Es-tu débil ou seulement étranger?

Vanhempani muistavat vielä ajan jolloin ylioppilaskokeet olivat enemmän tai vähemmän kielikoe. Älykkyyden mitta näkyi siis kielellisessä lahjakkuudessa. Tämä on ollut pitkään toistuva teema opetuksessa. Korkeasti koulutetun merkki on perinteisesti ollut nimenomaan yksilön kielirepertuaarissa (no, esim. 1600-luvulla oli aika iso juttu jos osasi kirjoittaa ja lukea edes omaa kieltään, mutta kuitenkin). Kuninkaalliset yleensä koulutettiin tulevaa uraansa varten ja tämä yleensä tarkoitti kieliopintoja. Varmasti hiukan yhteiskuntaoppia ja kansainvälistä politiikkaa, mutta enimmäkseen kieliä.

Nykypäivänä ihmisen lahjakkuus ja älykkyys voivat esiintyä moninaisemmin, ja kielellisesti epäonnistuminen ei määritä ihmisen elämää. Ihminen on herkkä, tunteva ja älykäs eläin ja häntä tulee arvostaa ihmisenä riippumatta hänen henkilöllisyydestään tai kyvyistään (tai niiden puutteesta).

Olin jo autuaasti unohtanut miltä tuntui olla ulkomaalainen maahanmuuttaja Islannissa. Ihmiset ovat täällä vieläkin ystävällisempiä kuin Islannissa, mutta aina on ihmisiä joille olen silti vain Ulkomaalainen. Pankkini virkailija on tähän mennessä pahin tapaus. Hänelle olen Ulkomaalainen, eli pahempi kuin lapsi, ja minulle tulee puhua kuin päästäni tippuisi aivosoluja joka hetki kun odotan hänen lopettavan puhumisen.

Ei voi olla miettimättä miltä ulkomaalaisista tuntuu Suomessa: he eivät puhu edes välttävästi kieltä, tuotteissa ei välttämättä ole tietoja englanniksi (ruotsin kieliset tekstit eivät paljon auta Ruandasta kotoisin olevaa henkilöä), ja jos sattuu löytämään suomalaisen joka suostuu puhumaan, puhe on lähinnä kankeaa englantia joka vaihtuu heti kohta suomeksi (jättäen toisen aika ulkopuolelle) mikä ei oikeastaan rohkaise löytämään ystäviä vaihtaripiirin ulkopuolelta. Kuinka paljon vaivaa suomalainen on valmis näkemään vaihtarituttavan vuoksi, kun hän "lähtee kuitenkin kohta pois"? Kannattaisi aina muistaa, että me olemme kaikki tällä pallolla vain väliaikaisesti.

Itse en ole läheskään samassa asemassa mielikuvien maahanmuuttajan kanssa koska osaan ranskaa. Kuvittele vain sitä, miltä tuntuu iskeytyä kielitaidottomana Suomeen. Tapasin kerran Koasin toimistolla venäläisen naisen joka oli siellä koska hänet oli ohjattu asuntoon joka haisi ja oli täynnä viinapulloja. Hän ei osannut suomea eikä englantia, eikä virkailija ymmärtänyt mikä oli hätänä. Sana "turhautuminen" ei edes kuvaa tilannetta. Soitin venäjää opiskelevan ystäväni apuun, ja vartin päästä tilannetta purettiin virkailijan, venäjän opiskelijan, sanakirjan ja itse naisen avulla. Jutulla oli ainakin sille päivälle onnellinen loppu, mutta miettikää kuinka periaatteessa niin yksinkertaisen asian sanominen "annoitte minulle huonon asunnon, olkaa hyvä ja antakaa toinen" voi muodostua niin suureksi ongelmaksi jos asioidessa ei ole yhteistä kieltä. Ennen kuin vihreiden suunnitelma ruotsin korvaamisesta toisella pakollisella kielellä menee läpi, suomalaisilta virkailijoilta ei kai voi odottaa yhtään sen parempaa kielitaitoa kuin nytkään, mutta toisaalta on jokseenkin kohtuutonta odottaa esim. pakolaisen ensin saavuttavan B2-tason (=eli aika hyvä) englannissa tai suomessa ennen kuin hän saa "pakolaistua" rajan yli tänne. Tämän ristiriidan ratkaisuun kai käytetään tulkkeja. Hm..No, ranska ei taida olla tarpeeksi pakolaiskieli jotta voisin ruveta hyväntekijäksi sillä alalla, mutta periaatteessa voisin jäädä Ranskaan ja tehdä töitä ulkomaalaisten kanssa täällä. Urasuunnitelmaa siinäkin. (Ennen tai jälkeen tuota minusta tulee Ranskan kuvernööri. Tosin Salo on kuulemma täällä loukkaus, joten ehkä en sittenkään).

No, siis tarkoituksena oli herättää ajatuksia siitä miten itse kukin kohtelee tai jättää kohtelematta (=jättää huomiotta) ulkomaalaiset omassa maassaan ja siitä miltä itsestä tuntuisi jos olisi samassa asemassa (usko pois, kaverit ovat tarpeen).

M.

Jk. Yliopistoliikunnan kurssit alkoivat jo viikkoja sitten, samaan aikaan koulukurssien kanssa, joten saa nähdä miten pääsen kursseille. Yritin tänään päästä self défense (jep, juuri noin ne sen kirjoitti)- tunneille, mutta se oli jo täynnä. En ole tosin pahoillani, se ei tainnut olla minua varten. Yritän perjantaina viimeistään musculationia, joka nimestä ja kuvasta päätellen on jotain painonnostoa (oletettavasti salilla käyntiä). Parasta on, että noista kursseista voi saada opintopisteitä. Toivon mukaan siis onnistaa.