanssa (j'ai un seau, et j'ajoute de l'eau, je veux aussi un peu de...) ja kannattaa aina muistaa piirtämisen taito. I'm not at all above miming with my fellow humans.
Koputin asuntolan jollekin ovelle mistä kuului musaa, ja se ohjasi mut sen kaverille (T?) joka näytti millä ilveellä pääsi nettiin. Login oli pikkasen erilainen kuin yliopistolla sanottiin, mutta eipä mitään.
Saavuin siis maanantaina Baillyn opiskelija-asunnoille, ja siellä vaadittiin heti kättelyssä syyskuun vuokraa käteen. Maksettuani vuokran pääsin viimein asuntooni. Asunnosta on aika ristiriitaiset tunteet. Periaatteessa tämä on siis todella uusi, ja en halua edes kuvitella mitä sen halvemman kämpän valinneet opiskelijat kestää. Tässä on pöytä, sänky, laatikostoja ja jääkaappi, suihkuvessaa unohtamatta. Hyllyjä on kiitettävästi ja tasoja joille tavaraa laittaa.
Toisaalta kuitenkin jos olisin päässyt nettiin maanantaina, se olisi ollut täynnä siivoamismerkintöjä. Ilmeisesti nainen joka asui tässä ennen minua oli jokseenkin karvaista sorttia ja niitä karvoja saikin sitten noukkia ihan mistä vaan. Sängyssä on upouuden veroinen patja mutta sen päällinen suojaava valkoinen juttu onkin sitten täynnä karvoja. Ostin telan jolla voisi poistaa karvoja, mutta edes puolet ei lähtenyt sillä. Nypin sitten hanskoilla yksi kerrallaan, pitkään. Ennen kuin keksin miten ratkaisen tuon, nukun lähinnä makuupussissa sen patjan päällä, suojaava höskä pois käärittynä. Vaikka tämä paikka on pieni (9 neliömetriä), muuta ei oikeastaan tarvita. Tilataidetta oikeastaan. Ranskalaisten versio japanilaisten putkihotellista. Paitsi kivempi. Kun ne karvat on nypitty pois. Yleensäkin siivous on värittänyt kovasti aikaani täällä. Katsoin pyykkihuonetta: ilmeisesti täällä pyykinpesu maksaa kolme euroa. Se on aika kallista ilmaiseen pyykkiin tottuneelle (hyvä KOAS!).
Ensiksi kävin E.LECLERC-kaupassa, ja olin aika valmis nirhaamaan sen joka väitti Ranskaa halvan hintatason maaksi (tämä koskee sinua, H). Siellä on suht kallista milteinpä kaikki terveellinen. Minulla oli vielä se ongelma että täällä on kaikkien opiskelijoiden yhteiden keittiö, jossa on mikro, uuni ja hella, joten sinne ei saa jättää mitään eikä minulla edes ollut mitään jätettävää. Kaupasta siis olisi voinut ostaa jotain epäterveellistäkin, mutta minä en olisi voinut kypsentää sitä. Tämä oli siis päivät ma-ti; olen päättänyt saada tuon keittiön toimimaan itselleni. Tänään oli ensimmäinen yrittämä, quiche lorraine 1,5~ e kaupan lihatiskiltä. Se maistui aivan taivaalliselta, mutta syy voi olla vähän muussakin.
Tiistaina päätin sitten kysäistä yliopiston kirjaston madamelta onko sen mielestä leclerc halvin kauppa mitä täällä on tienoolla, ja suureksi helpotuksekseni se vastasi että ei ole, ja ilmeisesti asuntolaani lähellä on halvempi kauppa. No, mä sitten kävelin sinne ja siellä tosiaan oli halvemmat hinnat, mutta se oli paljon pienempi paikka kuin leclerc ja ehkä hitusen likaisen oloinen. Se on käytännössä paikallinen lidli (vaikka keskustassa päin on oikeakin lidl, näin sen linkin ikkunasta). Tärkeintä oli kuitenkin että sain 7~ eurolla vaikka mitä ja vieläpä sellaisia kasviksia joita voi käyttää monta kertaa. Sitten tuntui jo paremmalta. En kuitenkaan sanoisi että Ranska on erityisesti halvempi kuin Suomi, kun meiltä löytyy vielä halpistuotteitakin (täällä en ole vielä törmännyt Euroshopperiin tai vastaavaan).
Keskiviikkona päätin että veitsen jne. hommaan kuitenkin leclercistä koska a) halpakaupasta ei varmaan löytyis sellaista kamaa ja b) parempi että maksaa vähän enemmän jos se kestää paremmin. Loppujen lopuksi.
En ole sinänsä vielä saanut ystäviä, mutta olen kyllä puhunut varmaan sadalle ihmiselle. Aina kun en tiedä jotain, kysyn periaatteella "Anteeksi, voisitko kertoa..." Paikalliset tietää kaiken. Niille pitää vaan antaa mahdollisuus jakaa tämä tieto.
Olette saattaneet kuulla että ranskalaiset tai yleensäkin ulkomaalaiset yliopistot voi olla vähän niuhoja poikkitieteellisyydestä, mutta ne ei ole tätä pikkumaisuudestaan vaan sille on ihan logistinen syy. Toisin kuin Suomessa, jossa yliopistot on melkeinpä tasan yhdessä paikassa tiedekunnasta huolimatta (esim. Jyu:lla agoralta juoksee aika nopeasti päärakennukselle, musicalta vielä nopeammin), Ranskassa muut tiedekunnat eivät välttämättä ole a) samassa kaupunginosassakaan tai b) edes samaa yliopistoa. Baillyn vieressä oleva yliopistokasaumista sisältää esim. historiaa, geologiaa, kieliä, äidinkieltä (ranskaa) jne., ja jos haluaa opiskella oikeutta, tietotekniikkaa tai taloustieteitä, pitää mennä linkillä keskustaan. Eli mikäli haalit kursseja eri kasaumista samalle päivälle, sinun täytyisi olla kissa ehtiäksesi molempiin (Schrödinger).
Syömisen pitäisi helpottua huomisesta eteenpäin, nyt kun minulla on aseita, lautanen, paistinpannu ja rasioita joilla joko tehdä ruokaa tai sitten varastoida sitä seuraavalle päivälle.
Kokkaamaan siis, ja halpiskauppaa peliin vaan.
Rahanmeno ahdistaa ja kovasti.
Yleensäkin ihmiset on ollut tosi ystävällisiä. Autoilijat väistää ja kysymyksiini on aina ainakin yritetty vastata, tai sitten ulkoistettu läheiselle henkilölle joka tietää vastauksen. Kaupassa käynti on sama kun pelaisi sanaselitystä myyjien kanssa (j'ai un seau, et j'ajoute de l'eau, je veux aussi un peu de...) ja kannattaa aina muistaa piirtämisen taito. I'm not at all above miming with my fellow humans.
Koputin asuntolan jollekin ovelle mistä kuului musaa, ja se ohjasi mut sen kaverille (T?) joka näytti millä ilveellä pääsi nettiin. Login oli pikkasen erilainen kuin yliopistolla sanottiin, mutta eipä mitään.
Sunday, September 12, 2010
Je ne vous connais pas encore, mais vous me semble très amusant
Jos teidän on vaikea lukea näitä tekstejä lyhenteiden vuoksi, se vaan kertoo siitä että olen sulautumassa joukkoon: ranskalaiset rakastavat lyhenteitä.
Tänään aamulla 6.29 heräsin (vaikken kyllä nukkunut) ja pistin kamat lopullisesti kasaan.
Lentokentällä ja ennen sinne lähtöäkin oli hyvästijättöjä ja sun muuta. Te tiedätte ketkä olitte siellä.
Charles de Gaullelle (Pariisin lentokenttä, tästä eteenpäin CDG) laskeutumisen jälkeen ja pikaisen tavarankeruutuokion jälkeen (miksi ihmeessä joku oli iskenyt makuupussiini lukon??? Joka oli kaiken lisäksi rikki) koitti sitten se todellinen sirkusnumero. Kuten Helsinki-Vantaalta kävi ilmi, CDG:llä laskeuduttiinkin sitten terminaali 1 (tästä eteenpäin T1), mikä jätti päämääränäni olevan juna-aseman tismalleen toiseen päähän lentokenttää. Ilmeisesti kuitenkin muillakin on ollut ajansaatossa vastaavia pulmia, joten kun kysyin infosta miten pääsen TGV:lle (sanotaan että se on se juna-asema), vastaus oli että mene ilmaisella shuttle carilla. Ou jeah. Sinnekin itseasiassa löysin lähinnä mäihällä, koska hissitoverini painoi nappia ja kerros sattuikin olemaan oikea.
Jollain logiikalla ensin on T1, sitten T3 ja sitten vasta T2. Ostetaan.
T2:lla sitten etsittiin juna-aseman info, lipunmyynti ja takas infoon, josta raiteelle 5. Ilmeisesti ne Ranskan junassa ajatteli että mä saan kuitenkin hirveän sätkyn jos mä VR:n tottuneena pääsisinkin ajoissa olevaan junaan, joten ne ihan mun mieliksi olivat sen normaalit 20 minsaa myöhässä ;)
Mitäpä siellä, juna oli mukava ja siinä näkyi kivasti maisemia. Hirveästi ranskalaisia pikkukyliä joita natiivit varmaan nimittäisivät rustique. Kaikissa tuntui olevan kirkkokin. Linja-autoon vaihdettaessa alkoi näkymään hillittömästi tuulimyllyjä (siis ei hollantilaisia tuulimyllyjä, vaan näitä uusia valkoisia joissa on kolme propellia). Mut kipattiin Amiensin keskustaan. Sitä ennen tuli nähtyä kaupunkia sen verran että olen ilmeisesti aliarvioinut tän paikan suuruuden. Vähintäänkin ennen keskustaan saapumista näkyi enemmänkin Hesalle ominaista vaikeakulkuista (lue: vain autoille tarkoitettua) tiesokkeloa.
Perillä keskustassa oli aivan tuhottoman söpöä. Pitää ottaa kuvia, mutta nämä talot on niin ajattoman näköisiä. Kello oli jo suhteellisen paljon kun saavuin, joten päätin tunnin yrittämisen jälkeen yöpyä jossain muualla tämän yön ja yrittää huomenna oikeaan asuntoon. Sunnuntaina ei ilmeisesti kannata yrittääkään tehdä mitään täällä. Paitsi syödä ja juoda. Sain tingittyä hinnasta ja respa oli vielä niin kiltti että printtasi minulle ohjeet opiskelija-asuntolaani ja lupasi että voisi auttaa minua jatkossakin. Huoneessa tuli sitten ongelma vastaan kun ei saanut edes valoja päälle kuin vain hetkeksi huoneeseen :) ilmeisesti olin iskenyt kortin juuri oikeaan paikkaan, se vaan piti jättää sinne.
Hissi puhuu: se kertoo sinulle missä kerroksessa nyt olet. Huh. Sitten menin syömään ensimmäisen ranskalaisen ateriani. Ei erityisen originellia: juustopurilainen salaatilla ja sipseillä. Vitsinä vaan oli että ne sipsit olivat violetteja, joten enhän minä niitä tunnistanut. Oletin että ne olisivat olleet jotain kuivattuja hedelmiä x. Ilmeisesti tämä on joku kampanja, eli ranskalaiset sipsit eivät ole yleensä violetteja, oletanma. Salaatti olisi voinut olla hyvää mutta se oli peitetty etäisesti hyönteismyrkyn ja ranskalaisen kastikkeen (ironia on suuri) sekoitusta muistuttavalla sössöllä.
Ruoka ei tullut hetkeäkään liian aikaisin koska kädet alkoi jo täristä eikä muullakaan kropalla hyvin mennyt nestehukasta ja yleisestä nälästä (lentokoneeseen ei saa ottaa vettä mukaan kun 1 desin, ja vaikka ne antaa siellä lasin vettä, jää se kuitenkin aika vajaaksi). Nyt voisi sitten ruveta nukkumaan.
Monday, September 6, 2010
Taustatyö
Ennen vaihtoon lähtöä on ihan kätevää ottaa selvää kohdemaan kulttuurista ja siitä, miten asiat siellä hoidetaan. Tämän tulisi heikentää väistämättömän kulttuurishokin tehoa ja yleensäkin helpottaa paikalliskulttuuriin sulautumista. Tietoa kyllä löytyy, joka tuutista ihan (ovatko kaikki käyneet Ranskassa vaihdossa vai törmäänkö näihin tyyppeihin vain sattumalta??), mutta mihin tietoihin kannattaa luottaa ja mihin ei on sitten eri asia.
Esimerkkihenkilö A.
Kävi vaihdossa Nancyn yliopistossa 10 vuotta sitten. Sanoi että vaihto kannatti eikä vaihtaisi kokemustaan mihinkään, mutta vietti ehkä tunnin listaten sen sata asiaa mikä meni pieleen. Kavereitakaan ei ehkä saa, opiskelija-asuntola vaatii vakuutuksen vaikka paikalle ilmaantuisikin keskiyöllä kolme matkalaukkua käsissä, eikä yliopisto tiennyt mitään vaihtarien käsittelystä.
Esimerkkihenkilö B.
Kielikeskuksen "vaihtoon valmistavan" kurssin opettaja väitti että
-jos sinut kutsutaan jonnekin kylään, paikalle pitää mennä 15 minuuttia myöhässä
-Ranskassa on täysin okei vain keskustelun alussa päättää että 'hei, olenkin tätä mieltä asiasta keskustelunsynnyttämisen vuoksi ja trollaanpas noita muita ihan nyt kunnolla'
-Ranskassa on vapaampaa polttaa lainsäädännöstä huolimatta
*Työkkärin "työskentele Ranskassa"-opus taas sanoi että Ranskassa on tiukasti kiellettyä polttaa ja työnantajalle ainakin pitäisi antaa kuva ettei polta. Kaipa se on itse nähtävä.
Esimerkkihenkilö C.
Tyttö joka oli vaihdossa kai viime vuoden samassa yliopistossa. Himoaa takaisin, mutta nauroi samalla räkäisesti että 'papereita saat kyllä täytellä ihan mielesi kyllyydestä'. Hyvältä siis vaikuttaa.. (yliopiston puolustukseksi, tähän mennessä vain opiskelija-asuntola on tuottanut paperisotaa, yliopisto oli hyvin selkeä).
Yleensäkin konsensuksena vaikuttaa olevan mentaliteetti 'upeaahan siellä oli mutta kimura miksei ne voi hoitaa asioita järkevästi'. Tähän siis varaudutaan. Aikaa lähtöön kuusi päivää. Jeah.
PS. Essu D:n mukaan isommista kaupoista (paikallisista Prismoista) löytyisi Valion Hylamaitoa. Ollaan jännän äärellä.
Esimerkkihenkilö A.
Kävi vaihdossa Nancyn yliopistossa 10 vuotta sitten. Sanoi että vaihto kannatti eikä vaihtaisi kokemustaan mihinkään, mutta vietti ehkä tunnin listaten sen sata asiaa mikä meni pieleen. Kavereitakaan ei ehkä saa, opiskelija-asuntola vaatii vakuutuksen vaikka paikalle ilmaantuisikin keskiyöllä kolme matkalaukkua käsissä, eikä yliopisto tiennyt mitään vaihtarien käsittelystä.
Esimerkkihenkilö B.
Kielikeskuksen "vaihtoon valmistavan" kurssin opettaja väitti että
-jos sinut kutsutaan jonnekin kylään, paikalle pitää mennä 15 minuuttia myöhässä
-Ranskassa on täysin okei vain keskustelun alussa päättää että 'hei, olenkin tätä mieltä asiasta keskustelunsynnyttämisen vuoksi ja trollaanpas noita muita ihan nyt kunnolla'
-Ranskassa on vapaampaa polttaa lainsäädännöstä huolimatta
*Työkkärin "työskentele Ranskassa"-opus taas sanoi että Ranskassa on tiukasti kiellettyä polttaa ja työnantajalle ainakin pitäisi antaa kuva ettei polta. Kaipa se on itse nähtävä.
Esimerkkihenkilö C.
Tyttö joka oli vaihdossa kai viime vuoden samassa yliopistossa. Himoaa takaisin, mutta nauroi samalla räkäisesti että 'papereita saat kyllä täytellä ihan mielesi kyllyydestä'. Hyvältä siis vaikuttaa.. (yliopiston puolustukseksi, tähän mennessä vain opiskelija-asuntola on tuottanut paperisotaa, yliopisto oli hyvin selkeä).
Yleensäkin konsensuksena vaikuttaa olevan mentaliteetti 'upeaahan siellä oli mutta kimura miksei ne voi hoitaa asioita järkevästi'. Tähän siis varaudutaan. Aikaa lähtöön kuusi päivää. Jeah.
PS. Essu D:n mukaan isommista kaupoista (paikallisista Prismoista) löytyisi Valion Hylamaitoa. Ollaan jännän äärellä.
Subscribe to:
Posts (Atom)