Les examens s'approchent

No, unohdin sitten kivasti tämän blogin olemassaolon. Mitäs tässä.

Iskä ja Riitta kävivät täällä ja söimme mämmiä Pariisissa. HC meinkiä jos mikä.

Sitten Heikki ja Elli kävivät täällä. Katsastimme vähän Amiensia ja sitten Pariisia ja huomasimme etten osaa enää suomea.

Eilen/toissapäivänä valvoin vain 30 tuntia mutta jostain syystä olo oli silti hirveä ja kun jouduin pitämään opettajalle esitelmän, se oli hiukan hämärää lajia. Opettaja piti osasta, mutta vähemmän siitä mitä kirjoitin myöhemmin (eli ei kirjoiteta väsyneenä, okei?).

Tänään oli vaikean tekstikurssin vaihtarien kokeet. Minä jään tänne kesäkuun loppuun, joten minulle tämä oli vain harjoitusta ensi viikon oikeita kokeita varten. Tuon kurssin kokeissa on yleensä luettava pikkuinen essee tai kolumni joltain kirjoittajalta ja sitten vastattava kysymyksiin, joita on yleensä kolme-neljä, ja ensimmäisistä kahdesta saa vähemmän pisteitä kuin myöhemmistä. Ensimmäiset ovat yleensä lajia "mikä on kirjailijan teesi?" (3 p.) ja sitten enemmän tekninen kysymys jolle ei kai suomessa ole vastaavaa. Sitten on kysymys "millaisia argumentteja kirjailija käyttää" (6p) ja oletus on vastata teknisiä termejä hyväksikäyttäen. Viimeinen kysymys joko pyytää luomaan argumentatiivisen kaavan, tekstin tiivistelmän (älä tee tätä ikinä) tai kuten yllättäen tällä kertaa, kertomaan oman mielipiteen kirjailijan teesistä väittelevän esseen muodossa (8p). Yhteensä kysymyksistä saa 20 p, ja puolet pisteistä on pakko saada päästäkseen läpi. Tässä kokeessa jos sai ensimmäisistä kolmesta kysymyksestä kaikki oikein, sai yhteensä 12 pistettä, joten opettajat yleensä suosittelevat oppilaitaan aloittamaan lopusta ja tulemaan takaisin loppuun jos on aikaa. Jos olisi tehnyt argumenttikeräilytehtävän ja esseen, olisi saanut 14 pistettä ja siitä on vielä varaa tippua hiukan, mikä on aina parempi kuin toivoa että saa juuri ja juuri tehtyä sen mitä vaaditaan.

En muista olenko selittänyt tätä, mutta Ranskassa/ainakin tässä yliopistossa 20 pistettä on täydet pisteet, ja 10 on hyvä keskiarvo. Loppujen lopuksi ihmiset kuitenkin yleensä saavat vähemmän pisteitä kuin tuon kympin. Yleisen kielitieteen tunneilla opettaja sanoi viime kokeen jälkeen että 12 pistettä saanut koepaperi oli jo todella hyvä (16 pistettä saanut oli paras. Satuin istumaan tämän tyypin vieressä). Kyllä, tuo nimenomainen opettaja on suhteellisen vaativa, mutta sen pitäisi antaa jo osviittaa siitä millaiset vaatimukset täällä on. Pelkäsin että arvosanat kääntyisivät Suomeen aivan hirveinä, mutta näin tänään vilaukselta miltä ne näyttävät JYU:lle käännettyinä (tiedä sitten oliko se oikea: miksi näillä olisi tietoa JYU:n arvosanoista ja miten ne välittyvät sinne?) eivätkä ne olleet yhtään kauheita. Tosin se riippui vähän aineesta. Kuntosalikurssi näytti kakkosta (siis JYU-kielellä). Mitä tein väärin? Toisaalta, mitä voi tehdä oikein? No, muut näytti hyvältä.

Maanantaina on kaksi koetta, keskiviikkona kolme. Sitä seuraavana maanantaina vielä yksi. Yritän puhua latinan opettajalle jos löydän sen sähköpostin jostain mahdollisuudesta tehdä latinan koe kesällä. Ei latinan tekemiseen nyt kolme vuotta pitäisi mennä, oli se kuinka kuollut kieli tahansa.

Hyvää äitienpäivää!

Tässä on nyt tapahtunut vaikka mitä, mutta en muista tarkalleen ottaen mistä pätkäsi.

Joka tapauksessa, tänään on äitienpäivä. Halatkaa äitiä puolestani. Sitten halatkaa omaa äitiänne. Sitten vielä varuilta mummoanne, jos teillä sellainen on.

Donne-moi des vacances stp

Luulin että iskä ja Riitta tulevat jo maanantaina, ja ehdin jo friikata että hitsi, nyt pitää kiirehtiä tesktin selityksen kanssa kirjallisuuden kurssille, mutta ne tulevatkin vasta perjantaina JA tekstinselitys onkin vasta kokonaista kuukautta myöhemmin, joten elämähän on ihan hyvää. Voisin kyllä silti tehdä tekstin selityksen valmiiksi loman aikana. Olisin kerrankin hyvä itselleni ja sitten ei tarvitsisi itkeä sen kanssa kuukauden päästä kun en ole lukenut kirjaa (ks. Madame Bovary). Un Balcon en forêt vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Kai nuo kirjat on ihan syystä valittu kurssille..

Vannon että pistän kuvia linnaretkestä tähän. No, ainakin yhden.

Tänään juttelen Mme Lecoqin kanssa FLEcivil-kurssin esityksestä ja menen tapaamaan pankkivirkailijaa. Toivon mukaan en ole missään vaikeuksissa, kysyin mutta se väitti että ei tässä mitään, haluamme vain vähän jutella. Hm...?

Jos selviän vielä huomenna tunneista, pääsen lomalle. Jei. Ihan ansaittua kamaa. No, periaatteessa.

Edit: Ranska on natsi eikä anna laittaa edes kv-toimistolla kuvia tähän. Menee siis säveltämiseksi.

Vuhii

Latinaan voi aina luottaa.

Törmäsin siihen opettajaan joka sitä yhtä arvosanaani pimittää, mutta se oli kuulemma vain unohtanut sen.

Sitten menin latinan kokeeseen. No, kun oli suurinpiirtein kuunnellut viimeiset kolme kuukautta ja opetellut aikamuodot tuntia ennen koetta, se meni suht hyvin. Siinä oli kyllä yksi aika hämärä lause, mutta muuten tuntuu että se meni ihan hyvin.

Valitettavasti tekstikurssin opettaja oli pitänyt tunnit jo aamulla enkä minä ollut käynyt tarkistamassa ilmoitustaulua, en sitten päässyt tunneille. Minulta kesti ranskalaisella näppiksellä noin 45 minuuttia väkertää dissértaationi muotoa koska Word heittää erikoisnimet aina päin prinkkalaa ja sitten niitä pitää olla paikkailemassa. Huooh. Mutta nyt se on tehty, dissertaatio on opettajan postissa, latinan koe tehty ja enkun kirja on lainattu. Oikein upeaa, sanoisin.

En edelleenkään tiedä mitään ranskalaisista lauluista, mutta ihan sama. Se on sunnuntaita varten. Nyt käpäisen koululla kysymässä josko huomiselle linnaretkelle piti ostaa omat ruoat kuten veikkaan.

Magnifico

Heräsin tänään aika hyvin levänneenä ja hyvin työskennelleenä.

Menin yliopistolle, ja päätin ensin käydä tulostamassa DAI:lla dissertaationi. Kysyin nuoremmalta työntekijältä jonka kanssa olemme jo ihan sinuina siitä paikallisen kelan jutusta, ja toisin kuin kaikki muut oli väittänyt, ei siihen edes tarvita mitään ammattikääntäjää. Käänsin sen sitten itse niiden tietokoneella (qwertyä tuli heti ikävä), ja se allekirjoitti sen ja iski siihen UPJV:n leiman. Ne sanoi lähettävänsä sen tänään ja se on perillä maanantaina.

Joten hurraa, en olekaan kuolemassa.

Lähetin opettajalle sähköpostia siitä kurssisuorituksesta. Se ei ole vielä vastannut. Jääköön nähtäväksi.

Löysin jopa J.D. Salingerin Sieppaajan ruispellossa, joka minun pitäisi lukea maanantain koetta varten ja jonka olin aiemmin löytänyt vain netistä. Juhlaa!

Aurinko myös paistaa ja ulkona on kivaa, mutta allergialääkkeeni toimivat joten ihan kivaa.

Jos ei olisi latinan koetta 2 ja puolen tunnin päästä, elämä olisi aika hyvää. Luen siis siihen epätoivoisesti. Hiukan hassua on se että tiedän aika todennäköisesti latinasta enemmän kuin ne kiinalaiset vaihtarit jotka on myös sillä kurssilla, mutta koska ne lukee kokeisiin ja minä en millään ehdi, se ei itse asiassa näy suorituksissamme, jotka ovat aika puolipisteittäin tasan. Ainakin tämä oli tilanne ensimmäisessä jaksossa. Tiedä sitten miten nyt käy, kun asioita pitäisi ihan oikeasti osata (1. jakso: osaa 3 deklinaatiota. 2. jakso: osaa eri verbiaikamuodot ja akkusatiivi+infinitiivi-yhdistelmät ja sanasto).

Joka tapauksessa aika siistiä.

Luovuttamisen paikka.

Jos ei lue postejaan, paikallinen kela ryhtyy todella ilkeäksi, ja paikalliset mukamas avuliaat rouvat ei kyllä todellakaan pelasta sinua pulasta. En tiedä miten niiden järjestelmä toimii, joten en tiedä kuinka pahassa vai lainkaan pulassa olen.

Ja, koska paska putoaa aina pareittain, opettajani on ottanut pois opintosuoritukseni jonka piti olla ihan hanskassa. Huomenna en pääse latinan koetta läpi kun en osaa mitään. Huomenna myös uusi tekstikurssin opettaja mulkoilee minua ilkeästi ellen saa kirjoitettua dissertaatiota sille kurssille.

Maanantaina on kaksi koetta ja yksi esitelmä. Esitelmän aiheesta en tiedä mitään, ja enkun kokeeseen pitäisi lukea kirja jota ei löydy kuin netistä. Oletin että minulla olisi edes viikonloppu aikaa lukea näihin juttuihin, mutta olinkin lupautunut linnaretkelle, joten siksi en pääse edes äänestämään.

Joten, tiivistyksenä: kadun että koskaan tulin yliopistoon ja varsinkin tänne.

Positiivisena puolena voi nähdä sen että aurinko paistaa kauniisti tänään. Mutta minä kai alan nyt lukemaan epätoivoisesti latinaa tai oikeastaan kirjoittamaan sitä dissertaatiota, joten sekin menee välistä.

Ellei se käynyt ilmi tuosta edeltävästä tekstistä, olen virallisesti päässyt siihen vaiheeseen missä olin heti opintojeni alettua.

Vaihtovuoden olisi tarkoitus olla hauskaa aikaa elämässä jolloin opinnot voi ottaa lepsusti ja nauttia elämästä. Tai sitten vaihtarit ovat vannoneet valan levittääkseen sitä valhetta koska häpeävät negatiivisten tunteiden tuntemista, kun "muillakin on tuntunut olevan niin kivaa". Tai sitten vedetään Occamilla ja minä olen epäonnistunut vaihtariyksilö. Vuhii. Ainakin pystyn nyt jo hengittämään. Heti plussaa.

Edit: Diagnoosini on stressi+kulttuurishokki yhdessä. Tällä kertaa en voi valitettavasti syyttää hormooneja. Ei sillä, kusessa olen joka tapauksessa.

Lisäedit: Ai ja sitten huomasin etten ollut syönyt yhdeksään tuntiin. Pikkuvikoja. Pulassa olen edelleen, mutta ruoka on aina hyvää.

Lisälisäedit: No sain syötyä ja ihan terveellisestikin. Nyt on dissertaatio tehtynä. Siinä on Youtube-linkki. Latinan kokeeseen en ehtinyt lukea, joten yritän lukea aamulla siinä lomassa kun yritän pelastaa itseäni toiselta katastrofilta, yritän kokeessa ja kysyn opettajalta josko sen voi uusia.

Sommeil sommeil sommeil ddfmgb

Jos nukkuu huonosti ja vähän pitkään ja aika systemaattisesti, ei voi olettaa että ihmisintoisuus säilyy kovin pitkään. Tänään oli erityisen kaamea päivä.

Jostain syystä aina kun yritän vältellä ihmisiä etten päätyisi sanomaan pahasti, nämä ihmiset änkevät seuraan kahta kauheammin. Tänäänkin yritin sitten mennä kuntosalille koska siellä saa yleensä tehdä rauhassa hommaa ja ainoastaan opettaja puhuu minulle, mutta olin viime viikolla mennyt hankkimaan itselleni kaverin sieltäkin. Ko. kaveri on Duracell-pupu joka ei lopeta puhumista, ja minua häiritse kun se ja yksi toinen tyyppi yrittivät samaan aikaan selittää mitä pitää tehdä ja loppujen lopuksi kysyn vain opettajalta mikä homman idea olikaan. Siis se tyttö yritti vain auttaa, mutta ei avusta ole hyötyä ellei se todella ole apua (kun ei sekään tiennyt mitä piti tehdä). Mitä vähemmän tutuille sanotaan silloin kun on huono päivä?

Opettaja sekosi täysin tällä kertaa, ja se lastasi tankoni täyteen painoja ja sanoi "nosta nosta". Ensin nostin ja se oli aika helppoa. Sitten se lisäsi painoja ja olinkin sitten äärirajoillani (tai niin luulin). Vielä hiukan lisää painoja ja minä en saanut aluksi tankoa nousemaan kuin 5 cm maasta. Sitten se opettaja höpisi joillekin tytöille että "joo, ei tuolla tasolla pysty siihen" tai jotain vastaavaa. Vitut. Sitten sain sen nostettua. 70 saatanan kiloa. En nyt tarkenna, mutta on tuossa jo reippaasti enemmän mitä itse painan.

Pelkään vain pahoin että nähtyään että pystyn tuohon, se lastaa ensi kerralla vielä täydemmäksi. Aw.

Keskiviikkona yleisen kielitieteen kokeet ja perjantaina latinan. Ensi viikolla on englantilaisen kirjallisuuden ja ulkomaalaisten kielioppikurssin kokeet. Opettajathan on varsin innostuneet.

Keskiviikkona on myös ruokailtama, eli minun pitäisi vääntää jotain suomalaista. Jos teen pusupullaa ja se norjalainen tulee änkyttämään että se on skandinaavien juttu, tinttaan sitä nenään.

Pitää päästä nukkumaan. Pitää kai vielä lukea Balcon en fôret'ta.

Ai niin, ja ensi maanantaiksi pitäisi myös tehdä esitelmä ranskalaisista sotalauluista. En tiedä aiheesta mitään. En edes saa tuota kurssia hyvitetyksi JYU:lle, joten miksi minun pitää edes tehdä se?

Ja mikä helvetin into joka opettajalla on järjestää kokeita. Täällä ehdi tehdä mitään.