Eh

Hyvät uutiset? Skype toimii.
Huonot uutiset? Jätin mikrofonini kotiin koska ajattelin että Skypeä ei kuitenkaan saataisi toimimaan tämän vuoden puolella.
Yritän muistaa käydä ostamassa mikin.

Qui est Jésus?

Tämä päivä oli jokseenkin surkea kunnes iltaa kohden parani roimasti.

Myöhemmin puhuin muslimikaverini kanssa. On jokseenkin hankalaa selittää kuka Jeesus on, kun ei itsekään ole varma. Erimielisyydet Jeesuksen suhteesta Jumalaan ovat hajottaneet kirkkoa ja luoneet uusia uskontokuntia, joten siihen on vähän vaikea sanoa juuta eikä jaata. Ongelmana siis on se että yhden jumalan käsite on meille yhteistä, mutta pakkaa sekoittaa tämä kolmiyhtenäisyys. Onko Jeesus Jumala, osa Jumalaa, ja mikä ihme tämä pyhä Henki (isoilla?) sitten on? Onneksi pääsimme vasta Jeesukseen asti. Koska Jeesus esiintyy Koraanissa, sillä oli paljon enemmän tietoa Raamatun hahmoista kuin minulla Koraanin pääpelureista. Itse muistin vain että niiden profeetta Mouhammed (Muhammed näin suomalaisittain) meni naimisiin 9-vuotiaan kanssa. Kuulemma tämä on totta, mutta vain koska M:n paras kaveri tarjosi tytärtään sille eikä se oikein voinut kieltäytyäkään. Sitten ne kai eli yhdessä loppuelämänsä (M ei mennyt muiden kanssa naimisiin ja kyllähän se tyttö kasvoi, kun nyt verrataan länsimaalaisten järjestettyihin avioliittoihin niin ei se erityisen erikoista ollut, parin vuoden heitolla).

Niiden kannalta on sinänsä helppoa että Koraani on vain ja ainoastaan arabiaksi, eli periaatteessa kaikki lukevat samaa kirjaa (käännökset eivät ole oikeita Koraaneja). Raamattu taas (no, osa vanhaa Testamenttia) oli arameaksi, ja nykyään kieltä puhuu vain parisen sataa tuhatta ihmistä (toisaalta niin myös islantia :)), ja Raamattu itse on käännetty niin moneen kertaan ettei kukaan enää tiedä mikä oli virkkeiden alkuperäinen idea.

Kielellisesti ei kovin vahva päivä. Yleisen kielitieteen tunneilla setvittiin ranskaksi translitteroitua Yodan ja JarJar Binksin kieltä, ja luulin paria latinan kielen samaa italiaksi. Okei, italia on romaanisista kielistä kaikkein lähinnä latinaa, mutta silti. Punainen, se olen minä. Tai olin.

Kolmen eri aikataulun pitäminen ei kannata, koska päädyn seuraamaan vain yhtä niistä ja kaikki muut tunnit jää välistä. Milloinkahan ne venäjän tunnit olivatkaan.. Massaluennot ovat edelleen tuskaa. Niin paljon tuskaa. Joskus niiden opettajat ovat kuitenkin ihmisiä, joten niistä voi selvitäkin.

Sitten kun kurssivalinnat on lopullisesti tehty, varmaankin helpottaa, mutta nyt on vielä tämä ihmeellinen keveyden kipeys.

Ai niin, pitää olla tarkkana: parhaimmillaan paketti josta varmasti riittää suolaa lapsenlapsillesikin maksaa vain 31 senttiä, mutta siinä ei ole jodia. Aloinkin jo miettiä että jokin oli vialla. No, nyt on jodisuolaa. Jes. Ei kai neljän kuukauden puute mitään tee...vai?

En tunnista enää suomen kieltä. Suomensin tänään sanan linnunrata. Sitten aloin miettimään mikä ihme on rata. Tuli vain pyörä ja juna mieleen. Junarata? Hei, olinhan oikeilla jäljillä. Silti. Huolestuttavaa.

Le prof n'est pas là

Uuden lukukauden alussa kannattaa varautua siihen että opettaja ei ole paikalla. Vaihtareille tämä on siitä upeaa että vaikka tunneille raahautuminen turhan takia voikin rasittaa, aikaa jää mukavasti muiden kurssien pohtimiseen.

Menin tänään huvin vuoksi venäjän tunneille. Vaikka siitä, kun viimeksi opiskelin venäjää onkin kulunut jo viisi vuotta, en ollut täysin ulkona siitä mitä tunneilla puhuttiin (kyse on siis alkeiskurssista, joka alkoi syksyllä). En tiedä vielä menenkö takaisin. Ohjelmassa on jo muutenkin latina ja englanti, ja mietin pitäisikö espanjaakin yrittää. Pohdintaa pohdintaa.

Mme L oli tänään(kin) poissa, kuten viime viikollakin. Ehkä kurssi vielä joskus alkaakin.

Latinan ensimmäiset tunnit oli jo viime perjantaina (kurssit siis alkoivat viime viikolla, en vain kirjoittanut siitä tänne). Opettaja vaihtui ensimmäisestä lukukaudesta, eivätkä opettajat vaihtaneet minkäänlaisia "tästä kerroin heille viimeksi"-lappusia joten käytännössä melkein sama kuin menisi uudestaan ensimmäiselle kurssille, nyt vain meiltä kai jo odotetaan 1., 2. ja 3. taivutuksen osaaminen. Huhheijaa.

Käyn "sitä pahaa kurssia" nyt vain yhden opettajan kanssa, eli sen uuden naisen. Ihan kivaa. Ensimmäisillä tunneilla käytiin läpi sama teksti kuin mitä sen miehen kanssa käytiin jo ennen joulua, joten leppoisaa menoa. Ihmeesti löytyi uuttakin asiaa kun ruotimaan lähdettiin.

Ai niin, ja se scifi-elokuva joka on allegoria Jugoslavian sodalle ei olekaan elokuva vaan Star Trek: Deep space nine. Upea opettaja. Harmi ettei se opeta mitään käteviä kursseja nyt.

Nyt sitten valitaan kursseja, kokeillaan, viskataan menemään ja tullaan takaisin häntä koipien välissä, vain päättäkseen että käy tuon kurssin sittenkin koto-Suomessa (minä paljasta mitään).

Hauska hetki Pariisissa: kävellessäni Eiffelin tornille kuulen juttelua takaani, ja siinä on kaksi ruotsalaista miestä. Käänsin pääni hivenen liian nopeasti, joten ne huomasivat ja sanoivat "Hey" (eivät ne voineet sanoa 'Hej', eivät ne kuulleet minun puhuvan). Huikkasin takaisin nolon hein ja kiristin tahtia. Tulevaisuutta varten tulee kehitellä maa josta väitän tulevani jos mokailen julkisilla paikoilla.

allegoria: fr. allégorie -> lat. allegoria -> gr. ἀλληγορία "verhottu kieli, kuvainnollinen"

Enfin à Paris

Jos olisin tiennyt kuinka kivuliaan helppoa Pariisiin meno Ranskassa on, olisin tehnyt tämän jo ensimmäisellä viikolla. No, oppia ikä kaikki.
Ihmiset jotka eivät ole Facebookissa lähettäkööt pyynnön sähköpostilla jotta voin jakaa kuvia matkasta heidän kanssaan.
En ole vielä ihan päättänyt mitä teen matkaselostuksen kanssa.

Adieu

Eittämättä paras vaihtari täällä lähtee viiden päivän sisällä, joten hän kutsui meidät kaikki ulos. Mitäs siinä sitten. Kyyneleitä, naurua ja tanssia. Pähkinänkuoressa. Kokeilin jopa karaokea ensimmäistä kertaa. Se meni paremmin kuin alunperin kuvittelin, huomio ei ollut edes vähän minussa kun minä ja kaverit huudettiin kaikki mikkiin (joka ei muuten ehkä ollut edes päällä) kaikki vähän eri rytmissä. What's my age again, en effet. Ei se kuitenkaan ihan kunnon laulua ole, joten jos oikeasti haluaa ilmaista itseään pitää joko vaihtaa paikkaa tai ilmaisuvälinettä.

Yritin eilen yliopistolle katsastamaan sopivia kursseja. Olin näemmä edellä aikataulusta ja kurssit alkavat vasta 17. pv, ja aikataulut tulevat esim. englantiin vasta loppuviikosta. Joskus annetaan vähän periksi. Kivaahan se. Muissa tiedekunnissa kurssit alkoivat jo, alkavat myös 17. tai vasta 31.

Alan pikku hiljaa epäilemään oliko viisasta valvoa 35 tuntia saadakseni rytmini kuntoon vain kadottaakseni sen heti seuraavana yönä. Kistus.

Vacances..

Saako sen jo myöntää? Loma ei tee minulle hyvää. Eilen/tänään tuli taas vedettyä nuit blanche, eli uneton yö. Olen nyt ollut hereillä 33 ja puoli tuntia. Ei se vielä issikkalentoa edeltävää valvomista peittoa, mutta kuitenkin hämmästyttää miten olen näinkin työkykyinen. Kuten viimeksikin, aamuyöstä tuntui vähän pahalta mutta sitten tuli oikein virkeä olo. En suosittele tätä kuitenkaan toistettavaksi kovin usein. Ainoastaan jos rytmi on tarpeeksi pahasti sekaisin, kuten lomilla usein pääsee käymään.

Tiedekuntien alkamisajankohdat vaihtelevat. IT:llä alkaa vasta 31. tammikuuta, meillä alkaa 15. pv:n paikkeilla ja taloustieteilijöillä (jos oikein muistan) alkaa huomenna. Hm. Voisi siis alkaa pikku hiljaa päättämään mitä sitä opiskelisi seuraavan lukukauden. Humanistit tai vielä tarkemmin kielistit ovat täällä jopa opinto-oppaan aikaan (paremmin kuin JYU:lla, kumminkin), siitäkin voi selata, tosin vastaava opus löytyy myös netistä. Aikataulut täytyy kuitenkin ravata yliopistolta.

Täällä on nyt jotenkin "jos onko tullut syksy nyt talven keskelle"-meno päällä. Lukemat vaihtelevat +5 ja +13 välillä ja satanut on suhteellisen usein.

Kävelin katedraalille (puolitoistatuntia matkoihin) ja patsaat piti jotain ihme ääntä, kysyin ohikulkijaltakin mikä ihme oli meneillään. Ehkä on parempi pysyä kauempana, jos ne patsaat eivät olekaan niitä joita on kunnostettu (ne on isoja. Yksi putoaa päällesi, se on nirri pois).

Eilen tuli makeannälkä, joten tein suklaakakun. Olihan se ihan hyvää, mutta kun en kuitenkaan itse erityisemmin suklaakakuista pidä enkä jaksa niitä ikuisestikaan raijata kavereille, taidan suunnata ruoanlaittointoni muihin raaka-aineisiin. Esim. nytkin on vajaa kolmen kilon pussi porkkanoita ja kaali tuhottavana. Salaatti ja ruoka samassa kasviksessa. Arvostan.

Hyödyllisyys palatkoon elämään huomenna, tai milloin nyt siltä alkaa tuntua. Olin perjantaina vielä tosi toiminnallinen, sitten yksi meno meni ristiin toisen kanssa ja sen jälkeen meni hassuiluksi.

Acte de naissance

Nyt se sitten viimein tuli. Pisteenä iin päälle. Sain kirjeen jossa pyydetään syntymätodistusta. Isän nimi, äidin nimi, sitä rataa. Varmistin vielä asuntolan toimistolta että sitä nyt todellakin vaaditaan. Ihan vielä äärimmilleen tilanteen jännitti se, että väliaikainen virkailija joka ei ymmärtänyt mistään mitään alkoi kääntää paperia ranskasta englantiin nettisanakirjan avulla JA juuri kun olin repäisemässä paperin takaisin itselleni ja juoksemassa pakoon koko tilannetta, virkailijan radio alkoi soittaa the Rasmuksen "In the Shadows"-kappaletta.

Nyt siis hiukan ärsyttää pottuaivot.

Ei koskaan kannata puhua vaihtareille jotka ovat olleet täällä puoli vuotta ja palavat jo halusta päästä kotiin. Juuri ennen kotiinlähtöään ne saavat luvan laukoa totuuksia täälläolostaan ja kuten jokainen suomalainen tietää, paha olo tarttuu paljon helpommin kuin hyvä olo. Nämä kaksi nimenomaista laskivat päiviä poistumiseensa.

Tänään on kansainvälinen hassun kävelyn päivä, itse vedin jo rundia pihalla. Ihmiset ei tunnu tuntevan Monty Pythonia. Mitähän nämä tyypit katsovat?

Hyvinä puolina tapasin eilen illalla yhden kaverini ja sitä oli tosi mukava nähdä parin viikon tauon jälkeen. Oli kiva huomata että ainakin yksi ihminen odotti minun paluutani.

Ai niin, ja ruokalan setä halusi että toisin sille Suomen kahden euron kolikon, viidenkymmenen sentin kolikon ja viiden sentin kolikon. Vaihto suoritettiin tänään ja se vaikutti iloiselta kun pääsi täydentämään kokoelmaansa (Suomi oli niitä muutamia mitkä siltä vielä puuttui).

Tänään oli koe. Kelloa ei näkynyt missään, kiinalaiset kuiskutteli keskenään melkein koko ajan ja minä sekoilin paperille ihan mitä sattui. Ihme kyllä, kaikki kohdat tulivat silti käytyä läpi. Kuten naamakirjaa lukeneet ranskankielentaitoiset/google traductionia käyttävät jo tietävätkin: kun opettajasi antaa vaihtoehdot perustelukaavan tai tiivistelmän väliltä, ikinä ei pidä valita tiivistelmää. En vieläkään tiedä miksi niin tein. Aivohiiri tai jotain. Toisaalta, huomasin puolessavälissä tiivistelmää että olin kirjoittanut tekstin teesin päin prinkkalaa erääseen toiseen tehtävään, joten ehkä oli hyvä että näin kävi, koska nyt pystyin korjaamaan virheeni.

Huomenna on koe, josta en pääse läpi. Tämä ei ole masennusta, olen aivan tosissani. Ranskalaisetkaan eivät ymmärrä mitä kurssin aikana tapahtui.

rundi (ssss. =sairaan siisti stadin slangi) <- round (eng.) <- rond, ronde (fr.) <- retundus (lat.vulg.) <- rotundus (lat.) joka tulee rotasta joka tarkoittaa pyörää.

Amiens, tu m'as manqué

Kaksi viikkoa Suomessa tuntui yllättävän pitkältä. Lisäpituutta toi uusivuosi, jonka vietin kavereiden kanssa niiden mökille (kiitos seurasta, jos katsotte tätä). Siellä tuli ihan uudelleen tutustuttua lumeen ja kylmään ja huomattiin että onhan siitä ennenkin selvitty.

Mitäs tässä. Aamulla viimeiset punnitukset matkalaukulle, sitten laukku autoon ja menoksi. Lentokentällä pikaiset jäähyväiset ja sitten vapaata tepastelua kunnes lentokoneeseen pääsi. Pariisissa sitten lentokentän omaan TGValiin (airport shuttle) jolla huristeltiin taasen T2:n. Siellä ostin junalipun Amiensiin, ja se oli nyt taas tavalliseen tapaan juna-vaihtuu-linja-autoon-puolessa-välissä-linja. Amiensissa sitten otti taas tutun paikallislinja-auton ja hämmästeli kaupungin jouluvaloja ajoneuvon liikkuessa. Kotikäytävällä tapasinkin sitten jo ensimmäisen kaverin (kello oli yhdentoista jälkeen, joten lykästihän siinäkin) ja vaihdettiin hiukan kuulumisia ennen kuin tulin kotiin.

En tiedä miksi selostin tuon koko revahkan. Ehkä siksi jotta voisin myöhemmin käyttää samaa suunnitelmaa. Ehkä siitä on jollekin apua myöhemmin.

Päätä särkee. Nukkumaan.

En edes käyttänyt sanaa "kampus", mutta se tarkoittaa peltoa. Näin.

Vaihtaessani junasta linja-autoon erittäin avulias pariskunta käski minun tulla niiden mukana (olin vähän ulalla) ja se mies vielä nosti matkalaukkunikin linja-autoon ihan pyytämättä. Sen kyllä sanon, herttaisia ja avuliaita ranskalaiset ainakin osaavat olla.