(kirjoitin kouluaiheisenkin tekstin tänään)
Tänään elän tähänastista ihmissuhdeverkkohuippuani. Näin aiemmin ne kaksi kahjoa ja yhden pariskunnan sieltä nuorten illasta. Kummankaan kanssa en tosin päässyt puhumaan. Myöhemmin illalla tapasin toisen kahjoista ja selitin että olin hukannut ne. Kahjo häipyi ja vietin aikaa kiinalaisten kanssa ja yritin kysyä mistä ne oli ostaneet taikinakulhonsa. Siinä oli yksi vähän ujo ronski kiinalainen joka tuntui lähenevän paniikkikohtausta aina kun puhuin sille.
Minusta hoidin tämän illan aika hyvin, vietin paljon aikaa noiden tyyppien kanssa, ja koska pääsin viimein pesemään pyykkiä (täällä opiskelijakorttiin ladataan rahaa mm. opiskelijaruoan maksamiseen ja pyykinpesuun. Mitä vielä?), pääsin tekosyyn varjolla juttelemaan ihmisten kanssa. 4 euroa se maksoi, mutta nyt minulla on paljon puhtaita vaatteita joista vain suurimmat ovat märkiä (kuivuri ei ollut euron väärti). No, tärkeintä on päästä rutiiniin täällä.
Sitten tapasin N:n ja se pyysi minut syömään sen kanssa mutta sen osion keittiön uuni oli pois päältä joten tulimme meidän keittiöömme.
Sukat on täällä kalliita. Leclercissä ja siinä uudessa kaupassa minkä löysin ne maksavat aika saman verran, joten yritän vielä etsiä missä niitä saisi halvemmalla. Halpiskauppa ei niitä myy.
Monday, October 4, 2010
Presque là mais pas encore
Olen nyt ollut täällä kolme viikkoa ja yhden päivän, ja olen kokeillut vaikka mitä kursseja kaikilta vuositasoilta. Joillain kursseilla kävi nopeasti selväksi etten jäisi paikalle pidemmäksi aikaa (ennätys: 15 minuuttia!), joillakin kesti kauemmin. Tällä hetkellä olen valinnut enemmän kuin tarpeeksi opintopisteitä syksylle, joten periaatteessa minun pitäisi olla huojentunut ja odottaa innokkaasti seuraavia tunteja. No, kyllähän minä vähän odotankin, mutta silti voisi harjoittaa pientä mietintää valintojeni suhteen.
Viimeisin valitsemani kurssi, englannin kirjallisuus, oli tältä päivältä peruttu, joten oikein ystävällinen opettaja antoi materiaalit edellisiltä tunneilta ja kertoi mitä minun pitää tehdä vastaisuudessa. Olin varma että kun tulisin luennoille 4. opintoviikolla, saisin vastaukseksi räkäisen naurun, mutta toisin siis kävi. Toivon mukaan kurssi menee hyvin. Engl. kirj. on vielä siitä hyvä, että se ei ole pelkkää luennointia suurelle yleisölle vaan kurssin yhteydessä on myös TD (travaux dirigés?=ohjattua työskentelyä joka tapauksessa) jossa pääsee itse työskentelemään. Tähän mennessä on nimenomaan ahdistanut opintojen yksisuuntaisuus, mutta olen sittemmin jättänyt näitä kursseja, joko pakosta (esim. FLE-tunnit vaihtareille meni vertaavan kirjallisuuden väliin) tai omasta valinnasta (keväällä on opintoihini paremmin sopiva kielitieteen kurssi, joten miksi kärsiä ylimääräistä nyt kun asian voi hoitaa kerralla kuntoon?).
Se siis hiukan vain epäilyttää että tällä hetkellä valinnoissani on neljän kielen tunteja. Suurin osa on tietysti ranskaa, nyt tuo englannin kirjallisuus, kreikka ja latina. Suurin huoli on kreikka. Latina on oikeastaan se mikä kuuluu tutkintooni, ja se myös kiinnostaa minua enemmän. Kreikka saattaa sössiä latinan opiskelun, koska niitä taivutetaan vähän samaan tapaan ja kreikka vaikuttaa vaikeammalta kuin latina koska siinä täytyy jatkuvasti muistaa espritit ja aksentit+aakkoset isoilla ja pienillä (eivät yleensä samat). Hm. Opintopisteiden puolesta kreikka ei myöskään olisi pakollinen. Lukujärjestys tosin jää todella tyhjäksi jos jätän sen. No, pitää miettiä. Jännältä se kyllä vaikuttaa, kunhan se ei torppaisi latinaa (tai muita kieliä).
Se ystävällinen englannin opettaja sanoi että tämän viikon tunnit oli peruttu kai jonkun lakon vuoksi ja kuulemma ensi tiistaina on lakko taas. Opettaja oli ihan hajalla tästä, ja se vakuutti että ne ei todennäköisesti lakkoilisi paljon tänä vuonna koska niiden tarpeisiin ei vastata kuitenkaan.
Ai niin, se opettaja joka ei pidä Erasmuksista tuli viime perjantain tunneille ja minä oletin että läksyjen tarkistuksessa meidät nirhattaisiin, mutta 1) natiivit mokaili siinä missä mekin 2) hänen ei tarvinnut nirhata meitä, koska hän oli valittanut valtaapitäville ja koska ryhmä oli melko täynnä jo ennen Erasmuksia (18!), yli puolet E-oppilaista joutuu vaihtamaan ryhmää. Minä, harkiten jo ko. kurssin jättämistä, sain luvan jäädä koska olin ensimmäisillä tunneilla. Arvostan ihan kaikesta huolimatta tuota opettajaa: hän on tiukka, ja ilmeisesti vaatii paljon, mutta vaikka (E-) oppilas tekeekin virheen, hän ei moiti vaan korjaa ja antaa helpottavia ohjeita. Koska hän sai tahtonsa läpi ja ainakin 10 Erasmusta jättää ryhmän, tällä kertaa ei tullut kasapäin läksyjä (ilmeisesti ne viimekertaiset olivat pelote meitä varten).
Nyt on jo 4. opiskeluviikko, joten alkaa olla vähän viimeiset hetket valita uusia kursseja. Minulle toivon mukaan riittävät ne mitkä olen jo valinnut +-kreikka. Kreikan kohtalon voin päättää myöhemmin, mutta uusia kursseja on vaikeampi löytää.
Latinan kurssit olivat oikein kivat. Opettaja on nainen joka puhuu (kuten varoitti minua ennen tunnin alkua) todella, todella nopeasti, mutta ymmärrettävästi, ja muutenkin on myönteiset odotukset kurssista.
Opiskelupuitteet ovat oikein mukavat. Yliopiston kupeessa..Siis. Tämä kampus jakaantuu rakennuksiin A-F. Kun tulen kouluun, kampus on suurinpiirtein tämän muotoinen: F, E, D ja keskellä rotonde ja sitä vastapäätä kirjasto, C, B, A. Hämäävästi rakennukset A-F muodostavat oikeastaan yhden todella ison n. V:n muotoisen rakennuksen. Kahden janan yhtymäkohdassa on rotonde, joka on pyörylä jonka käyttötarkoitus selvitetään myöhemmin. Sitten täällä on amfi Robert Mallet, amfi 600, amfit R1-R6 jne. ripoteltuna ympäri rakennuskokonaisuutta. Amfit vastaavat meidän auditorioitamme. Ranskan opinnot tapahtuvat enimmäkseen rakennuksessa B.
Asiaan: yliopiston kupeessa on siis kirjasto, josta on tähän mennessä löytynyt kaikki kirjat mitä on tarvinnutkin, ja enemmän. Siellä on myös todella viihtyisää työskennellä kurssien parissa tai lukea muuten vain. Alhaalla on lehtilukusali ja tietokoneita joilla voi katsoa yliopiston sähköpostin tai etsiä kirjoja (nämä koneet taitavat olla erikseen).
En tiedä kävikö se ilmi tästä päivityksestä, mutta nyt tuntuu menevän ihan hyvin. Rahaa menee vielä jonkun aikaa perusjuttujen hankkimiseen, mutta se taitaa olla pakko hyväksyä. Nyt kun aloin käymään opiskelijaravintolassa, minun pitäisi pysyä kunnossa terveydenkin puolesta. Kunhan on aikaa, voisi ilmoittautua yliopistoliikuntaan, joka on täällä kuulemma ilmaista. Sitä ennen taidan tarvita lenkkarit (Gore texit ovat vähän raskaat noille tunneille). Mistähän niitä saa..
Anglismien välttäminen on vaikeaa. Mikä on massaluento suomeksi?
Viimeisin valitsemani kurssi, englannin kirjallisuus, oli tältä päivältä peruttu, joten oikein ystävällinen opettaja antoi materiaalit edellisiltä tunneilta ja kertoi mitä minun pitää tehdä vastaisuudessa. Olin varma että kun tulisin luennoille 4. opintoviikolla, saisin vastaukseksi räkäisen naurun, mutta toisin siis kävi. Toivon mukaan kurssi menee hyvin. Engl. kirj. on vielä siitä hyvä, että se ei ole pelkkää luennointia suurelle yleisölle vaan kurssin yhteydessä on myös TD (travaux dirigés?=ohjattua työskentelyä joka tapauksessa) jossa pääsee itse työskentelemään. Tähän mennessä on nimenomaan ahdistanut opintojen yksisuuntaisuus, mutta olen sittemmin jättänyt näitä kursseja, joko pakosta (esim. FLE-tunnit vaihtareille meni vertaavan kirjallisuuden väliin) tai omasta valinnasta (keväällä on opintoihini paremmin sopiva kielitieteen kurssi, joten miksi kärsiä ylimääräistä nyt kun asian voi hoitaa kerralla kuntoon?).
Se siis hiukan vain epäilyttää että tällä hetkellä valinnoissani on neljän kielen tunteja. Suurin osa on tietysti ranskaa, nyt tuo englannin kirjallisuus, kreikka ja latina. Suurin huoli on kreikka. Latina on oikeastaan se mikä kuuluu tutkintooni, ja se myös kiinnostaa minua enemmän. Kreikka saattaa sössiä latinan opiskelun, koska niitä taivutetaan vähän samaan tapaan ja kreikka vaikuttaa vaikeammalta kuin latina koska siinä täytyy jatkuvasti muistaa espritit ja aksentit+aakkoset isoilla ja pienillä (eivät yleensä samat). Hm. Opintopisteiden puolesta kreikka ei myöskään olisi pakollinen. Lukujärjestys tosin jää todella tyhjäksi jos jätän sen. No, pitää miettiä. Jännältä se kyllä vaikuttaa, kunhan se ei torppaisi latinaa (tai muita kieliä).
Se ystävällinen englannin opettaja sanoi että tämän viikon tunnit oli peruttu kai jonkun lakon vuoksi ja kuulemma ensi tiistaina on lakko taas. Opettaja oli ihan hajalla tästä, ja se vakuutti että ne ei todennäköisesti lakkoilisi paljon tänä vuonna koska niiden tarpeisiin ei vastata kuitenkaan.
Ai niin, se opettaja joka ei pidä Erasmuksista tuli viime perjantain tunneille ja minä oletin että läksyjen tarkistuksessa meidät nirhattaisiin, mutta 1) natiivit mokaili siinä missä mekin 2) hänen ei tarvinnut nirhata meitä, koska hän oli valittanut valtaapitäville ja koska ryhmä oli melko täynnä jo ennen Erasmuksia (18!), yli puolet E-oppilaista joutuu vaihtamaan ryhmää. Minä, harkiten jo ko. kurssin jättämistä, sain luvan jäädä koska olin ensimmäisillä tunneilla. Arvostan ihan kaikesta huolimatta tuota opettajaa: hän on tiukka, ja ilmeisesti vaatii paljon, mutta vaikka (E-) oppilas tekeekin virheen, hän ei moiti vaan korjaa ja antaa helpottavia ohjeita. Koska hän sai tahtonsa läpi ja ainakin 10 Erasmusta jättää ryhmän, tällä kertaa ei tullut kasapäin läksyjä (ilmeisesti ne viimekertaiset olivat pelote meitä varten).
Nyt on jo 4. opiskeluviikko, joten alkaa olla vähän viimeiset hetket valita uusia kursseja. Minulle toivon mukaan riittävät ne mitkä olen jo valinnut +-kreikka. Kreikan kohtalon voin päättää myöhemmin, mutta uusia kursseja on vaikeampi löytää.
Latinan kurssit olivat oikein kivat. Opettaja on nainen joka puhuu (kuten varoitti minua ennen tunnin alkua) todella, todella nopeasti, mutta ymmärrettävästi, ja muutenkin on myönteiset odotukset kurssista.
Opiskelupuitteet ovat oikein mukavat. Yliopiston kupeessa..Siis. Tämä kampus jakaantuu rakennuksiin A-F. Kun tulen kouluun, kampus on suurinpiirtein tämän muotoinen: F, E, D ja keskellä rotonde ja sitä vastapäätä kirjasto, C, B, A. Hämäävästi rakennukset A-F muodostavat oikeastaan yhden todella ison n. V:n muotoisen rakennuksen. Kahden janan yhtymäkohdassa on rotonde, joka on pyörylä jonka käyttötarkoitus selvitetään myöhemmin. Sitten täällä on amfi Robert Mallet, amfi 600, amfit R1-R6 jne. ripoteltuna ympäri rakennuskokonaisuutta. Amfit vastaavat meidän auditorioitamme. Ranskan opinnot tapahtuvat enimmäkseen rakennuksessa B.
Asiaan: yliopiston kupeessa on siis kirjasto, josta on tähän mennessä löytynyt kaikki kirjat mitä on tarvinnutkin, ja enemmän. Siellä on myös todella viihtyisää työskennellä kurssien parissa tai lukea muuten vain. Alhaalla on lehtilukusali ja tietokoneita joilla voi katsoa yliopiston sähköpostin tai etsiä kirjoja (nämä koneet taitavat olla erikseen).
En tiedä kävikö se ilmi tästä päivityksestä, mutta nyt tuntuu menevän ihan hyvin. Rahaa menee vielä jonkun aikaa perusjuttujen hankkimiseen, mutta se taitaa olla pakko hyväksyä. Nyt kun aloin käymään opiskelijaravintolassa, minun pitäisi pysyä kunnossa terveydenkin puolesta. Kunhan on aikaa, voisi ilmoittautua yliopistoliikuntaan, joka on täällä kuulemma ilmaista. Sitä ennen taidan tarvita lenkkarit (Gore texit ovat vähän raskaat noille tunneille). Mistähän niitä saa..
Anglismien välttäminen on vaikeaa. Mikä on massaluento suomeksi?
Wednesday, September 29, 2010
La soirée la plus surréaliste de ma vie
Yritin aiemmin jo huojentaa masentuneista kirjoituksistani huolestuneita lukijoita, mutta netti ei toiminut. Minulla siis oli maha kipeänä ja muutenkin aika kauhea olo (maanantai, vähän tiistaita), jopa eräs opettaja pystyi näkemään että olin kipeä (ja hän on nähnyt minut ehkä kolme kertaa aiemmin). Nukuin kuitenkin paljon ja söin hyvin, ja nyt tuntuu paremmalta. Kuulemma paikallisillakin on jotain vastaavaa, joten se ei välttämättä olekaan maitotuotteista (mikä on toivottavaa, koska täällä laktoosi-intoleranssi voi muodostua kuolettavaksi).
Suhtautumisongelmani ratkesi myös kunhan annoin itselleni luvan käydä läpi saman vaiheen kuin Islannissa: ensin pitää murtua jotta voi riipiä itsensä kuntoon ja alkaa toimia. Toiset hoitavat homman epäilemättä eri tavalla, minä näin. Se pitää vain hyväksyä eikä yrittää estellä sitä ja miettiä mitä muut ajattelevat sekoilustasi.
Ja keskiviikkoon:
Nyt en voi lakata hymyilemästä. En vaan voi. En käsitä. Miten voi käydä näin? :D
En nyt kerro koko tarinaa, mutta menin tosiaan yhteen nuorten iltaan ja pääsin viimein juttelemaan natiivien kanssa enkä takellellut melkein yhtään, ja kaksi eri tyyppiä kehui ranskaani. Elämä on hyvää. Siellä oli tosi kivaa, olin ihan pihalla mutta niinhän minä aina. Ja tuo on jokaviikkoinen juttu, joten voin mennä takaisinkin. Upeaa.
Maailma on.. hämmentävä. Heh.
Suhtautumisongelmani ratkesi myös kunhan annoin itselleni luvan käydä läpi saman vaiheen kuin Islannissa: ensin pitää murtua jotta voi riipiä itsensä kuntoon ja alkaa toimia. Toiset hoitavat homman epäilemättä eri tavalla, minä näin. Se pitää vain hyväksyä eikä yrittää estellä sitä ja miettiä mitä muut ajattelevat sekoilustasi.
Ja keskiviikkoon:
Nyt en voi lakata hymyilemästä. En vaan voi. En käsitä. Miten voi käydä näin? :D
En nyt kerro koko tarinaa, mutta menin tosiaan yhteen nuorten iltaan ja pääsin viimein juttelemaan natiivien kanssa enkä takellellut melkein yhtään, ja kaksi eri tyyppiä kehui ranskaani. Elämä on hyvää. Siellä oli tosi kivaa, olin ihan pihalla mutta niinhän minä aina. Ja tuo on jokaviikkoinen juttu, joten voin mennä takaisinkin. Upeaa.
Maailma on.. hämmentävä. Heh.
Monday, September 27, 2010
Malade à l'étranger, l'espoir de tous étudiants
En tiedä olenko kipeä, tottumaton paikalliseen ruokaan, repäissyt lihakseni vai laktoosivammainen, (tai jokin upea yhdistelmä kaikkia edellisiä) mutta nyt ei jokatapauksessa ole hyvä olo. Jos huomiseen mennessä ei olo parane, pääsen tutustumaan paikalliseen lääkäritoimintaan. Jos vain voin, vältän kyllä mielelläni, koska paikallinen järjestelmä ei vaikuta kovin lupaavalta. Ilmeisesti huolehtimalla liikaa voi saattaa itsensä kipeäksi. Älkää yrittäkö tätä kotona, lapset.
Sunday, September 26, 2010
On ne me cassera pas..ou quoi?
Viimeistään perjantaina alkoi näkyä merkkejä jonkinasteisesta.. sopeutumisongelmasta. Tuo sana ei itseasiassa kuvaa tilannetta, mutta olkoon. Edellisestä koulujulkaisusta voi huomata että hienoista kielteisyyttä on ollut ilmassa.
Sitä ei oikeastaan laukaissut mikään erityinen tapahtuma. Lauantaina tilanne oli jo pidemmälle kehittynyt (ja silloin oli vielä vähemmän syytä, näin jälkeenpäin katsoen), ja se oli vähän menoa sen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään täysi murtuma (tyylillä "poraan pitkin Ranskan katuja"), vaan enemmänkin jatkuva mielialojen vaihtelu täysi turmiosta mielihyvään ja takaisin turmioon. Minusta kyseessä ei ole vielä kulttuurishokki, vaan enemmänkin se epävarmuusvaihe joka miltei väistämättä seuraa siitä kun ihminen laitetaan uuteen ympäristöön yksin ja oletetaan tämän säilyvän joka hetki täysin toimintakykyisenä. Näin ajatellen en ehkä olekaan koskaan kärsinyt kulttuurishokista, vaan nimenomaan tästä em. tilasta. Samankaltaisuuttahan siis on, mutta tässä vaiheessa en vielä masentele ihmisten käytöksestä. Tai sitten vain taistelen taas lokerointia vastaan.
Oli miten oli, pitää antaa itselleen lupa ahdistua.
-Syö hyvin, JUO (nestehukka *ei* ole kaverisi), possuile hieman ja sen jälkeen aletaan käymään listaamalla läpi asioita mitkä eniten aiheuttavat pahaa oloa.
-Yritä olla oma paras ystäväsi ja mieti mitä sanoisit ystävällesi jos hänellä olisi sama ongelma (tämä kannattaa muistaa jos tiedostaa sen että tuomitsee omaa käytöstään kovemmin kuin kavereidensa).
-Loogisesti käy kohta kohdalta läpi esim. koulu, yksinäisyys jne. ja selvitä onko tilanne todella niin toivoton kuin miltä sillä hetkellä tuntuu & listaa mahdollisia ratkaisuja.
-kun edellinen kohta on valmis, tee jotain mikä vie ajatuksesi muualle.
-nukkuminen on aina upeaa.
*urheilu kuulemma auttaa myös, mutta minulla tuo iski lauantaina nimenomaan käveltyäni 20 kilometriä ympäri kaupunkia, joten taidan olla ernu tässäkin asiassa.
Ehkä se oli sittenkin tämä keskustelu Aldissa:
"Missä sinä asut?"
"Toisella puolella kaupunkia, Baillyssa."
"Eikö sinulla ole autoa?"
"Ei."
"Tulit kävellen [sieltä asti]?"
"Kyllä."
"Eikä sinulla ole ketään mukanasi?"
"Ei."
Tämmöistä tällä kertaa. Luulen että kunhan tämä opiskelusotku suttaantuu, elämä kirkastuu enimmäkseen. Kuulemma kuitenkin kulttuurishokki ei tule vain kertaalleen vaan useampiakin kertoja, tämä viikonloppu oli vain alkumaistiainen siitä. Varautumalla siihen ja antamalla itselleen periksi se voi mennä suht kivuttomastikin ohi, mutta tuskin täältä ihan kyynelittä tullaan selviämään pois.
Löysin Aldi-ahdistusmatkallani myös uuden kaupan halpiskaupan läheltä. Sieltä sai kaksi kattilaa yhdessä edullisesti. Ruoanlaitto voi vain parantua tästä eteenpäin.
(Itseasiassa nyt kun tutkin kattilat tarkemmin, niissä oli lappu [jonka pystyi lukemaan vasta ostamisen jälkeen] jonka mukaan niitä saa käyttää vaan feu modéré:lla, suomennoksessa keskilämmöllä, mitä ikinä se tarkoittaa. No, toivotaan parasta).
M.
Sitä ei oikeastaan laukaissut mikään erityinen tapahtuma. Lauantaina tilanne oli jo pidemmälle kehittynyt (ja silloin oli vielä vähemmän syytä, näin jälkeenpäin katsoen), ja se oli vähän menoa sen jälkeen. Kyseessä ei siis ollut mikään täysi murtuma (tyylillä "poraan pitkin Ranskan katuja"), vaan enemmänkin jatkuva mielialojen vaihtelu täysi turmiosta mielihyvään ja takaisin turmioon. Minusta kyseessä ei ole vielä kulttuurishokki, vaan enemmänkin se epävarmuusvaihe joka miltei väistämättä seuraa siitä kun ihminen laitetaan uuteen ympäristöön yksin ja oletetaan tämän säilyvän joka hetki täysin toimintakykyisenä. Näin ajatellen en ehkä olekaan koskaan kärsinyt kulttuurishokista, vaan nimenomaan tästä em. tilasta. Samankaltaisuuttahan siis on, mutta tässä vaiheessa en vielä masentele ihmisten käytöksestä. Tai sitten vain taistelen taas lokerointia vastaan.
Oli miten oli, pitää antaa itselleen lupa ahdistua.
-Syö hyvin, JUO (nestehukka *ei* ole kaverisi), possuile hieman ja sen jälkeen aletaan käymään listaamalla läpi asioita mitkä eniten aiheuttavat pahaa oloa.
-Yritä olla oma paras ystäväsi ja mieti mitä sanoisit ystävällesi jos hänellä olisi sama ongelma (tämä kannattaa muistaa jos tiedostaa sen että tuomitsee omaa käytöstään kovemmin kuin kavereidensa).
-Loogisesti käy kohta kohdalta läpi esim. koulu, yksinäisyys jne. ja selvitä onko tilanne todella niin toivoton kuin miltä sillä hetkellä tuntuu & listaa mahdollisia ratkaisuja.
-kun edellinen kohta on valmis, tee jotain mikä vie ajatuksesi muualle.
-nukkuminen on aina upeaa.
*urheilu kuulemma auttaa myös, mutta minulla tuo iski lauantaina nimenomaan käveltyäni 20 kilometriä ympäri kaupunkia, joten taidan olla ernu tässäkin asiassa.
Ehkä se oli sittenkin tämä keskustelu Aldissa:
"Missä sinä asut?"
"Toisella puolella kaupunkia, Baillyssa."
"Eikö sinulla ole autoa?"
"Ei."
"Tulit kävellen [sieltä asti]?"
"Kyllä."
"Eikä sinulla ole ketään mukanasi?"
"Ei."
Tämmöistä tällä kertaa. Luulen että kunhan tämä opiskelusotku suttaantuu, elämä kirkastuu enimmäkseen. Kuulemma kuitenkin kulttuurishokki ei tule vain kertaalleen vaan useampiakin kertoja, tämä viikonloppu oli vain alkumaistiainen siitä. Varautumalla siihen ja antamalla itselleen periksi se voi mennä suht kivuttomastikin ohi, mutta tuskin täältä ihan kyynelittä tullaan selviämään pois.
Löysin Aldi-ahdistusmatkallani myös uuden kaupan halpiskaupan läheltä. Sieltä sai kaksi kattilaa yhdessä edullisesti. Ruoanlaitto voi vain parantua tästä eteenpäin.
(Itseasiassa nyt kun tutkin kattilat tarkemmin, niissä oli lappu [jonka pystyi lukemaan vasta ostamisen jälkeen] jonka mukaan niitä saa käyttää vaan feu modéré:lla, suomennoksessa keskilämmöllä, mitä ikinä se tarkoittaa. No, toivotaan parasta).
M.
Écoute-moi et écris cela. Pourquoi n'apprends-tu rien?
Tämä viikko meni pääasiassa ravatessa luennoilla ja ahdistuessa oppitunneista. Illalla tuli henkireiäksi käveltyä keskustaan torstaina.
Huomenna on koe joka määrittää sen, mihin ryhmään FLE-kurssilla (ranska vieraana kielenä, kai) päädyn. Jos kyseessä olisi vain kirjallinen, ei hermostuttaisi, mutta jälkeenpäin on vielä suullinen. Jäädyn kuitenkin suullisessa ja päädyn ryhmään 1... (ryhmä 1 on niille jotka ei ymmärrä ranskaa lähes yhtään=hiukan noloa pääaineopiskelijalle..).
Tajusin toissapäivänä että olen valinnut kursseja niin että minun pitäisi pärjätä neljän kielen kanssa yhtäaikaa (ranska, englanti, kreikka ja latina), mikä nyt ei välttämättä ollut paras idea, mutta en oikein keksinyt muutakaan.
Kuten Jyu:n ranskan opintojen, varsinkin täällä opetustyyli ei ole minua varten suunniteltu: minä en saa mitään irti siitä että puolentoista tunnin ajan kuuntelen opettajan luentoa ja teen muistiinpanoja. Sen vuoksi onkin erittäin onnekasta että yli 90% opetuksesta on täällä juuri tätä..
Puolet opettajista vielä enemmänkin sanelevat luentonsa kirjoittamastaan esseestä oppilaille huolitelluin kokonaisin lausein, ja olettavat oppilaiden ehtivän kirjoittaa nämä hienoudet ylös. Kreikassa ja alkeiskielissä yleensäkin järjestetään demoja joissa tilanne on paljon parempi. Vertailevasta kirjallisuudesta (josta syksylle on massaluento) järjestetään keväällä kurssi 2+demo, jonka pitäisi parantaa tilannetta hiukan. Tämä siis sillä oletuksella ettei se aja minkään tärkeän päältä ja pääsen ko. kurssille.
Menin takaisin sille kurssille jolle sen opettaja ei halua vaihtareita, ja suureksi huvikseni paikalle oli tällä kertaa saapunut melkein kaikki vaihtarit jotka täällä päässä opintoja tekevät (ei sentään kaikki keskustalaisetkin). Opettaja huomasi saman asian ja yritti vieläkin vakuuttaa meitä siitä että paikalle ei kannata jäädä. Pari vaihtaria keskusteli aiheesta opettajan poistuttua hetkeksi huoneesta: "Olen niin kyllästynyt siihen että opettajat sanovat etteivät halua meita. Mitä meidän on tarkoitus tehdä täällä?"
Mitä, todellakin.
Huomenna on koe joka määrittää sen, mihin ryhmään FLE-kurssilla (ranska vieraana kielenä, kai) päädyn. Jos kyseessä olisi vain kirjallinen, ei hermostuttaisi, mutta jälkeenpäin on vielä suullinen. Jäädyn kuitenkin suullisessa ja päädyn ryhmään 1... (ryhmä 1 on niille jotka ei ymmärrä ranskaa lähes yhtään=hiukan noloa pääaineopiskelijalle..).
Tajusin toissapäivänä että olen valinnut kursseja niin että minun pitäisi pärjätä neljän kielen kanssa yhtäaikaa (ranska, englanti, kreikka ja latina), mikä nyt ei välttämättä ollut paras idea, mutta en oikein keksinyt muutakaan.
Kuten Jyu:n ranskan opintojen, varsinkin täällä opetustyyli ei ole minua varten suunniteltu: minä en saa mitään irti siitä että puolentoista tunnin ajan kuuntelen opettajan luentoa ja teen muistiinpanoja. Sen vuoksi onkin erittäin onnekasta että yli 90% opetuksesta on täällä juuri tätä..
Puolet opettajista vielä enemmänkin sanelevat luentonsa kirjoittamastaan esseestä oppilaille huolitelluin kokonaisin lausein, ja olettavat oppilaiden ehtivän kirjoittaa nämä hienoudet ylös. Kreikassa ja alkeiskielissä yleensäkin järjestetään demoja joissa tilanne on paljon parempi. Vertailevasta kirjallisuudesta (josta syksylle on massaluento) järjestetään keväällä kurssi 2+demo, jonka pitäisi parantaa tilannetta hiukan. Tämä siis sillä oletuksella ettei se aja minkään tärkeän päältä ja pääsen ko. kurssille.
Menin takaisin sille kurssille jolle sen opettaja ei halua vaihtareita, ja suureksi huvikseni paikalle oli tällä kertaa saapunut melkein kaikki vaihtarit jotka täällä päässä opintoja tekevät (ei sentään kaikki keskustalaisetkin). Opettaja huomasi saman asian ja yritti vieläkin vakuuttaa meitä siitä että paikalle ei kannata jäädä. Pari vaihtaria keskusteli aiheesta opettajan poistuttua hetkeksi huoneesta: "Olen niin kyllästynyt siihen että opettajat sanovat etteivät halua meita. Mitä meidän on tarkoitus tehdä täällä?"
Mitä, todellakin.
Monday, September 20, 2010
Regarder les gens, ça veut dire "viens et parle avec moi"
Jatkoa edellisestä:
Suomessa olen tottunut katselemaan väkijoukossa muita, jos ei muuten niin selvittääkseni josko paikalla on tuttuja. Ranskassa näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska jos katsot jotakuta hitusen liian pitkään, hän olettaa että haluat puhua hänelle ja tulee luoksesi. (Paikallinen ihmissuhdeverkostoni huomioon ottaen tämä voisi olla ihan hyväkin asia, mutta leikkikää nyt mukana). Eli kun katsoin sen pojan suuntaan, se oli käytännössä kutsu keskusteluun. Todennäköisesti hän tulee kuulumaan mappiin B: en tule koskaan näkemään uudestaan mutta ihan kivalta hän vaikutti. Mistäpä tuota tietää vielä.
Syitä miksi ranskalainen tuijottaa sinua:
1) ylittäessään kadun, ranskalainen hallitsee aluetta silmillään ja pakottaa autoilijat väistymään tieltään. (Allekirjoittanut taas hymyilee eksyneesti autoilijoille, hyppelehtii hermostuneesti ja lopuksi juoksee kadun yli=> aivan sama itsetunto EI välity)
2) Ranskalaiset kadut ovat perinteisesti erittäin kapeita. Koululta lähtee yksi pyörillekin tarkoitettu tie (joka on muuten samanlevyinen kuin normaali kävelytie Suomessa), mutta se on yksi harvoista. Näinollen kävellessäsi kadulla joko sinä väistät muita tai muut väistävät sinua. Tämä oli erityisen upeaa kun kädessä oli vielä matkalaukku joka vei tarpeeksi tilaa ihan omillaan. Kävelin joskus tässä keskustassa Kulttuuritalon lähellä ja eräs nainen tuijotti minut väistämään. No, minä olenkin heikko.
Suomessa olen tottunut katselemaan väkijoukossa muita, jos ei muuten niin selvittääkseni josko paikalla on tuttuja. Ranskassa näin ei kuitenkaan voi tehdä, koska jos katsot jotakuta hitusen liian pitkään, hän olettaa että haluat puhua hänelle ja tulee luoksesi. (Paikallinen ihmissuhdeverkostoni huomioon ottaen tämä voisi olla ihan hyväkin asia, mutta leikkikää nyt mukana). Eli kun katsoin sen pojan suuntaan, se oli käytännössä kutsu keskusteluun. Todennäköisesti hän tulee kuulumaan mappiin B: en tule koskaan näkemään uudestaan mutta ihan kivalta hän vaikutti. Mistäpä tuota tietää vielä.
Syitä miksi ranskalainen tuijottaa sinua:
1) ylittäessään kadun, ranskalainen hallitsee aluetta silmillään ja pakottaa autoilijat väistymään tieltään. (Allekirjoittanut taas hymyilee eksyneesti autoilijoille, hyppelehtii hermostuneesti ja lopuksi juoksee kadun yli=> aivan sama itsetunto EI välity)
2) Ranskalaiset kadut ovat perinteisesti erittäin kapeita. Koululta lähtee yksi pyörillekin tarkoitettu tie (joka on muuten samanlevyinen kuin normaali kävelytie Suomessa), mutta se on yksi harvoista. Näinollen kävellessäsi kadulla joko sinä väistät muita tai muut väistävät sinua. Tämä oli erityisen upeaa kun kädessä oli vielä matkalaukku joka vei tarpeeksi tilaa ihan omillaan. Kävelin joskus tässä keskustassa Kulttuuritalon lähellä ja eräs nainen tuijotti minut väistämään. No, minä olenkin heikko.
Subscribe to:
Posts (Atom)