France déteste IRC

Vaihtoehtoinen otsikko: ET phone home...tai sitten ei.

Pääsin aiemmin päivällä irkkiin. Ilmeisesti netillä oli sittenkin aikaraja, joten siitä ihmeestä pääsikin sitten nauttimaan vain kämäiset viisi minuuttia. Eli ihmiset jotka jätin langalle, netti kämitti.

Himot pitäisi tyydyttää suht nopeasti, muuten ne moninkertaistuvat ja viikonloppuna ostat kilon maitorahkaa etkä tiedä mitä sillä tehdä.

Lisäys myöh.: Hukkasin puhelimeni. Yritän miettiä miten tämä menetys oikeasti huonontaisi elämäni laatua. Okei, onhan se puhelin ollut minulla 6 ja puoli vuotta, joten kiintynyt olen ja sitä rataa, mutta koska prepeidi täällä (kuten kuulemma Suomessakin) on jokseenkin saanut minut jättämään senkin vähän soittelun mitä tein aiemmin, en nyt hirveästi itke asian vuoksi. Ainoa ongelma on että jos en löydä puhelintani, en herää kouluun ajoissa.

Lisäys vielä myöh.: No, aika tylsää. Viisi minuuttia edellisen lisäyksen jälkeen etsin puhelintani ja löysin sen. Antikliimaksi. Se oli repussani. Kännykkä siis, ei antikliimaksi. Sen jälkeen tapahtui jotain vähän jännääkin.

Antikliimaksi: Anti- kliimaksi. Kliimaksi tulee kreikasta ja tarkoittaa portaita. Kliimaksi esim. elokuvassa tai kirjassa on siis portaiden yläpää. Antikliimaksi taas on se kun ei oikeastaan ole portaita ja ihmiset hyppivät lattialla.

Quoi faire, quoi dire, quoi devenir

En sitten mennyt eilen hummailemaan (kyllä lapset, näin vanhempanne puhuivat 30-luvulla!) kun kaveri soitti. 40 minuutin karaoke-hetki ei ihan vielä riitä saamaan minua liikkeelle, varsinkaan kun käytännössä se 40 minuuttia olisi varmaan kulunut sen paikan etsimiseen.. Sitäpaitsi, ulkona oli hemmetin kylmä, ja minulla niin kylmä että pelkäsin että olin kipeä (tänään tuntuu hyvältä: ilmeisesti minulla oli kylmä koska täällä oli kylmä).

Olen pikku hiljaa alkanut eriytymään. Okei, ainahan sitä olen tehnyt, mutta nyt hyväksyn sen. Filosofia (kr. tiedon ystävät; toisin kuin sanasta pedofiili voisi päätellä, fiili/filo tarkoittaa yleensä rakastaa ystävänä/platonisesti, tai tässä tapauksessa henkisiä arvoja jne.) sikseen, tämä on hyvä asia. Eriytyminen on välillä pelottavaa, koska jos et pidä suklaakakusta, et voi enää ollakaan henkilö joka pitää suklaakakusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettet voisi hengata toista mieltä olevien kanssa. Itseasiassa sinun nimenomaan kannattaa tehdä se.

Naurakaa pois, minusta tuntuu hyvältä. Piakkoin teen jotain minkä olen halunnut tehdä sitten ammoisista ajoista lähtien, mutten koskaan kunnolla. Kunhan saisin itseni raahattua keskustaan (ai niin, ja teidän postikortit pitäisi kirjoittaa!).

Kävin kv-toimistossa kysymässä, eikä keväällä tänne tupsahda ruotsalaisia, tanskalaisia tai muitakaan pohjoismaalaisia yllätyksiä. Aww. Suurin osa nyt tutuista vaihtareistahan lähtee kotiinsa kokeidensa jälkeen tammikuussa, joten se niistä. Keväällä on mahdollisuus tavata uusia vaihtareita. Taidan mennä silloin uudestaan FLE!kulttuuri- ja tai FLE!kielioppikurssille, siinähän niitä tapaa. Periaatteessa.

Olen nyt keksinyt kaksi-kolme työtä mitä haluan tehdä "sitten isona". Nythän luulisi sitten olevan aika helppoa, senkun selvittää miten niihin töihin pääsee. No, tänään sain tietää että yksi unelmatöissäni jo olevista tyypeistä ei opiskellut kai "mitään muuta" kuin kolme indo-eurooppalaista kieltä. En oikein tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella.

Sucré ou non sucré?

Törmäsin vahingossa koulussa maitorahkaan, mikä on paikallisittain "fromage blanc" eli valkoinen juusto. Ruokalan emäntä (kyllä, kävin jopa koulussa syömässä!) antoi minulle rahkan mukaan aimo pussin sokeria koska ilmeisesti maitorahka ei ollut sokeroitua. Suomessa olen aina vetänyt maitorahkaa sellaisenaan. Jännältähän se maistuu mutta mikä jottei. Ranskalainen ruokakulttuuri luottaa siihen että sinulla on aivot joita voit käyttää tehdäksesi hyviä valintoja. Minun vaihtoehtoni olivat siis a) syödä maitorahka ilman sokeria kuten aina b) pistää koko loosa sokeria maitorahkaan ja odottaa aikuisiän diabetesta, tai c) pistää vähän sokeria ihan kokeillakseni josko se vaikuttaisi makuun mitenkään (ei muuten vaikuttanut, mutta minusta maitorahka on kivaa juuri sellaisenaan).

Myöhemmin löysin uudesta kaupasta 4x100g/0,70 euroa sokeroitua maitorahkaa. Se oli aika hoosiannan hyvää. Kuitenkin aloin miettiä: jos vähän sokeria ei muuta makua miksikään, sitä täytyy siis lisätä aivan tajuttomasti jotta siitä olisi jotain hyötyä. Taitaa siis olla parempi että etsin "normaalia" maitorahkaa täältä. Ihan muuten vain sivistääkseni: Suomessakin esim. jogurtti joka on maustettu jollain hedelmällä tai marjalla sisältää aika mukavat määrät sokeria, joten kannattaa ihan terveyden puolesta kokeilla maustamatonta jogurttia joka on hyvää eikä ole sokeridippiä kuten muut. Sitä saa myös esim. Rainbow'lta halvalla. Sanon näin koska välitän teistä ja haluan että pysytte terveenä.

Perheen pienimmät, katsokaa pois. Maaritia ärsyttää nyt mikä saattaa hiukan vaikuttaa hänen kielenkäyttöönsä.
->
Poistettu tulevan kuvernöörin urani takia.

No, edelleen: jos keittiön tila on suurin huolenaiheeni, elämä on aika kivaa. Elin koko viikonlopun siinä luulossa että meillä on kokeet maanantaina, mutta jännästi jätin silti lukematta niihin. Nyt näyttää siltä ettei meillä olekaan kokeita, joten aika kivaa. Olen tosi vastuuntuntoinen. Oikeasti. Torstaina on oikeasti latinan osiokokeet, joten luku alkaa nyt, tai huomenna viimeistään. Jeeh.

Ai niin, olin kielioppitunneilla ranskalaisten kanssa, ja opettaja kysyi onko tämä lause rakenteeltaan oikein, ja mä vastasin kyllä, ja ranskalaiset ei. Kuulemma se oli oikein. Minua alkaa pelottaa ranskalaisten ja niiden kielen puolesta.

Résoudre mes problèmes, suédois

Yritän kertoa seuraavan tarinan mahdollisimman puolueettomasti.
Tänään ranskan (siis kielen) historian tunneilla opettaja kysyi meiltä mikä on verbin résoudre yksikön kolmannen persoonan futuurimuoto. Minä älähdin heti résoudra, mitä opettaja ei tosin kuullut. Ensin hän kysyi ranskalaisilta mikä se heidän mielestään on, ja nämä vastasivat résolvera. Olin jo masentua koska kai ranskalaiset nyt itse paremmin tietävät. Opettaja kysyi ulkomaalaisilta mikä se heidän mielestään on, ja toiseksi vaihtoehdoksi tuli sitten juurikin résoudra, mikä sitten osoittautuikin oikeaksi vaihtoehdoksi.

Ranskalaisten lapsus selittyy résoudre-verbin epätavallisella taipumisella, mutta oli se silti aika hc-hetki. (Yksi anglismi sallittakoon).

Niin tarkennuksena edelliseen tekstiini: tulen kotiin jouluksi, jipii. Ei itsemurhaa opiskelija-asuntolassa tälle tytölle.

Nyt jos vielä voisin lakata unelmoimasta Tanskassa työskentelystä niin olisi aika leppoisaa.

teksti suom. > text engl. > texte fr. > textum lat.

Économiser et se suicider..ou rentrer chez soi et vivre?

Kaikista säästöideoistani huolimatta olen päättänyt sittenkin tulla kotiin. Jos vietän joulun tässä asuntolassa yksin, itsarihan siinä on lähellä. Joten...

Tajusin että joulu on pikkuisen päälle kuukauden päästä, eikä minulla ole lahjoja kenellekään. Puh. Ehkä pidän ennen lentoani jonkun Pariisi-innoittuneen ostosreissun. Tai sitten en.

Kauppaan meno on nykyään aika vaarallista. Joulu on kuukauden päästä, joten sinne ei kannata ikinä mennä nälkäisenä. Sisäänkäynnin kohdalle on raijattu uskomattomat määrät suklaata erilaisiin vietteleviin laatikoihin ja jos pikkuisenkaan on nälkä, on suuri kiusaus pistää rahaa menemään ja kivasti noihin em. herkkuihin. Jos olisin paikalle tammikuun alusta, silloin varmaan saisi halvalla ylijäämäsuklaata..No, katsoo nyt.

Muille vaihtareille ilmeisesti järkättiin silloin syyskuussa Pariisi-reissu, joten taidan olla yksinäni haluni kanssa mennä sinne. Joulukuussa se on kuitenkin aika päheen näköinen, joten ehkä silloin.

Se toinen suomalainen ei taida hirveästi välittää minusta. No, ei sitten.

Tähän pitäisi saada kuvia mutta kun ei anna ladata. Kuulemma jos äänestän yhtä kaveriani edustajistovaaleissa, Skype alkaisi toimia, mutta en kyllä usko.

Eilen tapasin erään norjalaisen tyypin. Olin siis nähnyt sen aiemminkin, mutta luulin että se oli jenkki tai britti (no siltä se näytti!). Heti tuli hirveä ikävä Pohjoismaihin. Aww. Tule Ranskaan, ihastu Tanskaan. Jep, järkevältä kuulostaa.

Italie France Etats-Unis

En ole vähään aikaan tuntenut itseäni yhtä upeaksi. Puhuin erään opettajan kanssa aika sujuvasti historiasta, tarkemmin sanoen italian ja ranskan suhteesta vuosisatoja sitten ja vertasin sitä nykytilanteeseen ranskan ja englannin välillä. Ranskan kansakunnan englantivastaisuudella on pitkät juuret, eikä englanti ole ensimmäinen, vaikea vielä tietää onko viimeinenkään, jota vastaan ranskan kieli asetetaan.

Ensi viikolla on kokeet lit popista ja englannista. Kirjallisia tehtäviä parilta muulta kurssilta. Kaikesta huolimatta, se täytyy sanoa että täällä asuntolassa on aika vinkeä huone jossa saa keskityttyä aika mukavasti opiskeluun (vrt. olet koneella ja katsot/kuuntelet samaan aikaan miljoonaa muuta asiaa) ja nyt kuulemma järjestetään vielä kaiken lisäksi kirjoituksen tukikerho erään kurssin oppilaille. Ilmeisesti minäkin voisin ehkä änkeä sinne, vaikken ko. kurssilla olekaan. Yritys hyvä kymmenen..Kurssi on siis myös ranskalaisille, joiden ranskan kielen hallinnasta ollaan hiukan huolissaan kuten olen jo maininnutkin.

Jätin kai aika virallisesti sen vaihtareita vihaavan naisen kurssin, ja koska minulla riittää aikaa, käyn nyt samaa kurssia kahden eri opettajan kanssa eri aikoihin. Teistä varmasti kuulostaa hassulta, mutta kaikki kolme opettajaa vievät kurssia ihan eri suuntiin. Pelottava nainen on kielitieteilijä, mies taas on enemmänkin kirjallisuuteen menevä tyyppi ja uusi nainen antaa hyödyllisiä papereita mutta vaikuttaa välillä hiukan hämmentyneeltä (tänään se antoi saman paperin kuin ihan ensimmäisellä kerralla ja sitten käytiin sitä läpi. Miksei kukaan sanonut mitään? Miksen minä?). Uusi nainen alkoi tosin pitää kurssia vasta pari viikkoa sitten: pelottavan naisen ryhmä oli liian iso, joten "vapaaehtoisia" pyydettiin menemään uuden naisen matkaan. Yhdessä kaikki nämä opettajat siis pitävät n. 5-6 ryhmää, aiheet käydään eri järjestyksessä eli koska jätin pelottavan naisen ryhmän, uusi nainen käy varmaan vähän samaan tyyliin PN:n kanssa, mutta mies taas on kääntänyt järjestyksen päälaelleen. Oletan siis että jos jatkan molempien opettajien kanssa, saan kokonaisen kurssin kasaan. Loppujen lopuksi nuo opettajat tekevät kokeen yhdessä, joten sillä, kenen kanssa kurssin käy, ei oikeastaan ole väliä. Se täytyy kyllä huomauttaa (kyllä, juuri sinä tuleva vaihtari) että muutokset kursseihin täytyy ilmoittaa DAI:lle (kv-toimisto), ja minulla on tunne että ne katsovat vähän vinoon jos käyn samaa kurssia kahteen kertaan. Ehkä kysyn tästä Mme L:ltä. Periaatteessa kukaan ei välttämättä saisi edes tietää tästä, koska eiväthän muut opiskelijat tee samoin eivätkä opettajat syynää toistensa opiskelijalistoja, mutta ihan vain estääkseni pulaanjoutumisen, tehdäänpäs tämä oppikirjan mukaan.

Täällä muuten opettajat pyytävät kurssille ilmoittautuessa täyttämään henkilötiedot sun muuta. Jotkut haluavat vain nimen ja sähköpostin tai puhelinnumeron, yleensä kuitenkin saadaan paperi jossa kysytään lasten määrää, puolisoa, sitä tekeekö töitä yliopiston ulkopuolella ja mitä kieliä on opiskellut ennen tälle kurssille tuloa. Ai niin, ja missä opistossa teit toisen asteen opintosi jne. jne. Ihan vaan jotain mihin varautua..

Lisäys: niin englannin koe on taas vain pikkukoe. Paperissa lukee Quizz (virn).

La pluie et le bon temps?

Yritin tänään päästä yliopistolle, mutta kastuin turhaan: tänään on juhlapäivä (taas) joten koulua ei ole. Kaupatkin ovat kiinni, leclerciä (eli sitä kalleinta) lukuunottamatta.

Alan pikku hiljaa huolestumaan latinan puolesta. Lakkojen, saartojen, lomien ja pyhäpäivien takia 12 viikon kurssista ei päästä varmaan edes viiden paremmalle puolelle. Pistareissa en ymmärtänyt mihin osiin piti vastata, kun koepaperista vain viidesosa meni opettajalle ja loput jäi itselle.

Ensi viikolla on ensimmäiset ihan oikeat kokeet yhdestä kurssista. Periaatteessa tuntuu että se on yksi niistä ainoista kursseista joissa ymmärrän sisällön täysin, joten kai pitäisi olla itsevarma olo, mutta on vaikea tietää mitä ja miten täällä vastataan kokeisiin. Ope ei ilmeisesti ollut vielä tehnyt koetta, joten se ei vielä tiennyt montako kysymystä tulisi. Vastauksien pituudesta kysyttäessä: "mitä nyt kahdessa tunnissa ehtii kirjoittaa." Että näin.

Tiistaina oli taas osittainen saarto, mutta ainakin meille tunnit pidettiin, muista en tiedä. Aamupäivällä periaatteena tuntui olevan "Erasmukset sisään, muut ei", mutta myöhemmin ovet avautuivat kaikille. Tiistaina kävin myös sitten hammaslääkärissä. Se otti yhteensä neljästä hampaasta kaksi kuvaa, ja ilmoitti ettei mulla ole reikiä tai hammaskiveä, ja kaikki on kunnossa. Ainoa ongelmani on viisaudenhampaani. Yritin vakuuttaa sille että kyllä siellä ihan oikeasti on ongelma, mutta se vaan toisteli että kaikki on kunnossa ja sylki puhuessaan suuhuni (hyi). Jep. Jos pääsen täältä Suomeen jossain vaiheessa, käväisen oikealla hammaslääkärillä, kaikella kunnioituksella.

Marraskuussa sataa. Paljon. Näinollen tähänastinen "kävelen kaikkialle"-periaatteeni saattaa romahtaa.

Sain tietää että paikallinen prepaid tietää miten rahastaa asiakkaitaan: kun ostaa puhelimeensa rahaa, on kaksi viikkoa aikaa käyttää se. Eli minun ei ole mahdollista vain ostaa yhtä 5 euron korttia ja sitten pihistellä sillä tammikuuhun saakka. Kalastelen josko löytyisi firma jolla ei tällaista rajoitella olisi. Pelkään kyllä pahaa. Sillävälin minulla on päälle 5 euroa rahaa tällä hetkellä puhelimessani, jotka pitää käyttää huomiseen mennessä. Ulkomaanpuheluja siis :D

Päässäni käyn jatkuvasti läpi mahdollisuuksia mitä teen jos täältä ei saa opintoja lakkojen takia ulos ja joudun palauttamaan Erasmus-apurahaa. Mahdollisesti vaihto toiseen yliopistoon? Ei vaikuta hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta etelä saattaisi näyttää kivalta tämän sateen jälkeen..(ei sillä, etelä on kuulemma nihkeämpi varsinkin talvella. Uskokoon ken tahtoo).

Vannon: kun tuntuu että viimein menee hyvin ja sen sanoo ääneen, maailmankaikkeus työskentelee yliaikaa ihan vain muistuttaakseen minua siitä että eihän elämästä hengissä selviä.

Empereur Salo: l'Etat, c'est moi!

Vaihtoehtoinen otsikko: Agent FBI (kuten Facebukilaiset jo tietävätkin, luin hiljattain netistä tietoa mitä töitä tutkinnollani saa, ja yksi luetelluista ammateista oli FBI-agentti. Voi kun äiti tulee olemaan ylpeä).


Nyt paloi sitten viimeisetkin käreet pankin kanssa. He olivat ilmeisesti hukanneet korttini postissa, ja nyt sen pitäisi taas saapua noin viikon päästä (=kuultu muuten ennenkin..). Lisäksi vielä, vaikka he toisin sanoivat, eivät he olisi edes lähettäneet korttia postitse. Kiitti, nyt riitti.

Lueskelin netistä ohjeita ja parinkin kaverin ohjastamana päätin sitten viimein vaihtaa pankkia. Erään Pariisissa majaapitävän suomi-ranskaneuvosivuston mukaan "pankin kanssa toimiminen riippuu hyvin pitkälti kaupungista, alueesta, departementista tai jopa yksittäisistä asiakaspalvelijoista, joten jos ongelmia syntyy, vaihda pankkia" [sic].

Kuten sanoin tässä pari viikkoa sitten, Ranskan byrokratian kanssa leikkiminen parantaa hermoja ihmeesti. Jos täällä selviän, niin selviää vaikka missä. Sain sattumalta (!) tietää kaverilta että täällä pitäisi ottaa asuntovakuutus. Nyt minulla sellainen on, mutta tästä ei kukaan ole tiedottanut, eli periaatteessa olisi voinut mennä hyvinkin paljon aikaa ennen kuin se olisi muodostunut ongelmaksi. No, loppu hyvin kaikki hyvin (..?).

Parannuksena viimekertaiseen, hiukan alavireiseen työselontekooni, keksin heti seuraavana päivänä aiheen kandiini/graduuni. Ehkä vaihto tosiaan selventää ajatuksia. Minusta tulee Ranskan keisari.

Yksityisyyden menetys alkoi rassata tänään enemmän kuin koskaan. Kertauksena siis: kun koulussa haluan puhua opinnoistani, puhun Madame L:n kanssa kahden-kolmen opiskelijan kuunnellessa vierestä. (Pahassa)Pankissa pankkitili avattiin avoimessa tilassa jossa kuka tahansa kuuli kuinka paljon rahaa minulla on tai ei ole. Tänään menin asuntolan virkaapitävien toimistolle ja tapasin kiinalaisia kavereitani jotka olivat jonossa ennen minua. Kun pääsin esittämään asiani, kaveri oli sitten kuunnellut mitä olin puhunut sihteerin kanssa ja tuli tivaamaan lisätietoja. Se yritti tietenkin vain auttaa, mutta minusta oli vain karmeaa että se oli kuullut kaiken.

Vastoin kaikkia odotuksiani siis tänään siinä uudessa pankissani minut vietiin ihan Suomi-meiningillä huoneeseen jossa oven sai kiinni ja kaikkea. Virkailija oli myös erittäin mukava ja selitti asiat niin että ne ihan oikeasti ymmärsi ja vitsailimme jopa säästä yhdessä. Tuskin tätä menoa nyt pitkään jatkuu, mutta on tämä ainakin oikea suunta.

Vinkkejä tuleville vaihtareille: älä huoli vaikka tapaisitkin ihmisiä jotka saavat sinut epäilemään osasitko ranskaa alunperinkään. Joidenkin ihmisten kanssa juttu sujuu erittäin hyvin, toisten kanssa ei lainkaan. Pelissä on aina niin oma kuin keskustelukumppanisi asenne, aksenteista ja muista mahdollisista puhumattakaan. Kyse ei ole välttämättä edes puhtaan lineaarisesta "alussa vaikeaa, myöhemmin helpottaa"-oppimiskäyrästä: aluksi osaat jotain, sitten sekoilet, osaat taas vähän, sekoilet, osaat enemmän mutta myös kömmähdykset suurempia ja lopuksi olet täydellinen natiivi (tyrsk).

Pitää myös ottaa huomioon oman itsensä vireystila: välillä yltää niin upeisiin sfääreihin keskustelussa että tuntuu että pitäisi taputtaa itseään selkään, sitten mokaa jossakin pikku jutussa ja palaa maan pinnalle. Vrt. ensin kerron aika lahjakkaasti Suomen itsenäistymisen historiaa ja punaisten ja valkoisten torailun taustoja, sitten unohdan mikä on mekko ranskaksi.

Vitsi täydellisestä natiivista siis juontuu siitä että Ranskassa on tällä hetkellä sellainen ongelma, että hälyttävä osa väestöstä ei hallitse omaa (kirja-) kieltään. Suomalaiselle vaikuttaa uskomattomalta että joku osaisi suomea suullisesti muttei osaisi kirjoittaa sitä, koska murteistaan huolimatta suomi on kuitenkin aika yhtenäinen kieli. Puhuttu ranska ja kirjoitettu ranska eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi ja niissä esiintyy erilaisia rakenteita joista osa esiintyy vain jommassakummassa. Käytännössä siis kursseilla ei ole mitenkään erikoista että ranskalaiset opiskelijat tekevät virheitä siinä missä ulkomaalaisetkin. Tässä siis meille haastetta, päihittäkäämme natiivit heidän omalla maaperällään. Tiivistyksenä siis natiivin lailla ranskaa osaavan kielitaito ei vielä ole aivan se mitä haetaan, riippuen tietysti henkilöstä. Osansa tuohon kielitaitotilastoon tuovat vielä maahanmuuttajat, joita ranskassa on valtavasti, puhumattakaan niistä joiden vanhemmista ainakin toinen on maahanmuuttaja, mutta ranskalaisten suhtautumisesta ulkomaalaisiin saa kyllä aikaan artikkelin jos toisenkin, joten ei mennä siihen tässä.

Huomenna on taas koulua. Latinaa ensimmäisen kerran viikkoihin. Olisikohan nyt viimein se kirjallinen kuulustelu 1., 2. ja 3. taivutuksesta.

Muutan sääntöjä ja tästä eteenpäin saan käyttää lainasanoja jos ne tulevat latinasta. Pistän loppuun sanat joista ne tulevat.
Nyt ne jotka korvasin suomalaisilla mutta halusin kirjoittaa latinismeilla:

declinare (lat.): loittoutua, esim. loitota Roomasta. (en nyt löydä tuleeko deklinaatio tuosta: googlatkaa jos haluatte).
lista (suom.): luultavimmin englannista, mutta jos englannin sana tulee latinasta..googlaamalla tulee listoja muista latinalaisista sanoista. Äh.