Toussaint Toussaint où es-tu Toussaint

Okei, en sitten menekään Pariisiin. Huomenna ovat tosiaan kaikki kaupat kiinni koska Toussaint (kaikki pyhimykset) on aika juhla täällä. Myös veikkaan että Pariisista saa paljon enemmän irti jos on mukana joku joka tajuaa paikasta vähän, koska se on valtava. Useat kaverit on tarjoutuneet näyttämään Pariisia, joten menen sitten niiden kanssa myöhemmin. Yritän harrastaa toisenlaista matkailua mutta katsoo nyt miten menee. (Älä kuitenkaan hätäile, E, kyllä sulle synttärilahja täältä saadaan loppujen lopuksi). Hyvää pyhäinpäivää ja Ellin synttäreitä vähemmän kuin kolme.

Amiens, je t'aime?

Eilen oli hyvin lähelle täydellinen päivä. Päätin ryhtyä hyväksi ihmiseksi, ja leivoin elämäni ensimmäisen suklaakakun. Kavereita löytyi onneksi tarpeeksi jotten joutunut itse syömään sitä kokonaan (kuvia liitän facebookiin jos ei tämä vieläkään toimi).

Juttelin parille kaverilleni ja niiden mielestä ajattelen liikaa. Aiheena siis että nyt on loma, ja haluaisin mennä Pariisiin, mutta mietin että pitäisikö sittenkään kun ei mukaankaan taida olla lähtijöitä ja miljoona muuta syytä. Onhan se totta, on paljon ihmisiä jotka lähtevät siltäseisomalta vaikka Kreikkaan enkä minä saa edes hommattua itseäni Pariisiin :)

Ajattelin siis maanantaina lähteä Pariisiin. Joku vielä niittaa minut katakombeihin, mutta ainakin näen ne ehkä sitä ennen.

Ongelmana katolisten ja baptistien kanssa on tällä hetkellä se että minua ei aivan täysin kiinnosta vielä kolmea päivää viikossa kirkossa (tarkoittaen viikonloppujen menetystä), ja ne ei välttämättä ihan tykkää jos sanon "tulen sitten kun huvittaa" (tietysti kohteliaammin muotoiltuna mutta silti), joten pitää yrittää keksiä jotain. Luultavasti päädyn takeltelemaan totuuden. Minä olen aikuinen ihminen, minä päätän vapaa-ajastani.

Kiitos kaikille korteista ja muista muistamisista! Ne joille en ole vielä lähettänyt korttia, lähettäkää osoitteenne (tämä koskee sinua Heikki!), mutta en kyllä lupaa että ihan pikaisesti lähetän mitään, kuten tietävät ne jotka ovat lähettäneet minulle sähköpostia ja odottavat edelleen >:) Luin kyllä viestinne, en vain tiennyt mitä sanoa juuri silloin.

Luulin että pelottavin asia ulkomailla ollessa olisi lääkäriin meno, mutta ei: minulla on nyt hammaslääkäriaika n. viikon päähän. Kuulemma 60% maksusta korvataan myöhemmin (ehkä) joten peukut pystyyn jne. Täällä ei ole opiskelijahintoja lääkäreille. Sitten vaan jännäämään josko täällä kaikki hammasongelmat ratkaistaan laajoilla metallilaatoilla joiden olemassaoloa ei voi peittää tai muuta vastaavaa. Ei se edes ole reikä! Kistus. Ja viisastelijoille tiedoksi että a) tein suklaakakun vasta kun olin sopinut hammaslääkäriajan ja b) olen pitänyt hampaistani erinomaisesta huolta, joten en ymmärrä miksi juuri nyt täytyi osua tällainen.

Jos kerta nyt lähden Pariisiin, menee kai viikonloppu pakertaessa, ja sitten voin hyvillä mielin rieskata pääkaupungissa. Jiihaa. Lisänä vielä koska itseasiassa olen opiskellut torstain latinan kokeeseen viimeiset kaksi viikkoa miltei päivittäin, oikeastaan minun tarvitsee vain ilmestyä torstaina yliopistolle ja kaikki muu lukeminen on oikeastaan extraa. Aika siistiä.

Lisäys: ai niin, ja palomuurin vuoksi täällä ei voi käyttää filezillaa, puttyä tai Skypeä (oikeastaan mitään selaimen lisäksi jos sen pitäisi kytkeytyä nettiin). Adoben softia tai Firefoxiakaan ei voi kätevästi (=normaalisti) päivittää, joten olin aluksi hiukan huolissani, mutta manuaalinen asennus toimii kyllä, joten ehkä täältä selvitään ilman sen kummempia viiruksia.

Lisäys vielä myöhemmin: ilmeisesti maanantaina kaupat ovat kiinni. Valitsin siis erinomaisen päivän mennä Pariisiin. Jos sinne nyt pääsee. No, yritys hyvä kymmenen ja sitä sun rataa.

Travail, travail, nous voulons du travail!

Kulttuurikurssin opettaja valoitti tänään opiskelijalakkojen syytä. Ilmeisesti Ranskassa on huikea määrä työttömiä nuoria, ja eläkemuutoksen katsotaan pahentavan asiaa koska iäkkäämmät työntekijät eivät luovuta paikkojaan nuorille. Koska nuorien työttömyys oli ongelma jo ennen eläkemuutosta (eläkeikää siis nostettiin kahdella vuodella), nämä nuoret vallankumoukselliset ovat siis oikeastaan konservatisteja ja pyrkivät ylläpitämään status quon.

Talous tuntuu tällä hetkellä olevan rikki kaikkialla. Suomessa on kaksi alaa jotka työllistävät varmasti (sattumalta sisarukseni ovat juuri näillä aloilla..), muut saavat jatkuvasti olla varpaillaan. Ajattelin että tämä vuosi toisi mukavan tuulahduksen uusia ajatuksia, ja voisin hetkeksi hellittää opintojen aikana jatkuvan "mikä sinusta tulee isona"-taistelun.

Pas de chance pareille. Viime torstain juhlissa juttelin ihmisten kanssa ja peruskysymys oli aina "mikä tuleva ammattisi on?" (Samoissa juhlissa muuten esittelin Suomen aika persiilleen, anteeksi nyt vaan. Mutta ainakin ne nyt tietävät että Nokia on suomalainen, ja muutama valittu vielä että se on myyty sittemmin eteenpäin).

Jotkut saavat töitä, jotkut eivät. Suomessa esim. on vielä se että töitä olisi, ihmiset eivät vain halua muuttaa sen vuoksi. Työpaikalla Helsingissä ja Nilsiässä on aika erilaiset kaiut. Nykytaloudessa tuntuu että vaikka opiskelisi melkein miksi, ei saa töitä, joten pitkitetään opintoja mahdollisimman pitkään jotta ei tule potkaistuksi "oikeaan maailmaan".

Opiskelijat intoavat taas, menen kohta katsomaan. Torstaina alkaa viikon loma, joten pitäisi pikku hiljaa keksiä mitä sen aikana tekisi. Jotkut matkustelevat, mutta metro-, juna- ja linkkilakot saattavat tehdä tämän suunnitelman tyhjäksi.

En osaa enää suomeakaan.

Ranskalaisilla on jännä kulttuuri, sen vaan sanon.

Voltaire avait raison, pourtant le blocage me casse les pieds

Voltairen kuuluisa lausahdus
Je ne suis pas d'accord avec ce que vous dites, mais je me battrai jusqu'à la mort pour que vous ayez le droit de le dire (=En ole samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta puolustan kuolemaan saakka oikeuttasi sanoa se) on edelleen elinvoimainen. Se on muuten myös käännetty aika usein väärin, kun katsoo suomalaisia ja englanninkielisiä vetoja. Luultavasti sulavuuden takia.

Voltaire tuli tänään mieleeni kun menin yliopistolle. Eilen opettajat varoittelivat että mielenosoittajat voivat järjestää blocagen, eli yliopisto pistetään saartoon. Tänään sain sitten sähköpostin jossa kv-toimisto vielä ilmoitti erikseen että tunteja ei ole. Pitihän se kuitenkin mennä itse varmistamaan. Kyseessä oli blocage partiel, osittainen saarto, eli käytännössä sisään päästäkseen piti kiertää yliopistorakennuksen keskelle, koska yksittäiset rakennusten ovet oli aidattu tuoleilla sun muulla tavaralla. Sisään kuitenkin pääsi, ja juoksin B:lle jossa oletin latinan tuntien ehkä sittenkin alkavan. Puolen tunnin odotuksen, opettajan metsästyksen jne. jälkeen päätin viimein luovuttaa. Siinä oli sitten hyvin aikaa tarkkailla mitä osittainen saarto sitten tarkoittaa. Turhimmillaan erään portaikon pääty oli peitetty muuten tuoleilla mutta siinä oli ihmisen mentävä aukko. Eikö tuo nyt ole vähän turhaa?

Minun käsitykseni mukaan tunnit olisi siis voitu pitää, mutta ilmeisesti tänään on joku "vuoden ainoa päivä jolloin blocagesta pääsee kuin koira veräjästä", joten se oli ihan pakko tehdä.

En minä nyt niin paljon koulua himoa, mutta tänään olisi pitänyt olla latinan kirjallinen kuulustelu, johon luin ihan kunnolla, ja jätin jopa eilen menemättä sinne katolisten nuorten iltamaan lukujen vuoksi (okei, käytännössä mä en vaan halunnut maksaa 3 euroa pelottavasta ruoasta, mutta silti).

Tänään illalla on jotkut juhlat täällä jossa olen lupautunut esittelemään Suomen. Pyydän etukäteen anteeksi, minulla ei ole mitään valmisteltuna. Luultavasti sisältö tulee olemaan enemmän tai vähemmän "Muumi, Nokia, Pasila"-kolminaisuuden vetämistä. Pirteämmät juhlat löytyisivät luultavasti keskustasta (vaihtareille), mutta kun aamulla pitää nousta 7.30 kuuntelemaan opettajaa joka vihaa Erasmuksia, jostain pitää karsia.

Tänään yritän päästä lääkärintarkastukseen jotta voin jatkaa urheilua ja saada aikaan jauhelihakeiton. Ostin kaalin. Siitä tulee kai salaatti. (Onko se silti heräteostos jos se on terveellistä?). Taidan pistää vähän myös keiton sekaan. Jos vaan onnistuisin tekemään ruokaa eri aikaan kuin kiinalaiset, ne rohmuaa koko keittiön käyttöönsä ettei toisetkaan kiinalaiset (niitä on useita ryhmiä), meistä muista puhumattakaan, pääse tekemään ruokaa.

Kiitos korteista ja kirjeistä, luen ne aina seisaaltani kun en malta odottaa. <3

Pas de photo, s'il vous plait, je suis fameuse

En pysty pistämään tähän blogiin kuvia, enkä saa myöskään yhteyttä filezillaan joten yritän kehitellä jotain facebookin kautta. Osa teistä tosin saattaa sillä periaatteella jäädä ilman kuvia, mutta pyytäkää jos haluatte niitä. Toinen vaihtoehto on googlen kautta tai jotain. Hm..

Viikonloppu meni hyvin, päädyin kaupungille hillumaan koska oli vain kerran (?) vuodessa tapahtuva Nuit Blanche, eli yö jolloin ei nukuta. Minusta tuo nimitys (valkoinen yö) kävisi enemmän järkeen Suomen kesän ollessa kyseessä, mutta ihan sama. Se olisi varmaan ollut tosi hauskaa muiden ihmisten kanssa, mutta ison lössin kanssa liikkuminen on todella, todella hidasta..Siis mukavia ihmisiä mutta mennään nyt jonnekin, tänne jäätyy!

Loppujen lopuksi ruotsin puhumiseni jäi hyvin häviin kun sitten menin viikonloppuna tapaamaan sitä pariskuntaa, koska paikalla oli aika paljon ihmisiä. Tilaisuuden jälkeen menin muiden nuorten mukaan ja vietimme seuraavat kuusi tuntia pelaten yksinkertaiselta vaikuttavaa peliä, mutta joka vaati hirveästi strategiointia. Minä jopa voitin pari kertaa, yhden vielä oikein ryminällä :)
Se oli siis aika upeaa. Palaan tuonne loppuviikosta.

Tänään oli taas FLE (ranskaa ulkomaalaisille) kulttuurikurssi ja englantia. Selvisin englannin kokeesta hyvin koska olin sattumalta onnistunut lukemaan juuri tarvittavat jutut, ja siinä se sitten olikin. Juhlaa. Onnistuin juttelemaan parin kurssilaisenkin kanssa. Huomiseksi pitäisi FLEn kielioppikurssille kirjoittaa kirje, mutta koska kirjoitan tätä enkä sitä, jotain voi päätellä motivaatiotasosta.

Koska julkinen itkeminen on ilmeisesti jokseenkin pakollista ulkomailla, suoritin em. kulttimenon tänään. Oman kerrokseni keittiö oli ihan likainen koska siellä oli kasa kiinalaisia, joten menin toiseen (lue: täällä 1. kerros) kerrokseen ja yritin siellä mutta siellä joku tyyppi sanoi että kunhan odotan 4 minuuttia niin pääsen (5 minuuttia myöhemmin...). Yritin vielä päästä 3. kerrokseen (täällä 2.), mutta en nähnyt ketään jolla olisi avainkortti ja omallani pääsee tietysti vain 1.kerrokseen (täällä alin kerros). Palasin siis toiseen kerrokseen. En ollut tajunnut kuinka nälkäinen olin, joten odotellessani hellalle pääsyä vedin mahaan yhden palan leipää ja heti silmät kostuivat. Kistus. Vieressäni olivat tietysti kiinalaiset kaverini, jotka olivat myös tulleet evakkoon oman kerroksemme keittiöstä niiden toisten tieltä, joista yksi yritti rauhoitella minua ja sitten se tyyppi joka oli alunperin kettuillut minulle tuli myös hyvittelemään (no, omalla tavallaan).
Miksikö kerron tämän? Muistakaa pitää huolta verensokerista niin vältytte noloilta tilanteilta.

Tein sitten kai elämäni ensimmäisiä köyhiä ritareita. Ei paha. Leipä kastetaan maitoon ja paistetaan pannulla. Syödään sokerin kanssa.

Sitten makeanystäville omistettu osio:
Ranska on suklaanystävän ellei eeden niin erittäin hyvä keidas. Amiensissa ainakin on useita suklaapuoteja, ja hypermarketeista (täällä supermarketti on pikkuinen puoti, ja hypermarketti on sitten iso) saa n. 1,30 eurolla 400g suklaata (ja vielä maistuukin hyvältä!). Tumma suklaa on täällä aika halpaa. Eli halvallakin pääsee herkuttelemaan, mutta jos rahaa löytyy ja on valmis maksamaan, rahaa saa kyllä palamaan. Uusimmassa löytämässäni kaupassa on irtokarkkiosion vieressä erikseen pikku pusseihin pakattuina munkkeja, donitseja, vohveleita sun muuta jotka myöskin punnitaan. Vohvelit tuntuvat olevan täällä suosittuja, melkein aina kassalla edessäni olevallla on vohveleita muiden ostosten seassa, ja kuten mainitsinkin jo edellisessä täällä on vohvelivaunukin, en tosin tiedä kuinka säännöllisesti ja missä. Etsintä kannattaa aloittaa Rue de 3 cailloux:ilta (Amiensin Laugavegur, tai kauppakatu. Se paikka missä kaikki kaupat ovat).

Nyt taitaa pitää aloittaa sen tekstin puurtaminen, muuten voi mennä myöhään.

Ai niin joo, huomenna on taas yliopiston lakko, ja kuulemma lakko koskee yleisesti vähän kaikkea (ehkä). Ehkä ensi viikolla kulttuurikurssi kertoo mistä lakkoilu on peräisin, sitä tapailtiin jo tänään mutta ihan todella. Toivon mukaan lakko ei vaikuta kauppoihin, tosin minulla on kyllä jotain varastossa joten ei kai se kauhean paha olisi (kunhan se ei kestä kovin kauaa).

Seuraavaan kertaan :)
Jos en vastaa viesteihinne, se ei johdu siitä etten halua, vaan koska en ehdi. Minun olisi pitänyt kirjoittaa jo viime viikonloppuna parillekin ihmisille mutta aika hulahti ohi. Olen pahoillani.

Je m'appelle Merlot, Maalit, Marie, Marta, Merold...

Kuten Islannissakin, ihmisillä ja varsinkin vaihtareilla on vaikeuksia ääntää nimeni. Kiinalaiset ääntävät sen luvan kanssa Maalit, mutta suurimman osan aikaa kukaan ei oikein kutsu toisiaan nimellä (kenelläkään ei taida olla käsitystä siitä miten muiden nimet oikeasti lausutaan). Ranskalaiset ääntää nimeni kuitenkin suht hyvin, eräs kirjastonhoitaja jopa täysin oikein, mistä muistin kehua häntä. Ehkä pitäisi vain ottaa käyttöön ranskalainen nimi. Miltä Mylène [milen] kuulostaa teistä?

Onnistuin täyttämään oppisopimuksen ja faksaamaan sen takaisin Jyu:lle jolta se sitten suollettiin tänne. Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa ainakin siltä saralta. Hurraahuutoja siis.

Kävin tänään pankissa. Tasan kaksi viikkoa sitten minulle sanottiin että viikon päästä korttini olisi valmis. Odotin siis mielestäni vielä ylimääräistäkin, mutta erittäin epäkohtelias asiakaspalvelija sanoi että korttia ei voi saada ellei tilille ensin pistä rahaa. Tästä sitten menee vielä yksi viikko lisää ennen kuin kortin voi saada. Tästä ei tietenkään voinut minua valaista viime kerralla, jotta oltaisi samantien laitettu se vaadittu roponen sinne. Pah.

Sain tänään sattumalta ilmaiseksi kermavaahtovohvelia pikku palasen kun paikallisen Vöfflyvagnin [sic] pitäjä halusi painostaa paria naista ostamaan kunnon annokset.

Kävin uudessa kaupassa jonka löysin ja olen nyt sen uskollisuuskortin omistaja. Sillä saa alennusta tietyistä tuotteista ja sille kertyy rahaa joka täytyy käydä perimässä tammikuun paikkeilla. Myöhemmin tässä viikolla hankin myös ranskalaisen puhelinnumeron, jolla soitin edellisessä päivityksessä käsitellyn keskustelun. Nyt siis ollaan aika tiukasti täällä. Oppisopimus on allekirjoitettu, asuttukin on jo kuukauden ajan, puhelin on ja kauppakorttikin löytyy. Tähän mennessä oli aina mahdollisuus hilpaista kaupungin rajojen yli ja työskennellä seuraava vuosi, kirjoittaen samalla hölyn pölyä tähän blogiin läheisiä hämätäkseni.

Ei sillä että minä niin tekisin.

...

Uudessa kaupassa löysin viimein linssejä. Kaurapuuroa täältä ei löydy, ei ainakaan sitä halpaa jota voi periaatteessa syödä aamusta iltaan vaikka 15 sentillä hotkaisu. Flocons d'avoines ovat kalliita. Linssejä löytyi 1 kg pusseissa punaisia, vihreitä ja vaaleita. Hinnoittelu taisi olla keittoajan perusteella: punaiset keittyvät nopeiten, joten ne maksavat 2,51e, vaaleissa ja vihreissä hinta on jo pudonnut 1,75 ensimmäiseen ja 1,40 jälkimmäiseen. Ranskankielisen ravintosivun mukaan vihreät maistuisivat maukkaimmalta, ja ne ovat myös Ranskassa syödyimmät vastaavat kasvikset. Sivuston mukaan linssit pitäisi yhdistää soijakastikkeeseen ja riisiin ihanteellisimman kuitu- ja aminohappopitoisuuden saavuttamiseksi.
^ Koska rajan ylittäessäni unohdin kaiken mitä luulin tietäväni ravinnosta, yritän nyt koota suhteellisen terveellistä ruokavaliota täällä (erityiskiitos E:lle, joka antoi paljon hyviä vinkkejä) ja tehdä sen tietysti omaan tapaani mahdollisimman halvalla. Terveellisyyden puolesta pitää kuitenkin joskus tehdä uhrauksia (miten niin makaronilla ei voi elää vuotta sairastumatta? No, yritän sitten riisillä.). Tässä tapauksessa kuitenkin 1,40 kilo vihreistä linsseistä ei ole ollenkaan paha. Voi ironia jos palaan täältä kasvissyöjänä.

Seuraavaan kertaan :)
M.

Les Suédois sont mon kryptonite

Juttelin tänään puhelimessa alkuperältään ruotsalaisen miehen kanssa: mongersin jotain käsittämätöntä ranskaksi ja kun hän kuuli että olin suomalainen, hän tiedusteli josko haluaisin vaihtaa keskustelun ruotsiksi ja kieltäydyin sillä tekosyyllä että akkuni oli juuri loppumaisillaan. Yritän suoriutua paremmin kun näen ko. miehen ja oletettavasti hänen vaimonsa kasvotusten myöhemmin.

Viime perjantaina oli sähkökatkos, joten kirjasto oli kiinni. Yliopistoruokalaan sentään palasi juuri ja juuri ajoissa voima jotta lounas voitiin tarjoilla (mutta ne juustot olivat poissa kylmästä jonkun aikaa, joten en suosittele niitä!). Katkos vaikutti myös vuokranmaksuun, mutta loppu hyvin kaikki kai hyvin.

Kuten viime maanantaina, tänään (tiistai) oli liikennealojen lakko mikä tarkoittaa että puolet opettajista ei pääse tulemaan yliopistolle (arvioiden mukaan noin puolet opettajista asuu muualla kuin Amiensissa, esim. Pariisissa tai Lillessä) eli opetus oli aika seis. Samaan aikaan oli myös opiskelijoiden mielenosoitus eläkeiän korottamista vastaan, mikä viimeistään pakotti kaikki pois tunneilta. Saa nähdä onko huomenna koulua.

Pisteenä i:n päälle sain tänään kuulla että Jyu:n koordinaattori on lomalla ensi viikon. Vaihtarien siis täytyy palauttaa nivaska tärkeitä papereita kv-toimistoon tiettyyn päivämäärään mennessä (suht pian). Jos täällä päässä ollaan lakossa tämä viikko, ja ensi viikolla jyu:n koordinaattori on poissa pelistä, tärkeiden kurssipapereiden palautus ajallaan voi käydä jännittäväksi. Nämä paperit siis sisältävät muutoksia oppisopimukseen, lupaus opiskella täällä ja esikoisen luovutus, eli peruspapereita.
Liikennelakon ulottuminen yliopistoon, yliopistoruokalaan (myös kiinni) ynnä muuhun tuo siis hiukan haasteellisuutta elämään.

Lakon pikaista loppua toivoen,
M.

Valio Zero Lactose, Au vrai gout du lait

No, löysin sen toisen suomalaisen vinkkaamana uuden kaupan, ja sieltä löytyi kappas vaan Valion hyla-maitoa. Vai onko tuo nyt laktoositonta, joka tapauksessa. Tölkin toinen puoli on tietysti saksaa, ja etupuolellakin on pikku pätkä saksaksi. Ilmeisesti suomalaisten englanti on siis saksaa.
Google ei anna ladata kuvia, mutta vähän tuollainen purkki, mutta enemmän tekstiä saksaksi ja ranskaksi http://www.zerolactose.be/fr/index.htm

En taida voida ostaa tuota kovin usein koska se oli pikkuisen hintavaa, mutta näin yksittäisenä erikoisostoksena kelpaa. Allergiathan ovat vain ihmisten päässä, joten opettelen normaalimaitoiseksi. Hei, ihmiset ovat menneet toiseenkin suuntaan.
Nyt kauppaan: teen ensimmäisen leipomukseni täällä, eli ruokapiirakan.
M.

Es-tu débil ou seulement étranger?

Vanhempani muistavat vielä ajan jolloin ylioppilaskokeet olivat enemmän tai vähemmän kielikoe. Älykkyyden mitta näkyi siis kielellisessä lahjakkuudessa. Tämä on ollut pitkään toistuva teema opetuksessa. Korkeasti koulutetun merkki on perinteisesti ollut nimenomaan yksilön kielirepertuaarissa (no, esim. 1600-luvulla oli aika iso juttu jos osasi kirjoittaa ja lukea edes omaa kieltään, mutta kuitenkin). Kuninkaalliset yleensä koulutettiin tulevaa uraansa varten ja tämä yleensä tarkoitti kieliopintoja. Varmasti hiukan yhteiskuntaoppia ja kansainvälistä politiikkaa, mutta enimmäkseen kieliä.

Nykypäivänä ihmisen lahjakkuus ja älykkyys voivat esiintyä moninaisemmin, ja kielellisesti epäonnistuminen ei määritä ihmisen elämää. Ihminen on herkkä, tunteva ja älykäs eläin ja häntä tulee arvostaa ihmisenä riippumatta hänen henkilöllisyydestään tai kyvyistään (tai niiden puutteesta).

Olin jo autuaasti unohtanut miltä tuntui olla ulkomaalainen maahanmuuttaja Islannissa. Ihmiset ovat täällä vieläkin ystävällisempiä kuin Islannissa, mutta aina on ihmisiä joille olen silti vain Ulkomaalainen. Pankkini virkailija on tähän mennessä pahin tapaus. Hänelle olen Ulkomaalainen, eli pahempi kuin lapsi, ja minulle tulee puhua kuin päästäni tippuisi aivosoluja joka hetki kun odotan hänen lopettavan puhumisen.

Ei voi olla miettimättä miltä ulkomaalaisista tuntuu Suomessa: he eivät puhu edes välttävästi kieltä, tuotteissa ei välttämättä ole tietoja englanniksi (ruotsin kieliset tekstit eivät paljon auta Ruandasta kotoisin olevaa henkilöä), ja jos sattuu löytämään suomalaisen joka suostuu puhumaan, puhe on lähinnä kankeaa englantia joka vaihtuu heti kohta suomeksi (jättäen toisen aika ulkopuolelle) mikä ei oikeastaan rohkaise löytämään ystäviä vaihtaripiirin ulkopuolelta. Kuinka paljon vaivaa suomalainen on valmis näkemään vaihtarituttavan vuoksi, kun hän "lähtee kuitenkin kohta pois"? Kannattaisi aina muistaa, että me olemme kaikki tällä pallolla vain väliaikaisesti.

Itse en ole läheskään samassa asemassa mielikuvien maahanmuuttajan kanssa koska osaan ranskaa. Kuvittele vain sitä, miltä tuntuu iskeytyä kielitaidottomana Suomeen. Tapasin kerran Koasin toimistolla venäläisen naisen joka oli siellä koska hänet oli ohjattu asuntoon joka haisi ja oli täynnä viinapulloja. Hän ei osannut suomea eikä englantia, eikä virkailija ymmärtänyt mikä oli hätänä. Sana "turhautuminen" ei edes kuvaa tilannetta. Soitin venäjää opiskelevan ystäväni apuun, ja vartin päästä tilannetta purettiin virkailijan, venäjän opiskelijan, sanakirjan ja itse naisen avulla. Jutulla oli ainakin sille päivälle onnellinen loppu, mutta miettikää kuinka periaatteessa niin yksinkertaisen asian sanominen "annoitte minulle huonon asunnon, olkaa hyvä ja antakaa toinen" voi muodostua niin suureksi ongelmaksi jos asioidessa ei ole yhteistä kieltä. Ennen kuin vihreiden suunnitelma ruotsin korvaamisesta toisella pakollisella kielellä menee läpi, suomalaisilta virkailijoilta ei kai voi odottaa yhtään sen parempaa kielitaitoa kuin nytkään, mutta toisaalta on jokseenkin kohtuutonta odottaa esim. pakolaisen ensin saavuttavan B2-tason (=eli aika hyvä) englannissa tai suomessa ennen kuin hän saa "pakolaistua" rajan yli tänne. Tämän ristiriidan ratkaisuun kai käytetään tulkkeja. Hm..No, ranska ei taida olla tarpeeksi pakolaiskieli jotta voisin ruveta hyväntekijäksi sillä alalla, mutta periaatteessa voisin jäädä Ranskaan ja tehdä töitä ulkomaalaisten kanssa täällä. Urasuunnitelmaa siinäkin. (Ennen tai jälkeen tuota minusta tulee Ranskan kuvernööri. Tosin Salo on kuulemma täällä loukkaus, joten ehkä en sittenkään).

No, siis tarkoituksena oli herättää ajatuksia siitä miten itse kukin kohtelee tai jättää kohtelematta (=jättää huomiotta) ulkomaalaiset omassa maassaan ja siitä miltä itsestä tuntuisi jos olisi samassa asemassa (usko pois, kaverit ovat tarpeen).

M.

Jk. Yliopistoliikunnan kurssit alkoivat jo viikkoja sitten, samaan aikaan koulukurssien kanssa, joten saa nähdä miten pääsen kursseille. Yritin tänään päästä self défense (jep, juuri noin ne sen kirjoitti)- tunneille, mutta se oli jo täynnä. En ole tosin pahoillani, se ei tainnut olla minua varten. Yritän perjantaina viimeistään musculationia, joka nimestä ja kuvasta päätellen on jotain painonnostoa (oletettavasti salilla käyntiä). Parasta on, että noista kursseista voi saada opintopisteitä. Toivon mukaan siis onnistaa.

Mlle Supér-sociale, c'est moi

(kirjoitin kouluaiheisenkin tekstin tänään)

Tänään elän tähänastista ihmissuhdeverkkohuippuani. Näin aiemmin ne kaksi kahjoa ja yhden pariskunnan sieltä nuorten illasta. Kummankaan kanssa en tosin päässyt puhumaan. Myöhemmin illalla tapasin toisen kahjoista ja selitin että olin hukannut ne. Kahjo häipyi ja vietin aikaa kiinalaisten kanssa ja yritin kysyä mistä ne oli ostaneet taikinakulhonsa. Siinä oli yksi vähän ujo ronski kiinalainen joka tuntui lähenevän paniikkikohtausta aina kun puhuin sille.

Minusta hoidin tämän illan aika hyvin, vietin paljon aikaa noiden tyyppien kanssa, ja koska pääsin viimein pesemään pyykkiä (täällä opiskelijakorttiin ladataan rahaa mm. opiskelijaruoan maksamiseen ja pyykinpesuun. Mitä vielä?), pääsin tekosyyn varjolla juttelemaan ihmisten kanssa. 4 euroa se maksoi, mutta nyt minulla on paljon puhtaita vaatteita joista vain suurimmat ovat märkiä (kuivuri ei ollut euron väärti). No, tärkeintä on päästä rutiiniin täällä.

Sitten tapasin N:n ja se pyysi minut syömään sen kanssa mutta sen osion keittiön uuni oli pois päältä joten tulimme meidän keittiöömme.

Sukat on täällä kalliita. Leclercissä ja siinä uudessa kaupassa minkä löysin ne maksavat aika saman verran, joten yritän vielä etsiä missä niitä saisi halvemmalla. Halpiskauppa ei niitä myy.

Presque là mais pas encore

Olen nyt ollut täällä kolme viikkoa ja yhden päivän, ja olen kokeillut vaikka mitä kursseja kaikilta vuositasoilta. Joillain kursseilla kävi nopeasti selväksi etten jäisi paikalle pidemmäksi aikaa (ennätys: 15 minuuttia!), joillakin kesti kauemmin. Tällä hetkellä olen valinnut enemmän kuin tarpeeksi opintopisteitä syksylle, joten periaatteessa minun pitäisi olla huojentunut ja odottaa innokkaasti seuraavia tunteja. No, kyllähän minä vähän odotankin, mutta silti voisi harjoittaa pientä mietintää valintojeni suhteen.

Viimeisin valitsemani kurssi, englannin kirjallisuus, oli tältä päivältä peruttu, joten oikein ystävällinen opettaja antoi materiaalit edellisiltä tunneilta ja kertoi mitä minun pitää tehdä vastaisuudessa. Olin varma että kun tulisin luennoille 4. opintoviikolla, saisin vastaukseksi räkäisen naurun, mutta toisin siis kävi. Toivon mukaan kurssi menee hyvin. Engl. kirj. on vielä siitä hyvä, että se ei ole pelkkää luennointia suurelle yleisölle vaan kurssin yhteydessä on myös TD (travaux dirigés?=ohjattua työskentelyä joka tapauksessa) jossa pääsee itse työskentelemään. Tähän mennessä on nimenomaan ahdistanut opintojen yksisuuntaisuus, mutta olen sittemmin jättänyt näitä kursseja, joko pakosta (esim. FLE-tunnit vaihtareille meni vertaavan kirjallisuuden väliin) tai omasta valinnasta (keväällä on opintoihini paremmin sopiva kielitieteen kurssi, joten miksi kärsiä ylimääräistä nyt kun asian voi hoitaa kerralla kuntoon?).

Se siis hiukan vain epäilyttää että tällä hetkellä valinnoissani on neljän kielen tunteja. Suurin osa on tietysti ranskaa, nyt tuo englannin kirjallisuus, kreikka ja latina. Suurin huoli on kreikka. Latina on oikeastaan se mikä kuuluu tutkintooni, ja se myös kiinnostaa minua enemmän. Kreikka saattaa sössiä latinan opiskelun, koska niitä taivutetaan vähän samaan tapaan ja kreikka vaikuttaa vaikeammalta kuin latina koska siinä täytyy jatkuvasti muistaa espritit ja aksentit+aakkoset isoilla ja pienillä (eivät yleensä samat). Hm. Opintopisteiden puolesta kreikka ei myöskään olisi pakollinen. Lukujärjestys tosin jää todella tyhjäksi jos jätän sen. No, pitää miettiä. Jännältä se kyllä vaikuttaa, kunhan se ei torppaisi latinaa (tai muita kieliä).

Se ystävällinen englannin opettaja sanoi että tämän viikon tunnit oli peruttu kai jonkun lakon vuoksi ja kuulemma ensi tiistaina on lakko taas. Opettaja oli ihan hajalla tästä, ja se vakuutti että ne ei todennäköisesti lakkoilisi paljon tänä vuonna koska niiden tarpeisiin ei vastata kuitenkaan.

Ai niin, se opettaja joka ei pidä Erasmuksista tuli viime perjantain tunneille ja minä oletin että läksyjen tarkistuksessa meidät nirhattaisiin, mutta 1) natiivit mokaili siinä missä mekin 2) hänen ei tarvinnut nirhata meitä, koska hän oli valittanut valtaapitäville ja koska ryhmä oli melko täynnä jo ennen Erasmuksia (18!), yli puolet E-oppilaista joutuu vaihtamaan ryhmää. Minä, harkiten jo ko. kurssin jättämistä, sain luvan jäädä koska olin ensimmäisillä tunneilla. Arvostan ihan kaikesta huolimatta tuota opettajaa: hän on tiukka, ja ilmeisesti vaatii paljon, mutta vaikka (E-) oppilas tekeekin virheen, hän ei moiti vaan korjaa ja antaa helpottavia ohjeita. Koska hän sai tahtonsa läpi ja ainakin 10 Erasmusta jättää ryhmän, tällä kertaa ei tullut kasapäin läksyjä (ilmeisesti ne viimekertaiset olivat pelote meitä varten).

Nyt on jo 4. opiskeluviikko, joten alkaa olla vähän viimeiset hetket valita uusia kursseja. Minulle toivon mukaan riittävät ne mitkä olen jo valinnut +-kreikka. Kreikan kohtalon voin päättää myöhemmin, mutta uusia kursseja on vaikeampi löytää.

Latinan kurssit olivat oikein kivat. Opettaja on nainen joka puhuu (kuten varoitti minua ennen tunnin alkua) todella, todella nopeasti, mutta ymmärrettävästi, ja muutenkin on myönteiset odotukset kurssista.

Opiskelupuitteet ovat oikein mukavat. Yliopiston kupeessa..Siis. Tämä kampus jakaantuu rakennuksiin A-F. Kun tulen kouluun, kampus on suurinpiirtein tämän muotoinen: F, E, D ja keskellä rotonde ja sitä vastapäätä kirjasto, C, B, A. Hämäävästi rakennukset A-F muodostavat oikeastaan yhden todella ison n. V:n muotoisen rakennuksen. Kahden janan yhtymäkohdassa on rotonde, joka on pyörylä jonka käyttötarkoitus selvitetään myöhemmin. Sitten täällä on amfi Robert Mallet, amfi 600, amfit R1-R6 jne. ripoteltuna ympäri rakennuskokonaisuutta. Amfit vastaavat meidän auditorioitamme. Ranskan opinnot tapahtuvat enimmäkseen rakennuksessa B.

Asiaan: yliopiston kupeessa on siis kirjasto, josta on tähän mennessä löytynyt kaikki kirjat mitä on tarvinnutkin, ja enemmän. Siellä on myös todella viihtyisää työskennellä kurssien parissa tai lukea muuten vain. Alhaalla on lehtilukusali ja tietokoneita joilla voi katsoa yliopiston sähköpostin tai etsiä kirjoja (nämä koneet taitavat olla erikseen).

En tiedä kävikö se ilmi tästä päivityksestä, mutta nyt tuntuu menevän ihan hyvin. Rahaa menee vielä jonkun aikaa perusjuttujen hankkimiseen, mutta se taitaa olla pakko hyväksyä. Nyt kun aloin käymään opiskelijaravintolassa, minun pitäisi pysyä kunnossa terveydenkin puolesta. Kunhan on aikaa, voisi ilmoittautua yliopistoliikuntaan, joka on täällä kuulemma ilmaista. Sitä ennen taidan tarvita lenkkarit (Gore texit ovat vähän raskaat noille tunneille). Mistähän niitä saa..

Anglismien välttäminen on vaikeaa. Mikä on massaluento suomeksi?