Madame Bovary

Okei. Olin kerrankin hyvä ihminen. Okei, tavallaan oikeastaan paha, mutta nyt se on jokatapauksessa tehty. Luin Madame Bovaryn, ja niin paljon kuin minua ärsyttääkin myöntää eliittikirjan olevan hyvä, se oikeasti on. Ja hauska. Mistä pääsemmekin sitten siihen mitä tein tällä luvulla, eli kirjoitin elämäni ensimmäisen dissertaation.

Se kirja on yllättäen tosi paljon helpommin ymmärrettävä sitten kun sen oikeasti lukee (tule yliopistoon, opit tämänkin jännän asian).

En nukkunut eilisyönä koska kirjoitin vain sitä.

Vein sen tunti sitten koululle. Opettaja ei ollut siellä, mutta "paras opettaja ikinä" jonka kanssa se jakaa toimiston, oli, joten annoin sen sille. Juttelin sen kanssa vähän. Ilmeisesti se katsoo Star Trekit ihan alkuperäiskielellä. Se on myös aika pitkälle samaa mieltä mun kanssa muutenkin dubbauksesta. Japanilaisia kuten Miyazakia ei pitäisi dubata, kuten ei myöskään Simpsoneita, mutta esim. Disney on vapaata kamaa.

Suosittelin sille Star Wreck: In the Pirkinningiä, ja se sanoi että että sillä saattaa olla se itseasiassa koneella mutta ei ole vielä katsonut sitä. Selitin sille pääpiirteissään Kari Grandi-vitsin idean, ja nyt minua nolottaa koska TOTTA KAI se tulee Gary Grantista!

No juu. Puhuimme myös siitä Disneyn ja Salvador Dalín yhdessä tekemästä lievästi sanottuna seosta filmistä.

Sitten se kertoi että Ranskassa on ihan oikeasti nukkuvia tulivuoria. Vau. Totta se on.

Jätin kirjallisuuden opettajalle sekavan lapun dissertaation väliin. Tämä ei pääty hyvin.

Kuulemma fanit ottivat kolme Matrix-elokuvaa ja tekivät niistä yhden kahden tunnin elokuvan. Kuulostaa jännältä. Tietääkö joku?

Tässä aika kiteytettynä ranskalaisten erot: yliopistolla Madame Bovary on joku juttu, asuntolalla puhun yhdelle ranskalaiselle kaverilleni: "Niin tein dissertaation Madame Bovarysta." "Aijaa. Onkse Madame de Bovary vai Madame Bovary?" Toisaalta, minullakin alkaa nykyään virheet olla tasoa "mä en vain näe mitä väliä noilla on?"

Se opettaja tappaa minut sen dissertaation pohjalta.

Bovarysme

En sitten mennyt kokeeseen. Massaluennon jälkeen menin juttelemaan opettajalle, eikä se ollut millänsäkään. Se vain antoi minulle koepaperin ja käski tehdä sen tehtävän torstaihin mennessä. Sitten se vertasi minua siihen amerikkalaiseen oppilaaseen joka oli kyllä tehnyt sen kokeen, mutta hitot minua kiinnostaa se. Yleensäkin alkaa ärsyttämään että minä en ole minä, vaan henkilö jonka pitäisi taipua olemaan kuin muut. Jos nuo tekevät näin, niin minunkin pitäisi.

Mainitsinko jo etten ymmärrä Madame Bovarya yhtään? Näen päähenkilössä joitain yhtäläisyyksiä entiseen kaveriini, mutta muuten se on aika siinä. Tosin mitä voi olettaakkaakaan kun minä hyppään kuvailujen yli ja Flaubert pääasiassa keskittyy niihin. Kompromissillä pääsemme johonkin yhteisymmärrykseen siitä että Gandalf kuolee kirjan lopussa.

Ai niin, unohdin mainita maanantaina että opettaja käytti Alankomaita esimerkkinä todennäköisyyksien ilmaisemisesta eri verbimuodoilla. "Se että [esimerkki 3] tulisi toteen on kuin jos Alankomaat voittaisi maailman cupin." Ja se poika joka tulee Alankomaista näytti siltä että se meinasi itkeä. Jalkapallo on pikkuisen liian tärkeää joillekin maille.

Aide-moi Obi-wan, tu es mon seul éspoir

Pah, sen yhden kerran kun teen läksyt oikein kunnolla, kielitieteen tunneilla ei päästy niiden tehtävien tarkistuksessa edes puoliväliin, joten ensi kerraksi olen tehnyt jo kaiken. Ei se ensi viikolla tosin auta, kun hukkaan kuitenkin paperit sänkyyni viikon aikana (tunnen itseni). Tunnit oli taas vähän.. siis oikeasti, yksi ranskalainen oppilas ei tunnista substantiiviä omasta kielestään? Ei sillä, itse mokasin toisen sanan mutta se oli jo vähän vaikeampi luokka sentään.

Paikallinen KELA lähetti postia ja ne haluaa sen syntymätodistuksen ranskaksi käännettynä. Hemmetin peelot. Ilmeisesti postia pitäisi lukea vähän useammin, mutta eipä tässä mitiä.

Kokeen suhteen...no, sain eräältä kaverilta neuvon ja päätin sitten olla itkettämättä opettajaani.

"Parasta opettajaa ikinä" ei ole näkynyt pitkään aikaan. Missähän se luuraa? Tuli mieleen että voisin suositella sille Star Wreck: In the Pirkinning-elokuvaa, jos ei minkään muun takia niin siksi että ajatus ranskalaisesta scifi-fanista katsomassa SW: IP:tä on aika hauska. Ehkä se lähti aikaiselle lomalle. Käsittääkseni se opettaa nyt kolmannelle vuosiluokalle, joten ehkä niillä loppuu aiemmin koulu. No, ei voi mitään.

Demain je meurs la la lallallaaa

Olen aika samassa tilanteessa kuin viikko sitten. Huomenna on koe, enkä minä ole lukenut yhtään (älä siinä jeesustele, kyllä minulla on oikeus hetkellisiin tyhmyyden hetkiin jos niin päätän. Tässä tapauksessa vain hetki kesti viikon). Minä en vain pysty näkemään niitä pieniä vivahteita jotka opettaja näkee näissä varmasti upeissa ranskalaisen kirjallisuuden huipputeoksissa.

Vaihtoehtoni huomista varten on joko

1)mennä kokeeseen ja kokeilla josko saisin aikaan dissértationin, vaikken sellaista ole eläissäni tehnyt. Yritän leikkiä henkilöä joka näkee hahmon kypärän kuvailun olevan metafora sen persoonattomuudelle.

2) mennä kokeeseen, katsoa opettajaa kaksi sekuntia ennen kuin juoksen pois luokasta niin nopeasti kuin pystyn

3) teeskennellä kipeää

4) lopettaa vaihto tähän (se olisi kyllä vähän epätoivoista, yhden kurssin vuoksi) ja kohdata seuraamukset

5) mennä kokeeseen ja kirjoittaa paniikissa suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi.

Minulla on paljon lisää näitä vaihtoehtoja, mutta taitaa olla turhaa jatkaa.

Tunsin itseni tänään todella yksinäiseksi ja masentuneeksi. Sitten menin kuntosalille, jossa opettaja oli kehitellyt ihan minua varten päivän ohjelman ja antoi minulle paperin jonka ohjeita sitten noudatin seuraavat tunti 50 minuuttia. Auttoi. Pasilan Helga oli siis oikeassa.

Tänään juteltiin eponismisistä adjektiiveista. Suurin osa suomalaisista kirjailijoista, poliitikoista sun muista saa -ien-päätteen, mutta Jean Sibeliukselle ei kuullemma ole mitään sellaista. Ei se kyllä Kekkostakaan tunne, joten... Alvar Aalto saisi "aaltolien"-muodon.

Englannin tunnit menivät nopeasti ohi. Jos koskaan ihmettelitte miksi fiktiossa aina tuijotetaan ankkalampea ja löydetään siitä tarkoitusta elämälle...Luulen että opettaja käyttää sanaa tekopyhä väärin, mutta voin olla väärässäkin.

Edit: päätin sitten mennä vaihtoehtoon "ei mitään ylläolevista" ja aloin tehdä kielitieteen läksyjä. Kielitiedettä minä ymmärrän. Päätän huomenna mitä teen kirjallisuuden kanssa.

L'Académie suédoise

Kun opettaja sanoo "tuntia on kuusi minuuttia jäljellä. Mitäs tehdään?", sinun ei ole tarkoitus tarjoutua vitsillä opettamaan ruotsia. Jos kuitenkin tähän päädyt, älä katso yleisöä ja yritä pysyä kasassa.

Eipä ne siitä varmaan hirveästi oppineet, mutta ihan sama. Voisin järjestellä esitelmän skandinaviskan vaikutuksesta englantiin. Ehkä voin korvata sillä kokeen. Se olisi kivaa.

Kielitiede oikeasti tuntuu sujuvan. Eilen ranskalaisen kielitieteen tunneilla vastasin opettajan kysymykseen yleissivistyksen (tai mahdollisesti KLPS003:n) pohjalta vaikka opettaja odotti että se oli yleisen kielitieteen tunneilta, jolla asiat oli sivuutettu suht nopeasti.

Koska elämässä on muutakin kuin koulua, seurasin sattumalta Facebookin Nuotan kampanjan aiheuttamaa tappelua ja osallistuinkin innoissani kunnes molemmat sivut poistettiin naamakirjasta. Vähään aikaan en ole nauranut yhtä kovasti. Voi Suomi, minä luotin sinuun.

JK. Vaihdoin ulkoasua, mutta Elli sanoi että se uusi oli huono, joten tässä uusi kokeilu. Kuka pitää tästä?

Edit: menin nukkumaan keskiyöllä, nukuin 8 tuntia ja heräsin aikaisin, söin salaattia lounaaksi ja osallistuin jopa ihan hyvin tunneille. Jotain on vialla.

Lähetin juuri kolme viestiä yleisen kielitieteen opettajalle aiheesta Suomen Akatemia, Suomen tiedeakatemia ja eritoten Kielitoimistosta. Jälkimmäistä sitten selittelin ne kaksi seuraavaa viestiä.

Miten ihminen voi opettaa yleistä kielitiedettä jos ei tunne kuin ranskaa ja välttävästi englantia?

Les confessions d'une personne mauvaise

Päivän hyvä työ: olin matkalle Thilin opiskelija-asuntolaan opiskelusessiota varten kun auto pysähtyi ja viittoi minut luokseen. He etsivät ilmeisesti IUT:tä joka oli ihan meidän vieressä, mutta koska kyltissä luki IUT, ja heidän papereissaa puljun koko nimi (osa ranskalaisista käyttää lyhennöksiä, osa ei => eivät aina ymmärrä toisiaan), he olivat ymmärrettävästi jättäneet kyltin huomiotta. Viitoin heidät oikealle rakennukselle ja he kiittivät ja lähtivät etsimään parkkipaikkaa.

Pah. Kielitieteen opettaja oli myös samaa mieltä sen kielitaidottoman kanssa (en minä dissaa; en vain arvosta spekulointia ilman minkäännäköistä pohjatietoa muista kielistä), ja adieu on kuulemma ranskaa, kuten myös bureau.

Huomenna meillä on kokeet. Meillä on kokeet myös tiistaina. Huomenna koetta ennen minulla on englannin tunnit, jonne sillekin olisi pitänyt lukea jotain. Hm.

Jos olisin ollut hyvä ihminen, olisin lukenut kaikki kolme kirjaa jotka piti lukea edellisellä kolmen viikon lomalla jolla oli erinomaisesti aikaa. Jos olisin edes keskivertoihminen, olisin viettänyt viime viikonlopun tehden jotain muuta kuin tapellen spywaren kanssa (tästä jännittävästä seikkailusta voi lukea toisaalta). Koska kuitenkin olen kategoriaa huono ihminen, en ole tehnyt mitään näistä. (Ja koska olen kategoriaa erittäin huono ihminen, kirjoitan aiheesta tänne sen sijaan että lukisin itku kurkussa kokeisiin). Tälle on kuitenkin syynsä.

1) en pystynyt lukemaan Catcher in the Rye'tä lomalla koska se oli kirjastosta lainassa, ja minusta on väärin ostaa kirjoja kun kuitenkin joutuisin heittämään ne roskiin lukukauden lopussa. Voin kuitenkin lukea huomiseksi tarvittavat kymmenen sivua netissä jonne joku ystävällinen sielu on sen skannannut. Kiitos, kuka ikinä oletkin.

2) FLEkieliopin koetta varten motivaationi ei ole korkealla, koska vaikka olisinkin periaatteessa saamassa kokonaista 16 pistettä FLEkursseista, JYU tulee tunnistamaan näistä vain 8. Näin ollen mitä ikinä teenkin tällä lukukaudella FLEssä, sillä ei ole hirveästi väliä. Totta kai FLEkielioppi tasoa 4 (nyt) on arvokkaampi kuin tasoa 3 (syksy), mutta kuka ihme noita tulee ikinä tarkistamaan tutkinnostani?

3) No, kirjallisuutta en vain ole lukenut koska ihan oikeasti olen itseäänsabotoiva ihmisriekale.

(tehän tiesitte että sabotaasi tulee ranskan sanasta sabotage ja se taas tulee sanasta sabot, mikä on sellainen hassu puukenkä joista varsinkin Alankomaat on kuuluisa. Jossain tehtaassa työskenteli ihmisiä jotka todella tarvitsivat lomaa, ja tämän aikaansaadakseen änkivät puukenkänsä tehtaan koneisiin. Herttaisesti tehty. Kappas, täällähän itseäänsabotointi on melkein odotettu juttu!). Arvatkaa kaksi kertaa onnistunko lukemaan Balzacin La femme de trente ansin 24 tunnissa minun motivaatiotasollani ja kun pitäisi olla aika monilla kursseilla samaan aikaan?

Sen tein sentään kurssien eteen että tänään kokoonnuin kahden romanialaisen ja yhden jenkin kanssa keskustelemaan kursseista koetta varten. Se oli oikein mielenkiintoista, mutta loppua kohden juttu meni vähän ohi aiheen koska a) ne romanialaiset eivät olleet tulossa kokeeseen tiistaina, b) kävi ilmi että toinen niistä on samalla englannin kirjallisuuskurssilla kuin minä, eri päivinä vain ja koska c) joskus niin vain käy. Se jenkki huomasi tämän ja lähti kotiin syömään. Minä lähdin sitten myös kotiin ja kokeilin Live CD:tä (pienen väärinkäsityksen jälkeen).

Le Retour au Plein Horrible (Rosa...)

Koska olen löysäillyt kiitettävästi koulukirjoitusten suhteen, nyt on aika paikata. No, kuukauden loma antaa vähän anteeksi.

Tänään meillä oli ranskalaista kielitiedettä. Perinteisesti olen periaatteesta inhonnut kielitiedettä, mutta täällä olen jotenkin alkanut pitämään siitä (kielitiede on laaja ala: sanojen alkuperä ja sanakirjojen ja kielioppien historia=upeaa, larynxien labialisaatio=IIIIK). Jos muistatte, ennen lomaa meillä oli koe, ja löysin ne kaksi paperia jotka koetta varten piti lukea edellisenä iltana kello 23. Tänään saimme kokeen takaisin, ja arvosana oli 9/10, eli aika helvatan hyvin, vaikka itse sanonkin. Ranskalainen kaverini joka on käsitykseni mukaan aika haka koulussa sai saman arvosanan, joten tuntui ihan hyvältä. Ilmeisesti meidän ryhmämme (no käytännössä kaikki muut, koska minä en ollut kurssilla ensimmäisessä jaksossa) on jonkinasteinen musta hevonen, koska ensimmäisessä jaksossa kurssilaiset saivat aika huonoja numeroita, nyt sitten vaaka kääntyi ja näillä meni hyvin ja muilla kursseilla kehnommin. Asiathan ovat tietysti erit, joten sekin selittää jotain.

Tuntien huippukohta oli kun opettaja kysyi minulta jostain suomalaisesta nykykirjailijasta "joka on tosi hauska" ja minä menin lukkoon. (Tiesin että heikko tietämykseni suomalaisesta kirjallisuudesta kostautuisi vielä). Sen nimi on kuulemma [Pasolin] ja se on hirveän hauska. Hetki meni, mutta yksi ranskalainen joka omisti nettiyhteyden vilautti minulle wikipedia-artikkelia kirjailijasta. Kyllä, puhe oli Arto Paasilinnasta ja kirja oli Jäniksen vuosi. (Kyllä minä nyt Paasilinnan tiedän, satuin vain luulemaan että se on kuollut. Pikku vikoja). No, ensi viikolla seuraa jatkoa.

Tunneilta kävelin kaverin kanssa sille päin kunnes tajusin että oma koti oli ihan toisessa suunnassa. No, olinpas sosiaalinen. Puhuin siivoajatädin kanssa (meidän täytyy jossain vaiheessa vaihtaa nimiäkin, mutta olemme ihan teitittelyvaiheessa joten ehkei sittenkään) ja kuulemma joku on varastanut keittiöstä uunipellin. Peelot.

Ehdin juuri ja juuri käydä kaupassa ostamassa 250g vohvelia evääksi ennen ranskan kirjallisuuden tunteja. Sain viimein romaanin osan selityksen takaisin. Kuulemma olin ymmärtänyt kertojan ja näkökulman aika railakkaasti väärin (kuulkaahan, englannin kirjallisuudessa tämä on niin helppo ymmärtää. Flaubert on vaan outo mönkijä). Opettaja ei kuitenkaan hennonnut olla hirveän ankara arvostelussaan ulkomaalaiselle, joten periaatteessa sain ihan hyvän arvosanan, mutta pyysin kuitenkin mahdollisuutta uusia homma myöhemmin koska kuitenkin periaatteessa ryssin sen vähän (puolustuksekseni minä olin siis ensimmäinen joka työn teki, ja oletukset eivät olleet korkealla kun kukaan ei tiennyt miten homma pitäisi hoitaa. Toinen tyttö joka oli samalla kerralla puhumassa luokalle hoiti sen kuitenkin aika ihailtavasti).

Itse TD ("demo"-) oli hiukan raskas, sitä vaikeutti hieman taas vaihteeksi se että opettajan ja minun kirjani eroavat reippaasti toisistaan ja kun hän seikkailee sivulla 303, minun kirjassani ollaan parhaimmillaan sata sivua jäljessä. Puuh. Liioittelematta paljon voisi myös sanoa että opettaja puhuu TD:ssä nopeammin kuin massaluennolla, mikä minusta on hiukan nurinkurista.

Yleensä käyttäydyn tämän nimenomaisen opettajan seurassa kuin idiootti, jälkijättöinen ja yksinkertaisesti ulkona kaikesta. Loma ilmeisesti teki hyvää ja tällä kertaa sain suuni ihan aukikin ja hyödyllisiä asioita tuli ulos. CM:ssä liikuttiin kivasti populäärikirjallisuuden pariin, ja minullehan se oli kertausta syksyn populäärikirjallisuuden kurssilta niin pystyi hiukan rentoutumaankin. Ennen CM:ää puhuin hiukan syömisen lomassa japanilaistutulleni joka on täällä miehensä takia ja opiskelee ranskaa kai lähinnä sopeutuakseen tänne, koska kurssisuorituksia se ei aio saada. Pahoittelin sille Japanin tilannetta. Sillä ei itsellään onneksi ole perhettä juuri katastrofialueilla, mutta itsekin olisin aika seis jos Suomessa tapahtuisi vastaavaa. Se kysyi tapahtuuko Suomessa maanjäristyksiä ja minä vastasin ei kun me ei satuta olemaan juuri mannerlaattojen väleissä kuten ne valitettavasti on.

CM oli tosiaan mukava ja pidän oikeastaan kaikesta mikä liittyy populäärikirjallisuuteen. Tuntien jälkeen sitten sovin opettajan kanssa siitä että myöhemmin teen uuden tekstin selityksen. Paikalla oli vastasaapunut romanialaistyttö joka tarvitsi papereita. Minulla paperit oli (ja nyt opettaja tietää mitä piirtelen papereihini joka tunti :-o) mutta kopiohuone oli kiinni siltä päivältä, joten se sitten jäi. Kutsuin tytön siihen opiskeluryhmään jonka kai järjestämme, ehkä emme torstaina ja perjantaina. Itse en ole kovin valmistautunut siihen, koska saatan olla laittanut talteen/hukannut osan kurssin muistiinpanoista. Lappuset minulla on kaikki, mutta joskus olen tarvinnut käyttää eri vihkoa ja nyt se toinen vihko on jossain TÄYSIN TALLESSA.

Olen unohtanut ilmoittaa liikuntasuoritukseni kurssieni joukkoon. Ei sillä että aikoisin käyttää sen, mutta ihan siltä varalta että kaikki muu menee puihin.

Tässä tämän viikon virallinen "kouluposti".

Osaako joku sanoa onko adieu ranskaa vaiko saksan adjö? Ihmiset selittää minulle että "totta kai se on ranskaa, se tarkoittaa Jumalalle" mutta samat ihmiset eivät tunnu olevan tietoisia muiden kielten olemassaolosta.

Mistä nämä tulevat?

fr. bureau

sa. byro

ru. byrå

Taidan pistää tästä postia ranskalaisen kielitieteen opettajalle. Jos se vastaa tällä kertaa, saanpahan tietää.

Paris for dummies part II

Kuvat puoliksi feissariin, puoliksi picasaan niille joille sen jaan+ketkä lähettävät sähkiksensä minulle.

Jännästi kävi, just päinvastoin kuin mikä alkuperäinen suunnitelma oli. Siitä lisää myöhemmin, nyt väsyttää. Hips hips.

Jännästi saimme selville että venäläiset voittavat ranskalaiset. Ohhoh.

Mince

Koska elämässä voi aina luottaa siihen että jos hetkeksikään unohdat että elämä on pahaa, löytyy yleensä tapa jolla siitä saadaan vielä hankalampaa.

Ilmeisesti opiskelija-asuntola menee kiinni kesäkuun lopussa. Kuulemma vain yksi keskustassa sijaitseva yksikkö jää auki, ja erään siellä asuneen mukaan ko. paikka ei ole asumiskelpoinen. Muuttaessa minne tahansa muualle taas tulisi läpikäydä uudestaan periranskalainen "anna meille vanhempiesi syntymätiedot ja kolmen vuoden vuokra ennen kuin saat asua täällä".

...Vai niin.

Suunnitelma B lähenee. Tavarasta pitää hankkiutua sitä ennen eroon, mutta muuten I'm game.

Ja ei, juuri nyt en välitä siitä että käytin englantia.

Suunnitelma C:tä pitää vielä kokeilla ennen kuin luovutan ja toteutan B:n. Listasin ne luomisjärjestyksessä, en Death Con-järjestyksessä.

Toute la vie est un scène

Olen nyt piristynyt vähän. Pikkuisen pelkään että olen tulossa kipeäksi, mutta viikko lomaa antaa sille kivan ikkunan.

Näin Parasta Opettajaa ja suosittelin sille Fireflyta. Myöhemmin aloin miettiä josko ko. ope katsoo sarjansa ranskaksi vai englanniksi. Mal Reynolds ranskaksi? Iih.

Kerroin Madame L:lle kypäränostoseikkailustani ja se selitti miksi jotkut ranskalaiset joskus pitävät minua (ja muita ulkomaalaisia) idioottina (ks. Casquette). Se johtuu siitä että olen Pohjois-Euroopasta. No, eiväthän he sitä tiedä, mutta se näkyy siinä etten ilmehdi tarpeeksi. Täällä monotoninen äänensävy ja ilmeikkyyden vähyys tarkoittaa että toinen on vähän hidas. Ilmeisesti ääneni ei ole tarpeeksi laulavainen ja nouse ja laske aihepiirin mukaan (täällä jopa laulut nousevat ja laskevat riippuen siitä ovatko ne positiivisia vai negatiivisia aihepiireiltään). Opettaja sanoi että jos alan kehittämään intonaatiotani, ilmeet tulevat itsestään. Yritän siis kitkeä 21 vuotta kasvatusta itsestäni. Harjoitteluun siis yritän luoda jokaisesta keskustelusta spektaakkelin. Värinäkeihäs olisi ylpeä.

PS: Kuulemma pankkiasioiden hoito niin ettei kukaan muu ole kuulemassa tiliasioitani on luterilainen tapa suhtautua asiaan. Ranskalaiset ovat luottavaisempia, me taas pelätään liikaa rahojemme puolesta. En kommentoi.

Casquette

Juuri kun olen valmis myöntämään että ranskalaiset ovat sisäänlämpiäviä xenofobeja eivätkä ole kiinnostunut mistään ulkomaisesta (miinus musiikki ja televisio-ohjelmat), ainakaan muut kuin nuoret, tapaan pankkivirkailijan joka keskusteli innoissaan kanssani Turun palloseurasta. Siis Turun palloseurasta. TPS. Teps.

...

No minusta se oli outoa. Se tiesi myös kyseenomaisesta seurasta enemmän kuin minä, mutta se nyt ei paljoa vaadi.

Toinen, vähän negatiivisempi kohtaaminen syntyi kun menin kauppaan ja tutkailin kypäriä ja kysyin myyjältä tarvitaanko tähän ja tähän urheilulajiin erilainen kypärä vai riittääkö pyöräilykypärä. Myyjä käsitti kysymykseni väärin ja sanoi "ei, itseasiassa kypärä laitetaan suoraan päähän."

...

Niin. Minähän synnyin eilen.

Ostin kypärän siltikin, ensin meinasivat kusettaa hinnassa mutta loppujen lopuksi sain sen luvattuun hintaan. Jipii.

Valitettavasti se että ostin kypärän ei tarkoita sitä että olisin viimein hankkinut pyörän. Arvatkaa huviksenne mitä ostin sen sijaan.

Juhlistimme tänään kaverini syntymäpäiviä ja leivoimme sen kunniaksi omenapiirakan. Mieliala on korkeammalla kuin kertaakaan sitten tämän loman alun.

Leclerc, "se kallis kauppa", on itse asiassa osoittautunut tietyissä tuotteissa (paljon) halvemmaksi kuin muut. Ranskan valtion voi selittää yhdellä sanalla: valinta.