Suomessa taas jees box

Suomessa olo on vähän hassua. Kukaan ei puhu ranskaa. Kun ei ole vaatteita, pitää odottaa vielä pari päivää ennen kuin pääsee täältä lumen keskeltä ihmisten ilmoille. Forum on jo sentään tarkistettu, mutta muuten on vähän vaiheissa.

Joulu meni yllättävän hyvin. Silti ei ollut oikein jouluinen olo. Kaveri vinkkasi että suklaata nassiin vaan niin tulee jouluisampi fiilis. 600 grammaa myöhemmin kirosin sitä etten koskaan muista että suklaasta saa vain pahan olon ja reikiä hampaisiin. Näsäviisaampi voisi huomauttaa ettei mitään ole tarkoitus syödä niin paljon yhden illan aikana, varsinkaan suklaata, mutta toi se kuitenkin hiukan enemmän joulufiilistä.

Täällä on kivaa se ettei tarvitse tehdä ruokaa noin puolen sadan muun ihmisen käyttämässä keittiössä ja että Suomessa talot ovat hyvin eristettyjä ja öisin siis tarkenee nukkua. Kivaa oli myöskin viettää joulu sisarusten+ällän kanssa ja touhuta mukavia.

Fiilis: englantia. Lomalla ei jaksa yrittää.

La neige

Ranskalaiset ovat.

Heräsin aamulla kello 8.15, söin ja pakkasin loppuun ja lähdin raahaamaan matkalaukkuani keskustaan. Ilmeisesti jos sataa lunta, linja-autot eivät kulje. Aluksi tiet olivat ihan kolaamattomia, keskustaan mennessä tiet alkoivat jo hiukan parantua.

Rautatieasemalla kehotettiin tarkistamaan josko lentoni olisikin peruutettu. 50 senttiä ja cyber-kahvilavisiittiä myöhemmin palasin asemalle josta ostin junalipun Paris Nordiin asti. Normaali linja oli peruutettu.

Paris Nordista otin l'aero-èren (? Ihan sama) CDG:n terminaali 3:lle, josta edelleen menin shuttle carilla terminaali 1:lle. Kello oli kaksi kun saavuin.

Annoin matkatavarat pois ja sitten alkoikin käyskentely ympäri lentokenttää joka jatkui tunteja. Luin pikkuisen kokeisiin, söin, kävelin ympäriinsä, söin, kävelin, söin, kävelin. Jossain vaiheessa alkoi naurattaa koko puuha.

Lento viivästyi kolme-neljä kertaa mutta päästiin sitten viimein matkaan vähän alle 2 tuntia myöhässä. Ottaen huomioon että päivän mittaan tapasin useita matkalaisia joille oli käynyt paljon pahemmin, olen yksi päivän ns. voittajista.

Iskä ja Elli tulivat lentokentälle vastaan, ja sitten lähdettiin ajamaan. "Nyt väsyttää" on aliarvio. Saavuimme kuitenkin Jyväskylään kaikesta huolimatta. Vuhuu.

Au revoir

Huomenna on sitten edessä lento Suomeen.
Jos lentokone sattuu syttymään tuleen tai jotain muuta vastaavaa, perheeni (4, Elli, Heikki, iskä ja äiti) voi jakaa rahani keskenään. Tietokoneeni sisältö tulee tuhota. Oli ihan mukava tavata teidät kaikki. Eipä muuta.
Tämä on hirveän makaaberi päivitys jos jotain oikeasti menee vikaan.
M.

Makaaberi on ranskaa. http://fr.wikipedia.org/wiki/Danse_macabre

Je suis comme j'étais avant lycée

Viime perjantaina oli 'sen pelottavan kurssin' miehen pitämän puolen viimeiset tunnit. Se kirjoitti taululle erään ranskan kielisen ilmauksen ja minä huomautin että siltä puuttui aksentti. Se teeskenteli että se oli tehnyt sen tahallaan, nähdäkseen josko ihmiset olivat valveilla, ja sitten sanoi että minulla on silmää.

Sama mies on muuten virallisesti paras opettaja ikinä, koska se viittasi Terminaattoriin ensimmäisillä tunneilla joilla olin. Myöhemmin se kertoi yhden scifi-elokuvan olevan Jugoslavian sodan allegoria, mutta en muista sen nimeä juuri nyt (mutta suurin osa teistä ehkä tietää sen).

Olen vähän ylpeä nyt ja useastakin syystä.

Keskiviikon koe meni yllättävän hyvin, sitäkin enemmän koska luulin että minun olisi mahdotonta läpäistä sitä. Opettaja oli aiemmin kertonut että joku kiinalainen edellisiltä vuosilta oli käytännössä osannut ulkoa koko opiskelumateriaalin ja toistanut sen paperille. Kun kuulin tuon ensimmäisen kerran, ajattelin "hitsi mikä kone", mutta sitten kokeessa pistin menemään ihan kiitettävästi samalla mitalla. Ensimmäinen kysymys, 4 pistettä: Mikä on ranskan alkuperä ja mihin perheisiin se kuuluu? Tuohon vastaamiseen meni kolme sivua. Siinä vaiheessa kun olin vastannut ensimmäiseen kahteen kysymykseen, iso osa porukasta oli jo lähtenyt. Tästä kokeesta olin muuten ylpeä jo sen puolesta että en tarvinnut sanakirjan apua kuin kaksi kertaa (varmistaakseni "hellenistisen" ja jonkun toisen sanan).

Latinan koe virallisesti ohi. Nukuin pommiin (sen siitä saa kun asettaa herätyksen hyvissä ajoin jotta voisi vielä aamulla lukea, ja sitten vain jättää sen huomiotta) mutta ehdin syödä aamiaistakin ja kävellä aika rauhallisesti B:lle ennen kuin koe alkoi. Opettaja oli aiemmin sanonut "ette te mitään sanastoa tarvitse, minä annan teille kaikki sanat mitä tarvitsette. Kunhan opettelette 1., 2. ja 3. deklinaation ulkoa niin koe menee hyvin". Hm. Kokeeseen mennessä kävi ilmi että vaikka opettaja antoikin pikkuisen sanaston, suurin osa olikin sitten muistettava itse, mistä pääsemmekin tähän "olen ylpeä"-tunteeseen. Latina on ihmeellinen kieli siitä, että jos saat sanasta yhdenkin taipuneen muodon, voit siitä päätellä mistä deklinaatiosta se on peräisin ja etenkin mitkä sen muut muodot ovat. Vaikka koe olikin aikamoinen yllätys ja lähtökohdat eivät olleet kovin hurraavat, pidin tästä paljon enemmän kuin edellisestä kokeesta jossa opettaja huusi sanoja joka toinen hetki eikä siinä pystynyt edes ajattelemaan. Tällä kertaa pääsi ihan oikeasti töihin kielen kanssa, mikä nyt kai oli tarkoituskin.

Sain tietää että suurin osa kursseistani itseasiassa jatkuu keväällä, ja minähän olin ihan sekaisin koska olin suunnitellut opiskelevani vaikka mitä kevään puolella. Pelkäsin että minun olisi pakko valita samat kurssit uudestaan, mutta kuulemma näin ei ole. Huh.

Latinan kokeen takia minä ja pari muuta jouduimme jättämään kirjallisen historian tunnit väliin, joten niiden opettaja väitti laittavansa opintotoimistoon tuntien muistiinpanot. Huhhei, opintotoimistohan oli kiinni. Minulla ei ole suuria odotuksia tuon kokeen suhteen, mutta aion ainakin yrittää. Ranskalaisetkin ovat ihan sekaisin tuon kurssin kanssa, siksi muistiinpanojen saaminen osoittautui vaikeammaksi kuin luulisikaan. Tunnit ovat käytännössä sitä että opettaja heittelee nimiä, vuosilukuja ja vähän lisää nimiä jotka minä kirjoitan täysin väärin vihkooni. Luoja yksin tietää mitä tuo nainen sitten odottaa meiltä kokeessa.

Viikon hupipala: hauskin virhe mitä ranskan kielessä voi tehdä on kirjoittaa sana "orthographie" väärin.

Nyt olen tutkaillut aikatauluja lentokentälle meneville linja-autoille ja junille. Aamupäivästä ennen 12 menee kivoja rautapolleja joiden matka kestää vain tunnin ja risat, mutta jaksanko odottaa lentokentällä seitsemän tuntia? Ajoissahan on hyvä mennä, mutta rajansa kaikella. Iltapäivällä matka kestää vähintään kaksi tuntia, mutta odotus olisi siedettävämpi. Pah. Seikkailu CDG:llä, aarteenmetsästystä ja ilmapalloja! Ehkei. Jos ei mitään muuta, tällä kertaa järjestän syömiseni ja varsinkin juomiseni paremmin. Viime kerran nestehukka ei ollut täysin ihanteellinen tapa päätyä Ranskaan.

Sois mon avocat, chéri

Täytepäivitys kun on turha olo.

Näin täällä avokadoja myynnissä, mutta hinta oli 5,99 joten päätin etten ehkä rupeakaan kasvissyöjäksi. Sitten ehkä viikko myöhemmin joku kävi tuomassa rekallisen avokadoja jokaiseen kauppaan lähitienoolla, ja niitä sai parhaimmillaan halpakaupasta 50 sentillä. Ne eivät kuitenkaan näyttäneet järkeviltä, joten ostin sellaisen sitten uudesta kaupasta 75 sentillä. Leclercistä ostin tänään kaksi 90 sentillä kipale. En usko että käytän niitä ravinnollisesti oikein, mutta nälkä lähtee ja se on tärkeintä.

Enemmän kuin milloinkaan pitäisi kohta päästä hammaslääkäriin. YTHS:lle ei vain aikoja varata sähköpostilla, ja nyt varmaan on liian myöhäistäkin juuri siihen saumaan mihin minä sitä tarvitsisin. Luottaako siihen että Ranskasta löytyy sitä edellistä puoskaria parempi hammaslääkäri vai menenkö suosiolla Kyllöön? Niinpä niin.

Ei ihan vielä päähän iskeydy että näen porukoita alle viikon päästä. Matkamuistojen kanssa tulee vielä kiire. Torstaina joulukaupoille vain.

Huomenna ranskan historian koe. Saa nähdä.

Mode d'emploi: une fête

Maarit juhlissa:
Vaihtoehtosi:

1) Löydä tsekkiläinen mies ja väittele hänen kanssaan toisesta maailmansodasta. Kun se innostuu liikaa, näe joku tuttu ja kiirehdi sen luokse.

2) Tapaa ukrainalainen tyttö ja muistele sitä vähää (tai sitä kaikkea, kuten kävi ilmi) mitä muistat venäjän opinnoistasi

3) yritä selittää kiinalaiselle vaihtarille miksi joulu ei ole alkuperältään katolinen tai edes kristillinen juhla (hän ei usko, mutta sinä olet silti oikeassa)

4) otata itsestäsi kuvia sen kivan turkkilaisen pojan kanssa joka tuntee jokaikisen vaihtarin täällä, osallistu myös ryhmäkuviin. Niitä kuvia et tule koskaan näkemään uudestaan, ellet sitten satu pyrkimään politiikkaan.

5) Tapaa se toinen suomalainen ja säästä itseltäsi vuosien terapiat kiroamalla sen kanssa väliin jääneitä linnan juhlia koska yle areena ei toiminut (kuulemma jo toisinto viime vuodesta)

6) kehu naisien koruja kauniiksi, vaikket erottaisikaan niitä rumista koruista.

7) kiitä juhlien järjestäjää niiden onnistumisesta, ja muista maistaa leipomuksia ja kehua niitä tekijöilleen

8) kerro kreikkalaiselle vaihtarille Islannista koska se aikoo sinne töihin, sitten keskustele muinais-kreikan ja nykykreikan suhteesta hänen ja erään toisen vaihtarin kanssa

9) löydä Trivial pursuit-kortti ja ihmettele mitä ihmettä ranskalaisessa versiossa kysytään

10) kun heräät seuraavana päivänä, kiitä vielä facebook-sivulla juhlia. Tulee mukavaa jatkumon tunnetta.

Ehkä minä vielä joskus opin.

Vous me manquez

Yritän järjestää itseäni Pariisin ennen lentoani. Mummon sukat pääsevät viimein näkemään Eiffel-tornin.

Kävin viimein aika sattumalta tarkistamassa koetulokseni lit popin opettajan ovelta. Oppilaita kurssilla oli 40-50, ja aika tasan puolet Erasmuksia. Oppilaista kahdeksan sai saman pistemäärän kuin minä, meitä paremmin meni ainoastaan kolmella ranskalaisella oppilaalla. Ottaen huomioon etten lukenut vaadittua kirjaa kokonaisuudessaan (ensimmäiset sata sivua + viimeiset sata, jotain jäi välistä)), koe meni siis aika hyvin. Paremmin olisi mennyt jos olisin lukenut koko kirjan, tietty, mutta ensimmäiseksi kokeeksi ihan mukava.

Ensi viikolla on latinan toinen osakoe, englannin TD-puolen koe sekä ranskan historian koe. Jälkimmäinen hermostuttaa kaikkein eniten. Tammikuun puolelle jää sitten englannin CM-puolen koe, kirjallisen historian koe (jaiks) ja "sen pelottavan kurssin" koe.

Ranskan historian opettaja vielä kaiken lisäksi lupasi kysyä täysin yksinkertaisia kysymyksiä, joten mikäli munaan sen, tunnen itseni vielä entistä aivokääpiömmäksi.

Ilmeisesti latinan opettaja oli hermostunut viime kerralla kun olin sairas enkä tullutkaan paikalle, ja se oli luullut että olin pelästynyt edellistä osakoetta ja lähtenyt kurssilta. Tällä kertaa aiheutin sille harmaita hiuksia unohtamalla kolmannen deklinaation monikon akkusatiivin. Okei, olihan se vähän noloa koska se oli oikeasti helpoin lause kääntää mitä sillä tunnilla käytiin, mutta pari viikkoa täysin ilman latinaa tekee hallaa muistamiselle. Kuinka paljon te muistatte ruotsin opinnoistanne?

Päivän hupipalana latinan tunnilla opettaja puhui delfiinistä, dauphin, ja minä kysyin onko tällä jotain tekemistä kuninkaan pojan kanssa, joka on myös dauphin (mutta vain jos hän perii isänsä, eli käytännössä ensimmäinen kruunun perijä). Kuvittelin jo jännittävää tarinaa jossa jonkun kuninkaan poika ystävystyi delfiinin kanssa ja kuninkaan pojan vaakunaksi tuli sitä kautta delfiini, mutta opettaja valisti minua että kyse on eräästä alueesta ja sillä ei ole mitään tekemistä delfiinien kanssa. Nyt kun kuitenkin tarkistin wikipediasta niin Guigues VIII:lla oli itseasiassa vaakunassaan delfiini (vähän erilainen kuin oikeat, mutta silti). Kikön perheessä sitten kulki arvonimi Dauphin de Viennois ja lopulta Kaarle V tuli ensimmäisenä kutsutuksi dauphiniksi. Tosi on tarua ihmeempää.

Toisin kuin mainostettiin, täällä joululoma ei ole pitkä. Tai olisi, jos olisin yhtä häpeämätön kuin se toinen suomalainen täällä ja tekisin kaikki kokeet joko ennen joulua tai uusintaviikolla juuri ennen kurssien alkamista. Se siis lomailee viitisen viikkoa, minä kaksi. Jees.

Kysyttäessä yritin eilen selittää muslimikavereilleni miksi kristinusko on siltikin monoteistinen usko vaikka Jeesus ja pyhä henki ovat mukana kuvioissa. En tainnut onnistua kovin hyvin. Toisaalta, erilaiset kristilliset uskonlahkot tappelevat samoista jutuista vielä nykyäänkin, joten ei ole minun asiani selvittää sitä. Katolisten ja luterilaisten eron selitin mielestäni paremmin. Sitten kun tuli kysymys kristittyjen rukoiluperiaatteista ja -ajoista vaihdoin puheenaihetta, mikä oli helppoa koska katedraali välkkyi. Olin siis kaverien kanssa keskustassa (hitsi, tästä pitää saada teille kuva) ja katedraaliin oli heijastettu useista eri valonheittimistä värejä, niin että katedraalin pienetkin yksityiskohdat näkyivät väreissä. Kävin katsomassa lähempänä ja näytti ihan siltä että katedraali olisi ollut luonnostaan värillinen. Taustalla kuului naisen ääni joka loi tunnelmaa kertomalla pari juttua katedraalista ja samalla valaistus/väritys vaihtuivat. Se oli hämmästyttävää.


Jännää: cathedra tarkoittaa itseasiassa tuolia, tarkemmin sanottuna piispan istuin. Katedraaliksi kutsutaan sitten kirkkoa joka on rakennettu em. istuimen ympärille. Nyky-Ranskassa katedraaliksi kutsutaan kaupungin pääkirkkoa, tässä tapauksessa Notre Damea.

Monoteistinen: vrt. polyteistinen. Yksi vastaan monta. (Monogamia <->polygamia). En tiedä tosin miksi hindu pitäisi laskea, koska vaikka hindut uskovat vaikka mihin jumaliin, niillä on kuulemma kaikilla joku yksi yhdistävä alkuperä.

Delfiini: delfinus on latinaa, mutta latinan versio tuli kreikan sanasta delfis joka liittyi myös kohtuun, delfus. Delfiini on siis 'kala jolla on kohtu'. Tosin oikeasti se on nisäkäs.

Otan minä tietoni muualtakin kuin wikipediasta, mutta delfiinit&kruununperilliset oli kyllä ihan sieltä. Hei, blogus meus, regulae meae.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Sain tänään tietää että Ranskan politiikkaan päästäkseni minun tulisi korjauttaa hampaani. Taidan siis palata Suomeen ainakin jossain vaiheessa.

Miten itsenäisyyspäivää juhlitaan? Poltetaan pari kynttilää ja katsotaan linnan juhlat? Miksei meille ole kehittynyt jotain perinneruokaa tälle päivälle?

Je vis toujours

Olin kipeä, menin kaverieni näytökseen ja nyt taidan olla taas kipeä. Kistus.

Täällä satoi lunta. Tänään, kun olin viimein tervehtynyt tarpeeksi päästäkseni ulos, se oli muuttunut loskaksi.

Elän jänniä aikoja. Ihan oikeasti.

Maanantaina on joku iltama yliopistolla, oletuksella haluavat vaihtareita jotka puhuvat hyvää englantia mutta voin olla väärässäkin. Silloin on myös Suomen itsenäisyyspäivä. En tiedä mitä silloin tekisin. Mitä yleensä teen itsenäisyyspäivänä? Sytytän pari kynttilää, ja siinä se? Onneksi tarkkanäköiset ystäväni pakkasivat mukaani tuikkujakin, joten nekin löytyvät omasta takaa.

Kaikkeen voi suhtautua hyvin tai huonosti. Voin olla kipeä, mutta on paljon kipeämpiäkin ihmisiä, ja minä paranen kyllä. Voin olla köyhä, mutta täytyy muistaa että köyhänäkin olen silti 80% maailman väestöä rikkaampi (tilasto täysin tuulesta vedetty). Kyse ei ole niinkään siitä että nauttisin muiden epäonnesta, vaan että tunnen velvollisuudekseni olla vähintäänkin tyytyväinen elämääni, olivatpa ongelmani mitkä tahansa. Millaista elämäni olisi jos olisin syntynyt täysin erilaiseen kulttuuriin toisella puolella maailmaa? Tai, kuten isäni aina muistuttaa, täysin erilainen kulttuurihan löytyy aivan naapuristakin. Tiettyjä viitekehyksiä löytyy, tietysti. Eroistamme huolimatta minä ja ruotsalainen ymmärrämme toisiamme aika hyvin, olemmehan yhdessä pohjoismaalaisia. Minä ja ranskalainen myös, olemmehan eurooppalaisia. Ja niin edelleen. Tärkeintä on löytää se yksi yhdistävä tekijä, joka tekee toisesta saman kuin minä. Tietysti niitä tekijöitä voi olla montakin, mutta oikeasti tarvitaan vain yksi. Mehän olemme kaikki ihmisiä.

Ylläoleva mietintä sai alkunsa siitä kun tapasin erään tummaihoisen äidin linja-autopysäkillä ja hetken juttelun jälkeen hän tuntui kuin ystävältä. Hänellä on varmasti ollut ihan erilainen elämä kuin minulla, mutta yksinkertainen odotus ja sen tuoma kylmä yhdisti meitä. Mietin ystäviäni, jotka ovat kiitettävän monialaisia ja -kokemuksisia henkilöitä. Mikä meitä yhdistää, mutta mikä toisaalta erottaakaan?

Eksistentialismiin lipsuttuani on aika mennä nukkumaan. Wikipedian mukaan se on joidenkin filosofien (tiedon ystävien) mukaan virheellinen termi, mutta olkoon. Exister on ranskaa, latinaksi existere. Termi-sanalle on yhtä vaikea löytää alkuperää kuin sanalle lista, koska hakiessa tulee listoja ja termejä muista sanoista. Triviana Terminus on roomalainen jumaluus joka suojeli hautakivien tekijöitä. Trivia-sanan alkuperän voitte itse lukea täältä, se on itseasiassa aika jännä tarina (http://en.wikipedia.org/wiki/Trivia). Nyt lopetan ennen kuin lipsun lisää anglismeja ja joudun kirjoittamaan selityksiä koko yön.

Ai niin, haastan teidät kokeilemaan kasvissosepuuroa: tehkää/ostakaa kasvissosekeittoa ja viskatkaa mukaan kaurahiutaleita. Keittäkää hetki. Ei täysin tyydyttävä makukokemus, sen voin sanoa, mutta nälän vei.

Espèce de coiffeur

Annoin itselleni aikaisen joululahjan. Kampaaja tosin innostui hiukan liikaa (huolimatta siitä että annoin kuvan jolta halusin lopputuloksen näyttävän) ja nyt muistutan Justin Bieberiä. Yksi poika plus pari naista tosin sanoivat että näytän kivalta. Muut ovat joko teeskennelleet ettei mitään ole tapahtunut (oletan että tämä tarkoittaa etteivät pidä, mutta ihan sama) tai seonneet siitä että hiuksia hävisi ihan kiitettävästi (pari kiinalaista tyttöä). Viime kerta kun leikkasin hiukset oli 2008 kesällä. Nyt maailma on taas reilassa ja siskoni on pitkähiuksisin henkilö perheessä. Ai miksikö leikkasin hiukseni? Kyllästyin noukkimaan kilometrin pituisia jouhia kaikkialta. Käytännöllisyys on hyve.

Ranska osaa hoitaa sottapytyt kuntoon. Ne kyllästyi viimein jatkuviin toilailijoihin, joten nyt niillä on rautaiset hansikkaat pelissä. Tästä lähin aina kun menen keittiöön, täytyy käyttää korttia joka muistaa että se olin juuri minä. Jos löydän keittiön sottaisena, minun pitää mennä siitä heti itkemään johdolle, missä tapauksessa minua ennen korttimuistijonossa ollut saa syyt niskoilleen. Minusta tämä on upeaa, vaikkakin hiukan kansallissosialismin hurmosaikaan viittaavaa käyttäytymistä rohkaisevaa kehitystä. Toivon vain että vahti on aina paikalla C-rakennuksessa, koska ylläri pylläri olen kipeä, enkä oikein haluaisi juosta joka viides minuutti ulkona lumessa.
Kyllä, täällä sataa nyt lunta. Eikä mulla ole säähän sopivaa takkia. Paljonkohan sellaset huopatakit maksaa..

Kyllä, olen kipeä, mutta oikeasti, ei hätää. Olen paremmin varustautunut kuin koskaan ennen omillani asumisaikana sairauden iskiessä. Minulla on ruokaa jo tehtynä täksi päiväksi molemmille ruoille, minulla on varuissa valmiskeitto, tonnikalaa, riisiä, kaksi porkkanaa, kesäkurpitsan puolikas ja kananmunia, ja vielä kaiken lisäksi maitoa. Aamiaisiksi pitäisi riittää puuroa, mutta minulla on myös vähän kaurahiutaleita. Jos oikein maratoonikuume iskee niin on vielä se kilon maitorahka, mutta se on tällä hetkellä menossa kaverin synttäripiirakkaan, joten toivon mukaan siihen ei tarvitse varautua. Joten ei mitenkään huonosti varautunut. Huomenna on latinan tunnit, mutta jollen tästä parane aivan huikeasti, en mene. Tänään menin ranskan historian tunneille, mikä oli virhe (toisaalta pidin niistä tunneissa ja opin jotain joten ehkei niin kauhea).